Olen pitkään miettinyt, miten summaisin omat ajatukseni tästä kaudesta ja pahoittelen jo etukäteen pitkää kirjoitustani. En tiedä, onko tämä ketjukaan varsinaisesti oikea, mutta laitan ajatukseni nyt tähän ketjuun. Haluan myös todeta, etten anna kenellekään kolmikosta (Nybondas, valmennus ja joukkue) puhtaita papereita tähän asti menneestä kaudesta. En myöskään ole pro-Nybondas tai pro-Törmänen, vaan yritän ainostaan objektiivisesti miettiä kulunutta kautta joukkueen rakennuksesta peliesityksiin.
Lähtökohdat tähän kauteen lähdettäessä olivat jopa poikkeuksellisen hyvät HIFK:lle, jos verrataan keskimääräiseen. Viime kausi meni erinomaisesti, vaikka lopulta finaaleissa hävittiinkin. Moni pelaaja pelasi erinomaisesti viime kaudella ja valmennus teki hyvää duunia. Toki monelle jäi parannettavaakin, mutta yleisarvosanaksi viime kaudesta voi antaa vähintään hyvän. Vuosikaudet on toivottu, että joukkueesta nousisi hyviä yksilöitä ja viime kaudella näin mielestäni kävikin. Nyt jos koskaan, oli jopa syytä odottaa, että moni pelaaja otti sen toivotun askeleen kohti tasaista suorittajaa. Näin jälkikäteen voimme kuitenkin todeta, että moni asia viime kaudella meni nappiin ja tällä kaudella itsensä ylittämisiä ei ole nähty juuri keneltäkään. Täälläkin on huudettu sen perään, että HIFK:n linjan pitäisi muuttua kärsivällisemmäksi nuorten pelaajien suhteen ja nyt näin on toimittu. Toisaalta, samaan hengenvetoon on todettu, että HIFK ei saa olla mikään harjoittelupaikka. Näiden kahden välillä näen ristiriidan, koska ilman vastuuta ei myöskään synny kehitystä kuin korkeintaan parin pelaajan kohdalla per kausi. Nyt jos koskaan oli hyvä hetki se näyttöpaikka antaa.
HIFK otti suuren riskin jättäessään Ramstedtin suoraan korvaamatta, mutta toisaalta Zaborsky korvattiin muutamaa napsua paremmalla Aaltosella, jolta saa kyllä tulitukea myös kiekolliseen peliin. Paperilla omasta mielestäni "seuraavan askeleen ottava" Hintz + Aaltonen = Ramu + Zabo. Hintzille on annettu kunnon näyttöpaikka ja vastuuta, mutta hän ei ole pystynyt seuraavaa askelta ottamaan. Onko vika valmennuksessa vai Hinessä itsessään? Ehkä jopa molemmissa, mutta sanoisin, että viime kädessä pelaajassa, koska oman näkemykseni mukaan pelaaja on viime kädessä itse vastuussa siitä, miten hän valmennuksen oppeja käsittelee. Elkins on Elkins ja häneltä on saatu se, mitä on odotettukin. Leino pelasi pisteiden valossa hyvän viime kauden, mutta olisiko pitänyt kuitenkin odottaa, että pelaa toisenkin hyvän ja tasaisen kauden? Nyt nähdyn perusteella kyllä, ehdottomasti. Toki loukkaantumiset ja muutenkin sekaisin oleva peli ovat Bobbynkin kohdalla voineet syödä kehitystä. Sentteriosastolle olisi pitänyt hankkia yksi vakaa liigapelaaja, joka pystyy vastustajan parhaiden pelaajien pimentämiseen ja ottamaan hyvin aloituksia. Tällöin Nykoppin jatkuviin loukkantumisiin olisi voitu rauhassa varautua ja Miehoa ja Leinoa olisi voitu peluuttaa vaikka samassa kentässä ja pitää molempien sentterien pelivirettä yllä. Nyt siellä on sitten joudutta sentteripulassa heittämään Salmela pakistosta keskelle. Että tavallaan joukkue olisi ollut ihan ok:sti rakennettu, jos kaikki olisi mennyt niin kuin elokuvissa.
Puolustuksessa Järvisen jättämä aukko on yllättäen näkynyt eniten omiin silmiini avauspelaamisessa. Järä hoiti varmasti syötöt perille asti ja loi myös jonkinlaisen uhan viivalle sekä piti viivan hyvin. Tämä osasto on ollut vajaa koko kauden. Auvitu oli kaikin puolin upea pelaaja, joka varmasti loi hyvää henkeä koppiin ja piti omalla asenteellaan treenaamista kohtaan myös omalta osaltaan vaatimustason tapissa. Näkisin, että näitä kahta ei pystytty korvaamaan ollenkaan.
Joukkueessa on paljon alisuorittajia, etenkin laituriosastolla. Monella voi johtua ihan loukkaantumisistakin (Ikonen, Luttinen, Grillfors) ja vajaaksi jäänyt fysiikan treenaminen näkyy karulla tavalla suorituksissa. Esim. Ikonen on ilman liikettä varsin turha pelaaja, kuten olemme nyt nähneet. Hänen avunsa perustuvat voimaan, röyhkeyteen ja vauhtiin ja kun ne ottaa pois, ei jää paljon mitään. Grillforsin koko ura oli ymmärtääkseni jopa katkolla kesällä, mutta onneksi nyt on päässyt jo lähes omalle tasolleen. Mutta sitten on näitä henkisesti ja fyysisesti vajaita pelaajia, kuten Puustinen, Partanen, Teppo, jne., joiden olemuksetkin ovat niin löysiä, että pahaa tekee. Lennu kuuluu osastoon "ei ikinä saa päästää muualle", mutta itse en Lennulta juuri mitään odottanut. Emme myöskään ole kovin paljon saaneet.
