SaucerPass
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Leafs
Laitureita mietittäessä selvää on, että James van Riemsdykille on varattu rooli kärkiketjuissa. Statsit osoittavat, että ennen loukkaantumistaan JvR oli pääsemässä paremmin ja paremmin sisälle Babcockin pelitapaan, mikä näkyi mm. kasvaneissa possession-luvuissa. JvR edustaa myös Leafsin joukkueessa kokemusta (joskaan ei menestystä). Jos JvR:lta saadaan edes 70 peliä tällä kaudela, on Leafsin hyökkäys heti viime kautta parempi.
Leo Komarovin voinee myös huoletta lisätä kokeneeseen kaartiin. Komarovin pelityyli ei muutu, mutta tehoinin voi olla suuri merkitys sillä, missä ketjussa hän pelaa. Periaatteessahan Komarovin kaltaiselle pelaajalle löytyy rooli vaikka ykkösketjusta, jos Komarovin halutaan kaivavan kiekkoja taitopelaajille. Toisaalta Komarovin voi myös istuttaa puhtaaseen checking-lineen. Komarovin Leafs-uraan on mahtunut sekä kuumia että kylmiä putkia. Kuuman putken sattuessa Komarov saattaa hyvinkin löytyä kärkijetjuista tulevalla kaudella, kylmän putken sattuessa hän tippunee kolmoseen. Alivoimavastuuta ainakin lienee luvassa.
Loput ns. kokeneet laiturit ovat sitten Milan Michalek, Brooks Laich, Colin Greening sekä kesän UFA-signaus Matt Martin. Michalekin ja Laichin parhaat päivät ovat takanapäin, Greeningille sellaisia ei tainnut ollakaan ja Martinin kohdalla kysymyksiä herättää, kuinka paljon miehen hyvistä otteista johtui Islesin kolmosketjun Martin-Cizikas-Clutterbuck kiistattomasta kemiasta. Epäilen vahvasti, että Leafsissä Martin ei ole yhtä hyvä kuin Islesissa. Tietysti Martinin ja Komarovin voi iskea samaan ketjuun ja toivoa samanlaista kemiaa, mutta se kolmaskin lenkki pitäisi löytää. Ehkä Laich. (Mainitaan nyt , että tätä kirjoittaessa Brandon Prustkin roikkuu vielä mukana try-outilla.) Näiden kaverien merkittävin asset lieneekin juuri kokemus, jota he tuovat nuoreen joukkueeseen. NHL17:sta fantasiaketju Marner-Matthews-Nylander voi toimia, mutta todellisuudessa vähintään yksi kolmikosta on syytä korvata kokeneemmalla pelaajalla.
William Nylander oli vielä vuosi sitten Leafsin tulevaisuuden ykköskeskushyökkääjä. Nyt hän aloittanee kauden laidalla, mitä todennäköisemmin Matthewsin ketjussa. Toisaalta samaisessa PPP-blogissa kerrottiin, että Nylanderia peluutettaisiinkin Bozakin kanssa. Bozakilla olisi ainakin kokemusta sellaisen laiturin kanssa pelaamisesta, joka tarvitsee kiekkoa ja jonka kautta ketjun peli rytmittyy. Nylanderista olen paljon kirjoittanut itse palstalle sen jälkeen, kun Leafs tämän varasi. Taito-ominaisuudet Nylanderilla ovat ehdottomasti kunnossa, mutta dynaamisuus ei ole sillä tasolla, että hänestä kovin suurella todennäköisyydellä koskaan kehittyisi Stanley Cupin voittavan joukkueen ykkösentteri. Sama ongelma kuin isällä. Tuskin Nylander ikinä myöskään täysin sisäistää puolustuspelin niksejä tavalla, jota ykkössentteriltä odotetaan. Taas sama ongelma kuin isällä. Onkin huomattavasti realistisempaa odottaa Nylanderista pelaajaa, joka voi toisina iltoina ratkaista pelin ja toisina olla täysin näkymätön. Viimeksi tällainen pelaaja on Leafsissä nähty numero 81 selässään. Hänkin tuli liigaan sentterinä, mutta siirrettiin nopeasti laidalle.
