Penan tapa ja Nyban tapa - eroja on
Toi on m & t liki täydellisesti sama joukkue kuin mulla. Sulla Turunen olisi jäävä pakki, mulla ei, mutta se on pieni osa kokonaisuudesta. Ja Turunen jäisi mullakin, jos Heikkinen lähtee. Mitä tulee kevääseen ja Kovaseen, niin kuvio on mielestäni yksinkertainen: 1) Olisi pitänyt ulkoistaa Kovanen JA kiinnittää tilalle "kovanen" tai 2) Olisi pitänyt pitää Kovanen, kun "kovasesta" ei todellakaan ole mitään varmuutta. Nyt tehtiin ensimmäinen puolisko vaihtoehdosta 1, joka oli huonoin mahdollinen ratkaisu. Sekin olisi ollut parempi, että olisi pidetty Kovanen ja hankittu silti "kovanen" - kuulostaa omituiselta, mutta siis olisi pidetty Kovanen ja tilalle tullut Walsh olisi sen lisäksi ollut loistava kiekollinen pakki. Näinkin se olisi käynyt, sillä kuten hyviä senttereitä, myös hyvä pakkejakaan ei voi olla liikaa. Ja jos niitä on "liikaa" eli joku hyvä saa suhteellisen vähän peliaikaa, olisi meillä hyvää valttia käsissä vaihtokauppoja ajatellen. Ainoa osasto, jolla voi olla normaalilukumääräisessä miehityksessä ylitarjontaa, on laitahyökkääjät - ja kas kummaa, nimenomaan siellä meillä onkin vähän liikaa toisiaan syövää jengiä ja samaan aikaan pulaa pakeista & senttereistä.
Pointtina tässä joukkueenkasaamiskeskustelussa on se, että sitä ajatellaan yleensä fanipalstoilla liikaa pelkästään uusien pelaajien kautta. Ihmeekseni olen huomannut, että HIFK:ssa sitä on ajateltu liikaa tältä kannalta myös ihan joukkueenkokoajan toimesta. Näen tässä ei-kokonaisuuden-hallintaa -linjassa kaksi eri alalajia: 1) Penan taktiikka: joukkueessa jatkaminen ratkeaa mutun, ei kliinisen analyysin perusteella, eli osa niitä joita olisi pitänyt ulkoistaa, jää ja osa niitä joita olisi pitänyt pitää, ulkoistetaan. Ja tässä kohtaa ei ajatella ollenkaan pelaajien pelipaikkojakaan. Joukkueeseen jää siis esimerkiksi noin 8 pelaajan vajaus jakautuen näin: maalivahti, 4 puolustajaa, 2 sentteriä ja 1 laitahyökkääjä. Tämän jälkeen Pentti hankki pelaajamarkkinoilta 8, jopa 9 tai kymmenenkin pelaajaa ja he ovat nimenomaan statukseltaan ylipäätään pelaajia. Ei ollut mitään varmuutta, että he jakautuvat niinkuin pitäisi. Hyvin tyypillinen Penan tapa täyttää joukkuetta olisi tässä tapauksessa ollut 4 laitahyökkääjää, 1 yleishyökkääjä eli ei selkeä sentterikään, 2 puolustajaa ja 1 Ustrnul. Tilalle olisi tullut tavallaan riittävästi pelaajia, mutta joukkueen balanssi olisi ollut täysin pielessä. Maalivahti ja 2 puolustajaa olisi jäänyt puuttumaan ja laitahyökkääjiä olisi liikaa. 2) Nyban taktiikka: annetaan tietyn määrän pelaajia mennä ja joukossa on niitä joiden ei olisi pitänyt antaa mennä. Alku on siis lähes sama kuin Penalla. Sillä erolla, että pelipaikkoja mietitään kuitenkin koko ajan. Ja suurin ero tuleekin tässä: Kakkostaktiikassa joukkue täytetään kuitenkin suurinpiirtein oikein eli hankitaan oikeasti puuttuville pelipaikoille pelaajat. Osa heistä täyttää upeasti laatuvaatimukset ollen parempi kuin edeltäjänsä (Hirso/Guolla, Loppi /Vesce - joka on teoriaa mutta ei mahdottomuus). Osa kuitenkin on huonoja vetoja etukäteen ajatelluille paikoilleen (Walsh, Hacker) ja he ovat jopa niin huonoja, että eivät vastaa edes tieltä lähteneitä rivimiehiä (Jouhkimainen etc).