Loukkantumiset ovat sotkeneet HIFK:n pelaajia todella pahasti, siitä ei kahta sanaa. Ei niihin ole oikein voinut valmistautua mitenkään. Seuran pitää tietenkin selvittää juurta jaksain, mistä loukkaantumiset johtuvat, mutta isossa kuvassa pelaajia on aina ollut ja tulee aina olemaankin pois pitkän kauden aikana loukkantumisten takia. Olisiko valmennuksen pitänyt muuttaa pelitaktiikkaa? Ehkä, mutta kun emme tiedä, mitä siellä on oikeasti tehty, on vaikea sanoa, onko vika oikeasti pelitaktisissa syissä, vaan monen vituiksi menneen asian summa. Jokaisella koutsilla on omat systeemit ja niillä mennään. HIFK:han pelasi viime kaudella niin, että jokainen kentällinen pelasi eri taktiikalla ja vastustajan oli vaikea sitä ennakoida. Kun pelit kulki, itseluottamus oli tapissa ja toisinaan todella huonollakin pelillä saatiin tasaisesti pisteitä. Tällä kaudella ketjulotto on ollut päällä lähes jokaiseen peliin, joten viime kauden taktiikka vaati pelaajilta paljon ja tuntuu siltä, että HIFK:n pelaajat eivät ole riittävän älykkäitä valmentajan ohjeita noudattamaan. Toki siihen tarvitaan myös treeniä ja kun joka päivä joku puuttuu, treenaaminen jää vajaaksi. Omiin silmiini vaikuttaa siltä, että viime kesänä on puhallettu liian monen pelaajan toimesta täydellisesti ulos, treenaamisessa on vedetty mutkat suoriksi ja se näkyi heti kauden alussa ja näkyy edelleen. Voiko kurssia kääntää? Ehkä, mutta se vaatii pelaajilta todella paljon ja luulen, että siellä on liian monta pelaajaa, jotka eivät siihen pysty. Nyt on nähty, miten suuressa roolissa itseluottamus oikeasti on. Kun mikään ei onnistu, se syö itseluottamusta ja tekeminen menee puristamiseksi ja hosutaan kiekot ohi jopa tyhjistä maaleista. Ja kun mikään ei onnistu, se näkyy myös joukkueen mielialassa. Sanoisin, että tämän kauden HIFK ei kuitenkaan ole mikään kriisijoukkue.
Ensi kausi on juhlavuosi. Ei käy Nybondasta kateeksi, kun pitäisi vaihtaa melkein koko joukkue ja sopparit on valmiina sellaisilla pelaajilla, joista osalle voisi näyttää ovea. HIFK:ssa pitää aina olla HIFK-taustaa omaavia pelaajia, jotta maksava yleisö kokee sen omakseen, mutta ongelmaksi nousee se, että moni HIFK-taustan omaava pelaaja on joko uransa ehtoopuolella, kiinni nykyisessä sopimuksessaan tai muuten vain haluton tulemaan takaisin. Lisäksi on joukko pelaajia, jotka eivät ole yksinkertaisesti riittävän hyviä. "HIFK-tausta ei saa olla itseisarvo" sanotaan, mutta totuus on se, että myöskään palkka-armeijaa ei kukaan halua, koska historia on myös kaikessa karmeudessaan ja humoristisuudessaan tälle seuralle ensiarvoisen tärkeää. Jonkun pitää tietää, mitä IFKlaisuus on ja viedä viestiä eteenpäin. Ikäväksemme voimme jälleen kerran todeta, että surkean junnutyön seurauksena meillä ei ole riittävän hyviä omia kasvatteja, joiden varaan runkoa voisi rakentaa. Sellaisia pelaajia, jotka ovat vakaita liigapelaajia ja joiden hankkiminen johonkin maakunnan joukkueeseen ei tuo mitään lisäarvoa joukkueelle, ei juurikaan ole. Pakistosta tällaiseksi voisi laskea Juuso Salmen, jonka pitäminen riittävän pienessä roolissa kentällä toisi kopissa sellaista lisäarvoa, jota ei voi rahalla ostaa. En ole suojatyöpaikkojen kannalla, mutta kun pelaajia arvotetaan monilla eri tekijöillä, on asioita, jotka nostavat jonkun pelaajan arvoa. En myöskään ole Salmen kohdalla unohtanut 1.9.2012 tapahtumia. Asennehan Juusolla on kunnossa myös treenaamiseen, joten sen suhteen ei ole lainkaan ongelmallinen pelaaja. Pelillisesti hän on tottakai korvattavissa, mutta kannattaako ulkopuolelta tuoda pelaajaa vastaavaan rooliin? Mielestäni ei.
Kaiken surkeuden keskellä joukkueessa on myös hyvää tekemistä: Lankinen, Heiskanen, Aaltonen, Elkins ja Finley ovat tarjonneet vastinetta rahoille. Mutta isossa kuvassa se ei riitä. Riittävän pitkään HIFK:ta seuranneet tietävät, miten nämä hommat meillä menee: hyvää kautta seuraa viisi huonoa kautta ja niihin pitää valmistautua. Nuorisolla on eri kuviot, niin kuin pitääkin olla. Mestaruus olisi pitänyt ottaa viime kaudella, koska seuraava mahdollisuus taitaa tulla 2020-luvun puolivälin tienoilla, jollei suonet nyt vallan venähdä.