Hälyttävämpää on se, että junnupuoli sukeltaa samaan aikaan täydellisesti. Mikä on ollut junnujen menestys parin viime kauden aikana? Keitä potentiaalisia junnuja on noussut edariin?
Valitettavan usein seuroissa ajatellaan lyhytnäköisesti, että junnutuotantoon on haaskausta sijoittaa resursseja. Superlupaukset eivät tee kasvattajaseurassaan pitkää uraa ja näinollen niistä saatava hyöty edustusjoukkueelle on pieni. Kuitenkin koko junioritoiminnan rationalisointi alkaen yksilötaitovalmentamisesta olisi äärimmäisen tärkeää koko kiekon kannalta. Ruotsissa juniorivalmennus painottaa lajitaitoa selkeästi enemmän kuin Suomessa kokonaisharjoitusmäärien ollessa kuitenkin lähes identtiset. Tämä tapa tuottaa kiistatta enemmän huippuyksilöitä kuin Suomessa vallallaan oleva pelitapaharjoitteluun keskittyvä valmentaminen. Ruotsalaisen filosofian mukaan pelitavan oppii myöhemminkin ja juniorin kehityksen kannalta lajitaitoon panostaminen on ykkösprioriteetti. Miksi sitten Suomessa toimitaan näin. Yksi selitys (ja todennäköisimmin myös merkittävin) on se, että Suomessa painotetaan joukkueen menestystä jo hyvin nuorista junioreista alkaen. Jos joukkue ei menesty on valmentaja heti tulilinjalla. Valmentajat haluavat/joutuvat tästä syystä valmentamaan junioreita hyvin nopeasti siihen suuntaan, jossa joukkue tekee tulosta keskittymällä pelitavan suorittamiseen ja se on suoraan pois yksilö- ja lajitaitovalmennuksesta. Olkoonkin, että Suomi voitti junnujen skabat, mutta koko turnaus alleviivasi koko suomalaista juniorivalmennusta. Suomi pärjäsi niissä kisoissa siksi, että se pelasi erittäin tiivistä viisikkopelaamista, jossa puolustusalueen pelaamisen painottaminen sektorin puolustamisessa oli avainasemassa.
Kekäläinen toimiessaan Jokereissa pyrki siihen, että juniorijoukkueen ensisijainen tehtävä on taata lupaaville junioreille sellaista valmennusta, joka valmistaa, mutta erityisesti kehittää näitä pelaajia ammattilaisuralle. Kyseinen toimintamalli on sellaista avarakatseisuutta, jonka toivoisin rantautuvan laajemmaltikin suomalaiseen jääkiekkosceneen. Valitettavan monissa seuroissa on edelleen sellainen toimintakulttuuri, jossa jopa oman edun kustannuksella pyritään siihen, että ei tuoteta mitään sellaista, josta joku toinen seura saattaisi saada hyötyä. Se on yksi lisäjarrupala juniorituotannon rattaissa. Poikkeuksiakin on paljon, pääkaupunkiseudulla moni pienempi seura tekee edelleen arvokasta duunia juniorikiekkoilun eteen ja usein ne seurat, joilla ei ole menestyspaineita seuran taholta tuottaa eniten niitä helmiä. Esimerkkinä vaikka EVU, jonka toiminnan seurauksia tänä päivänä aika moni suomalainen NHL-pelaaja saa kiittää.
On hyvin mahdollista, että Jokereiden KHL:ään siirtyminen johtaa siihen, että yhä useampi pääkaupunkiseudulla asuva lupaava junnukiekkoilija valitsee HIFK:n siitä syystä, että urapolku on Jokereissa mahdollisesti kivisempi. Tämä tuo HIFK:lle vastuun kehittää juniorityötään tai pääkaupunkiseutu alkaa tuottaa valtavan massan samasta muotista olevia stigaukkoja. Siksi mä henkilökohtaisesti toivon, että HIFK:n seuraava utj on sellainen, joka ymmärtää työnkuvansa koko laajuudessaan sekä ymmärtää vastuunsa junioritoiminnasta ja sen pelaajista.
Viimeksi muokattu: