Haloota vaan. Aikamoinen myrsky pipetissä saatiin tästäkin pienestä ja joskin hieman mauttomasta kolumnista. Mittakaava on karannut käsistä, kun toisaalla on kyse lukemattomista ihmishengistä ja oikeasti järisyttävistä asioista. Kaikkinensa todella tekohurskailta vaikuttavat varsinkin nuo "Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard eroaa"-yhteisöt. ”Iltalehti boikottiin ikuisesti” olisi osuvampi formulointi, koska ihmisten hädällä rahastamisesta nämä roskalehdet elävät. Kaarina Hazardin kolumni on olematon paha verrattuna siihen hyväksikäyttöön, jota keltainen lehdistö on harrastanut tapaus ”Tony Halmeen” ympärillä. Hazardin kolumnin ponnin on mediakritiikki, vaikka tyylikeinot ovat kyseenalaiset, koska Hazard käsittelee juuri edesmennyttä henkilöä melko halventavaan sävyyn.
Hazardin mediakritiikki osuu ennen kaikkea siihen iltapäivälehti-journalismiin, joka ammentaa sisältöä Halmeen elämän dramaattisista käänteistä. Hazard käsitteli kolumnissaan nimenomaan sitä myyttistä kuvaa, jonka media oli luonut Halmeesta eli testosteronia uhkuvana ”mullikkana” ja toisaalta kävelevänä vitsinä. Halme oli kiinnostava tästä näkökulmasta vain, kun hänen elämässään oli vastoinkäymisiä, draamaa ja tragiikkaa: toisin sanoen asioita, joista saattoi kirjoittaa raflaavasti ja myydä lehtiä. Tekopyhyys saavutti ääripisteensä, kun sama media, joka oli revitellyt vastoinkäymisillä Halmeen eläessä, julkaisi ylistäviä muisteloita tämän kuoltua. Yhtäkkiä iltapäivälehtien kävelevästä vitsistä luotiin koko kansan Halme – ikään kuin kaikki suomalaiset olisivat hänen tukijoitaan. Minusta tämä tekopyhyys on paljon suurempaa rienausta kuin se mihin Hazard tyylikeinonaan sortui.
Pohjimmiltaan Hazardin kolumnissa on kyse mediakritiikistä ja sen Hazard vahvisti juuri aamutv:n haastattelussakin. Toisaalta mediakritiikki ei saavuttanut täydellisesti maaliaan, koska suurelta osalta ihmisistä meni kirjoituksen pointti ohi.