Mitch Marner lienee vielä Nylanderiakin astetta kovempi lupaus. Hänestäkään tuskin koskaan leivotaan keskuhyökkääjää, vaan ura tehtäneen laiturin tontilla. Se, mikä erottaa Marnerin Nylanderista, on juuri dynaamisuus: Marnerilla ei näkemieni pelien perusteella ola tapana kaarrella pelin ulkopuolella ja odottaa pelin tulemista hänen luokseen, vaan Marner menee pelin luokse. Raporttien mukaan Marnerilla löytyy ainakin halua hoitaa puolustusvelvoitteet tunnollisesti, joskin kokemuksen ja voiman puute johtanevat virheisiin vielä pitkään. Vaikka Marnerilla taitoa piisaakin, on äärimmäisen todennäköistä, että hän törmää ns. rookie-walliin kauden aikana. Odotettavaa on, että Marner pelaa vaihtelevia minuutteja kolmessa ylimmässä ketjussa ja istuu välillä katsomossa, koska kroppa tuskin kestää 82 pelin kautta. Myös WJC:t Montrealissa ja Torontossa ovat mahdollisuus vuodenvaihteessa. Ja mainitaan vielä kerran: AHL ja Marlies ei ole vaihtoehto, vaan kausi menee joko Leafsissä tai OHL:n London Knightsissa. Voinee sanoa järjestelmän tehneen Leafsin johtoportaan valinnan helpoksi, koska junnuihin Marner on yksinkertaisesti aivan liian hyvä.
Nuoresta kaartista Zach Hyman saattaa hyvinkin aloittaa kauden myös ylhäällä. Hyman ei ole taitopelaaja, vaan enemmänkin voimahyökkääjä, joka ei pelkää rouhia kulmissa ja ajaa maalille. Pitkälti samaan muottin sopii myös Josh Leivo. Leivon etuna on, että hän voi pelata niin keskellä kuin kummallakin laidalla. Haittana puolestaan, ettei hän taida olla yhtä hyvä kuin Hyman. Jos paikkaa ei heru Leafsistä, Marliesiin ei ole palaamista ilman waivereita, mikä on Toronton kannalta ongelma.
Connor Brown menetti suuren osan viime kautta loukkaantumisen takia, mutta pelasi hyvin AHL:n pudotuspeleissä. AHL:ssä sellaista vähän alta piste/peli-tahtia ja OHL:ssä aikanaan jopa pistepörssin voitto. Taidot tuskin riittävät NHL:ssä piste/peli-tahtiin, vaan kyse enemmänkin sellaisesta hyvästä kakkos- tai kolmosketjun laiturista. Nikita Soshnikov väläytteli myös viime kaudella, ja ainakin rannelaukaus hänellä on NHL-tasoa. Oma veikkaus on, että molemmat aloittavat kauden Marliesissa.
Tällä palstalle lienee syytä sanoa sananen Kasperi Kapasesta. Kapasen ehdoton etu on, että hän sopii pelityyliltään sellaiseen kiekkoon, jota menestyvät joukkueet tällä hetkellä pelaavat. Pelaajatyyppinä Kapanen sopisi helposti Pittsburghin mestaruuspalettiin. Kapasen ongelmana on se, että häntä vielä lahjakkaammat pelaajat näyttävät vievän pelipaikat Leafsissä, minkä vuoksi hän joutuu aloittamaan kauden AHL:ssä. Suomessa Kapanen näytti enemmän Kuopion versiolta Ilya Kovalchukista kuin isältään. NHL:ssä kuitenkin huipputaitavia pelureita on uskomattoman paljon. Mitä enemmän Kapanen muovaa peliään isänsä kaltaiseksi, sen todennäköisempää on, että hän tekee pitkän uran NHL:ssä. Itse asiassa tässä vaiheessa uraa pelaaminen isossa roolissa AHL:ssä saattaa pikemminkin edesauttaa Kapasen saumoja kehittyä myös pistelinkona kuin huomattavasti pienempien minuuttien pelaaminen Leafsissä.
Summa summarum, Babcock on todennut, ettei hän ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa; sellaisessa, jossa joukkueeseen on tyrkyllä yhtä paljon nuoria pelaajia. Kaikkia en edes ole maininnut nimeltä tässä postauksessa. Selvää lienee, että Matthews, Nylander ja Marner aloittavat ylhäällä. Sen sijaan valinta siitä, ketkä nuorista (Hyman, Leivo, Brown, Soshnikov) aloittavat ylhäällä ja ketkä seuraavat jo farmiin lähetettyjä (mm. Gauhtier, Kapanen, Valiev) Marliesiin, lienee äärimmäisen vaikea ja tasainen. Nuorille pelaajille on kuitenkin Babcockin joukkueessa vain rajoitetusti paikkoja.
Ketjuja tulevalle kaudella on huomattavasti vaikeampi hahmotella kuin pakkipareja, joten en edes yritä. Babcock etsinee parasta kokoonpanoaan alku kaudesta, mikä johtanee ketjumuutoksiin. Voi hyvin olla, että vakioketjuja ei edes muodostu, vaan ainoastaan pareja, joissa kolmas pyörä sitten vaihtuu tiuhaan.
Leo Komarovin voinee myös huoletta lisätä kokeneeseen kaartiin. Komarovin pelityyli ei muutu, mutta tehoinin voi olla suuri merkitys sillä, missä ketjussa hän pelaa. Periaatteessahan Komarovin kaltaiselle pelaajalle löytyy rooli vaikka ykkösketjusta, jos Komarovin halutaan kaivavan kiekkoja taitopelaajille. Toisaalta Komarovin voi myös istuttaa puhtaaseen checking-lineen. Komarovin Leafs-uraan on mahtunut sekä kuumia että kylmiä putkia. Kuuman putken sattuessa Komarov saattaa hyvinkin löytyä kärkijetjuista tulevalla kaudella, kylmän putken sattuessa hän tippunee kolmoseen. Alivoimavastuuta ainakin lienee luvassa.
Loput ns. kokeneet laiturit ovat sitten Milan Michalek, Brooks Laich, Colin Greening sekä kesän UFA-signaus Matt Martin. Michalekin ja Laichin parhaat päivät ovat takanapäin, Greeningille sellaisia ei tainnut ollakaan ja Martinin kohdalla kysymyksiä herättää, kuinka paljon miehen hyvistä otteista johtui Islesin kolmosketjun Martin-Cizikas-Clutterbuck kiistattomasta kemiasta. Epäilen vahvasti, että Leafsissä Martin ei ole yhtä hyvä kuin Islesissa. Tietysti Martinin ja Komarovin voi iskea samaan ketjuun ja toivoa samanlaista kemiaa, mutta se kolmaskin lenkki pitäisi löytää. Ehkä Laich. (Mainitaan nyt , että tätä kirjoittaessa Brandon Prustkin roikkuu vielä mukana try-outilla.) Näiden kaverien merkittävin asset lieneekin juuri kokemus, jota he tuovat nuoreen joukkueeseen. NHL17:sta fantasiaketju Marner-Matthews-Nylander voi toimia, mutta todellisuudessa vähintään yksi kolmikosta on syytä korvata kokeneemmalla pelaajalla.
William Nylander oli vielä vuosi sitten Leafsin tulevaisuuden ykköskeskushyökkääjä. Nyt hän aloittanee kauden laidalla, mitä todennäköisemmin Matthewsin ketjussa. Toisaalta samaisessa PPP-blogissa kerrottiin, että Nylanderia peluutettaisiinkin Bozakin kanssa. Bozakilla olisi ainakin kokemusta sellaisen laiturin kanssa pelaamisesta, joka tarvitsee kiekkoa ja jonka kautta ketjun peli rytmittyy. Nylanderista olen paljon kirjoittanut itse palstalle sen jälkeen, kun Leafs tämän varasi. Taito-ominaisuudet Nylanderilla ovat ehdottomasti kunnossa, mutta dynaamisuus ei ole sillä tasolla, että hänestä kovin suurella todennäköisyydellä koskaan kehittyisi Stanley Cupin voittavan joukkueen ykkösentteri. Sama ongelma kuin isällä. Tuskin Nylander ikinä myöskään täysin sisäistää puolustuspelin niksejä tavalla, jota ykkössentteriltä odotetaan. Taas sama ongelma kuin isällä. Onkin huomattavasti realistisempaa odottaa Nylanderista pelaajaa, joka voi toisina iltoina ratkaista pelin ja toisina olla täysin näkymätön. Viimeksi tällainen pelaaja on Leafsissä nähty numero 81 selässään. Hänkin tuli liigaan sentterinä, mutta siirrettiin nopeasti laidalle.
