Tälläkin kaudella on useissa kiekkomedioissa nostettu esiin se, kuinka HIFK:n - paperilla ja suhteessa muihin joukkueisiin ylivertaiset jätkät - ovat sortuneet krooniseen laiskotteluun ja alisuorittamiseen, ja tulos on tämän näköinen.
Mielestäni Urheilulehden Samuel Savolainen kiteytti ongelman ja sen ytimen erinomaisesti jo kolme vuotta sitten:
"
Kun puhutaan sitoutumisesta ja viestistä jonka siitä haluat kentällä esiintyvälle joukkueelle lähettää, kaikki alkaa aina ylhäältä. Tällä hetkellä HIFK:n urheilujohdossa on valloillaan ihmeellinen laiskuuden tila, joka henkilöityy urheilutoimenjohtaja Tom Nybondakseen."
(Linkki Urheilulehden artikkeliin:
Hän on HIFK:n tuhon arkkitehti – ”Patalaiskuuden kasvot”)
Kannattaa muuten lukaista tuo juttu muutenkin. Antaa vielä näin vuosienkin jälkeen paljon vastauksia HIFK:n asioihin, koska hommat eivät ole tuosta muuttuneet.
Siihen tosiasiaan, että kaikki alkaa aina ylhäältä, lisäisin vielä yhden oleellisen pointin. Lähes poikkeuksetta Nybariin liitetään nämä kaksi kuvaavaa adjektiivia: laiska ja mulkero. Omasta mielestäni tuo on pahin mahdollinen kombo ihmisten sitouttamiseen ja esimerkilliseen johtamiseen. Tutkaillaan hieman neljää eri vaihtoehtoa näiden adjektiivien pohjalta:
1.
Ahkera ja mukava: paras mahdollinen johtaja, joka sekä näyttää loistavaa esimerkkiä tekemisellään että sitouttaa ja motivoi porukkaa henkisellä puolella. Porukka samaistuu ja haluaa onnistua sekä itsensä että johtajan vuoksi.
2.
Ahkera ja mulkero: toimeenpanija, joka näyttää kyllä hyvää esimerkkiä, mutta ei sitouta tai motivoi henkisellä tavalla. Mulkvistisuudestaan huolimatta nauttii vahvaa ahkeruuden arvostusta ja saa kylmiä tuloksia aikaan.
3.
Laiska ja mukava: tsemppari, joka näyttää huonoa esimerkkiä, mutta osaa hyväntahtoisuudellaan tsempata ja motivoida porukkaa.
4.
Laiska ja mulkero: huonoin mahdollinen johtaja, joka ei pelkästään näyttää huonoa esimerkkiä vaan syövyttää mulkvistisuudellaan porukan sisäisen tsemppihengen. Porukka omaksuu alisuorittamisen asenteen eikä koe motivoivaksi onnistua johtajan vuoksi - jolloin myös oma onnistuminen jää tälle alisteiseksi.
Itse en juurikaan ihmettele tuota Nybarin yhdeksän kauden keskiarvoa 6,4. Kaikki alkaa aina ylhäältä missä tahansa johtamisessa.