Näin saadaan käsiin kaksi erilaista huonosti koottua joukkuetta. 1) Penamaisesti koottu jengi, jossa voi olla taitoa ja joka on varmasti kallis, mutta yhtä varmasti totaalisen epäbalanssissa ihan jo pelaajien lukumäärät per pelipaikat -kuvion suhteen. Joukkueella saattaa olla myös kallis valmentaja, joka vaihtuu toiseksi kalliiksi valmentajaksi kesken kauden. 2) Tämän kauden HIFK:ta muistuttava jengi, joka on ajateltu oikein ja pelaajia on oikea lukumäärä pelipaikoilleen. Mutta pelaajien taitotaso ei riitä heidän rooleihinsa ja niinpä 1-2 -kentälliseen hankitut Walsh ja Hacker valuvat joukkueen sisällä alakentällisiin ja sysäävät ulos sinne hyvin sopineita kavereita (Brennan, Liivik). Joukkueen balanssi tuhoutuu eri tavalla kuin vaihtoehdossa 1), jossa sitä ei ole missään vaiheessa ollutkaan.
Kyllä näissä Pena vs. Nyba -jengeissä löytyy tuon tyyppinen linjaero kun asian analysoi kliinisesti. Nyban puolustukseksi on sanottava, että hän kyllä tajuaa miten joukkue pitää rakentaa, mutta pelaajahankinnat vs. ulkoistetut pelaajat ovat epäonnistuneet maalivahdista alkaen liki totaalisesti. Pena taas jätti aivan yksinkertaisesti esimerkiksi hankkimatta 4 puuttuvaa pakkia tai uuden 1-mv:n jo alunperinkin, mutta saattoi tyrkätä tilalle 3 kelpoa laitahyökkääjää, vaikka niitä olisi tarvittukin vain 1 kpl.
Kumpikaan taho näistä ei ole ottanut huomioon sitä, että jengin kasaaminen ei ole pelkästään "nuo ulos ja uusia sisään" -leikkiä. Joukkueen kasaaminen on pelaamista kaikilla korteilla aloittaen niistä, joita joukkueella on jo nyt ja yhtä tärkeä osa kuin uusien hankkiminen on tiettyjen vanhojen pelaajien sopimuksien jatkaminen. Itse asiassa sekin on uushankintaa, vaikka joukkuetta läheltä seuraava ei sitä tajuakaan. Luttisen ja Petrellin olisi ottanut monikin seura. Toivon, että nykyisestä jengistä säilytetään mahdollisimman moni, joka täyttää kuitenkin täydellisesti liigakriteerit. Ei siitä saa kuin ohimenevän lämmittävä kusi -ilmiön, kun toimitetaan Porthen ulos ja hankitaan tilalle Ässien 3. sentteri. Nimet vaihtuvat, mutta hyvin todennäköisesti esimerkiksi Lennun ja Artun kanssa pelaamaan tottuneen Porthenin korvaaja ei ole yhtä hyvä. Vaikka vertailukategoria onkin vaatimaton "3-4 sentterit". Kuten sanoin, joukkueen huonontaminen minkä tahansa kentällisen osalta ei palvele kokonaisetua. Ja kalleimmat kuin myös yksittäisesti tärkeimmät pelaajat pelaavat 1-2 -kentällisissä ja maalissa, sieltä löytyvät myös merkittävimmät ulkoistettavat, kun yritetään pelata hillot oikein. Siksi Kuhta ja Piku eivät mahtuisi mulle. Johtuen pelipaikastaan (laita) ja palkastaan / asemastaan joukkueessa (1-2 kentälliset pääsääntöisesti)