Mitch Marner lienee vielä Nylanderiakin astetta kovempi lupaus. Hänestäkään tuskin koskaan leivotaan keskuhyökkääjää, vaan ura tehtäneen laiturin tontilla. Se, mikä erottaa Marnerin Nylanderista, on juuri dynaamisuus: Marnerilla ei näkemieni pelien perusteella ola tapana kaarrella pelin ulkopuolella ja odottaa pelin tulemista hänen luokseen, vaan Marner menee pelin luokse. Raporttien mukaan Marnerilla löytyy ainakin halua hoitaa puolustusvelvoitteet tunnollisesti, joskin kokemuksen ja voiman puute johtanevat virheisiin vielä pitkään. Vaikka Marnerilla taitoa piisaakin, on äärimmäisen todennäköistä, että hän törmää ns. rookie-walliin kauden aikana. Odotettavaa on, että Marner pelaa vaihtelevia minuutteja kolmessa ylimmässä ketjussa ja istuu välillä katsomossa, koska kroppa tuskin kestää 82 pelin kautta. Myös WJC:t Montrealissa ja Torontossa ovat mahdollisuus vuodenvaihteessa. Ja mainitaan vielä kerran: AHL ja Marlies ei ole vaihtoehto, vaan kausi menee joko Leafsissä tai OHL:n London Knightsissa. Voinee sanoa järjestelmän tehneen Leafsin johtoportaan valinnan helpoksi, koska junnuihin Marner on yksinkertaisesti aivan liian hyvä.
Nuoresta kaartista Zach Hyman saattaa hyvinkin aloittaa kauden myös ylhäällä. Hyman ei ole taitopelaaja, vaan enemmänkin voimahyökkääjä, joka ei pelkää rouhia kulmissa ja ajaa maalille. Pitkälti samaan muottin sopii myös Josh Leivo. Leivon etuna on, että hän voi pelata niin keskellä kuin kummallakin laidalla. Haittana puolestaan, ettei hän taida olla yhtä hyvä kuin Hyman. Jos paikkaa ei heru Leafsistä, Marliesiin ei ole palaamista ilman waivereita, mikä on Toronton kannalta ongelma.
Connor Brown menetti suuren osan viime kautta loukkaantumisen takia, mutta pelasi hyvin AHL:n pudotuspeleissä. AHL:ssä sellaista vähän alta piste/peli-tahtia ja OHL:ssä aikanaan jopa pistepörssin voitto. Taidot tuskin riittävät NHL:ssä piste/peli-tahtiin, vaan kyse enemmänkin sellaisesta hyvästä kakkos- tai kolmosketjun laiturista. Nikita Soshnikov väläytteli myös viime kaudella, ja ainakin rannelaukaus hänellä on NHL-tasoa. Oma veikkaus on, että molemmat aloittavat kauden Marliesissa.
Tällä palstalle lienee syytä sanoa sananen Kasperi Kapasesta. Kapasen ehdoton etu on, että hän sopii pelityyliltään sellaiseen kiekkoon, jota menestyvät joukkueet tällä hetkellä pelaavat. Pelaajatyyppinä Kapanen sopisi helposti Pittsburghin mestaruuspalettiin. Kapasen ongelmana on se, että häntä vielä lahjakkaammat pelaajat näyttävät vievän pelipaikat Leafsissä, minkä vuoksi hän joutuu aloittamaan kauden AHL:ssä. Suomessa Kapanen näytti enemmän Kuopion versiolta Ilya Kovalchukista kuin isältään. NHL:ssä kuitenkin huipputaitavia pelureita on uskomattoman paljon. Mitä enemmän Kapanen muovaa peliään isänsä kaltaiseksi, sen todennäköisempää on, että hän tekee pitkän uran NHL:ssä. Itse asiassa tässä vaiheessa uraa pelaaminen isossa roolissa AHL:ssä saattaa pikemminkin edesauttaa Kapasen saumoja kehittyä myös pistelinkona kuin huomattavasti pienempien minuuttien pelaaminen Leafsissä.
Summa summarum, Babcock on todennut, ettei hän ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa; sellaisessa, jossa joukkueeseen on tyrkyllä yhtä paljon nuoria pelaajia. Kaikkia en edes ole maininnut nimeltä tässä postauksessa. Selvää lienee, että Matthews, Nylander ja Marner aloittavat ylhäällä. Sen sijaan valinta siitä, ketkä nuorista (Hyman, Leivo, Brown, Soshnikov) aloittavat ylhäällä ja ketkä seuraavat jo farmiin lähetettyjä (mm. Gauhtier, Kapanen, Valiev) Marliesiin, lienee äärimmäisen vaikea ja tasainen. Nuorille pelaajille on kuitenkin Babcockin joukkueessa vain rajoitetusti paikkoja.
Ketjuja tulevalle kaudella on huomattavasti vaikeampi hahmotella kuin pakkipareja, joten en edes yritä. Babcock etsinee parasta kokoonpanoaan alku kaudesta, mikä johtanee ketjumuutoksiin. Voi hyvin olla, että vakioketjuja ei edes muodostu, vaan ainoastaan pareja, joissa kolmas pyörä sitten vaihtuu tiuhaan.