1963 kirjoitti:
Itse tuijotan puhtaisiin faktoihin.
"Puhtaisiin faktoihin", "taulukko kertoo oleellisen", "pohjaksi tilastotiedettä"...
Hauskaa, kun joku vielä näinkin ajattelee... ei mennyt valistusfilosofien työ 1700-luvulla ihan hukkaan...
Vaikka rakentelen myös itse pilvilinnoja - niin pientä epäuskoa alkaa olemaan kuuden parhaan joukkoon pääsemisestä. Mutta entä sitten? Karrikoiden: miten se tämän ketjun aiheeseen liittyy? Itse pitäisin - siis siinä tapauksessa että Toivola on itse halukas - miehen Raumalla, vaikka jäätäisiin kokonaan play offsien ulkopuolelle.
Toistan sen, mitä täällä on jo monesti sanottu, jos sarjataulukko on ainoa väline valmentajan arvioimiseen, niin hukassa ollaan. Tai ehkä Raumalla sitten olisi syytä jo valmentajasopimukseen kirjata, että valmennuspesti päättyy marraskuussa, jos ollaan sijoilla 11-14. Säästyisi ainakin rahat... Toivola määriteltiin vielä vajaa kolme kuukautta sitten kovaksi valmentajaksi ja Lukolta onnistuneeksi kaappaukseksi, jonka tulon seurauksena haatajat, saarenheimot ja kumppanit (!) ylipäätään saatiin Raumalle. Miten ihmeessä tämä nyt on muuttunut?
Miksi Lukko on sitten pärjännyt odotettua huonommin:
1) Joukkueen suuri muutos.
Tätä eivät eräät haluaa myöntää ongelmaksi, mutta se on sitä varmasti. Pelaajat vieraita toisilleen, pelaajat vieraita valmentajille, valmentajat vieraita pelaajille, valmentajat vieraita toisilleen... Aivan varmasti vaikuttaa.
2) Epäonnistunut maalivahtiratkaisu.
Maalivahtiratkaisu epäonnistui, ja erityisesti se epäonnistui siksi, että lähdettiin kahdella "tasavahvalla" maalivahdilla liikkeelle. Väitän, että esim. pelkästään Korhosella liikkeelle lähtö olisi tuottanut luultavasti vähemmän ongelmia. Täällä on palvottu
Tihonovia ja
Rautakorpea; kumpikaan ei olisi lähtenyt näillä maalivahdeilla kauteen, vaan molemmat olisivat huutaneet selkeän ykkösmaalivahdin perään - jälkimmäinen vaikka lehdistön kautta...
3) Osin epäonnistuneet puolustajavalinnat.
Puolustajat eivät ole täyttäneet odotuksia. Jälleen
Rautakorven palvojat; jos puolustuksessa olisi ollut
Pettinen-Niskala kaksikko
Hunkes-Platilin sijaan ja maalissa
Vehanen tai
Roloson ei täällä Toivolan eroa huudettaisi.
4) Pelitapaongelma.
Liittyy osin edeltäväänkin; aktiivinen ja äijämäinen pelitapa a'la Ässät ei voinutkaan tämän kauden liigassa toimia, kuten alkujaan oli selvästi ajateltu. Se johti siihen, että pelitapaa piti (yrittää) muuttaa heti kauden alusta lähtien. Samalla "hyödyttömäksi" meni käytännössä neloskenttä ja tavallaan useampikin Lukon pelaaja.
Platil, Mäkelä, Juntunen...
5) Keskialueen puolustuksen ongelma.
Liittyy edelliseen. Aggressiivinen pelitapa ei voinut toimia. Mitä tilalle? Aluksi tilalle tuli seisoskelu, jossa keskialueen riistoihin tai ylipäätään keskialueen puolustamiseen ei ollut aseita. Lukon alueelle käveltiin.
6) Hämärä "aluepuolustus".
Edeltävästä seurasi vääjäämätön pääsy Lukon puolustusalueelle, jossa oli omat ongelmat. Ottaako miestä vai pitääkö paikkaa. Lopulta haahuiltiin välimaastossa ja tulos oli huono. Uuden tuomarilinjan edellyttämä "kaukalopallopuolustus" ei toiminut ja toisaalta isot eikä maailman vikkelimmät pakit eivät siihen edes parhaalla mahdollisella tavalla sopineet.
7) Tunteen puute.
Edeltävästä seurasi kovasti kaipaillun "tunteen" puute, joka näkyi erityisesti kotikaukalossa. Tunteen puutteesta ei ollut kyse kirjaimellisesti, vaan joukkueen rakenne, pelitapaongelma ja tuomarilinja johtivat ensin ylivarovaisuuteen ja lopulta kotivoittojen vähyyden ja kriittisen raumalaisyleisön edessä suorastaan jännittyneeseen pelaamiseen.
Näin siis minusta. Se, miksi vastustan ankarasti Toivolan erottamista, löytyy edellä mainituista kohdista. Sieltä voi paikantaa Toivolan virheitä. Kyllä. Mutta samalla niissä on lukuisia muitakin ulottuvuuksia kuin Toivola. Ja ne kohdat, joissa valmennuksella on suuri osuus, niihin on yritetty reagoida. Karvausta, keskialueen puolustusta ja oman alueen puolustusta sekä myös erikoistilannepelaamista on kaikkea muutettu. Mutta valmennus on prosessi; ei se ole mitään hokkuspokkus-juttua, vaikka joku täällä niin luuleekin. Toivola osoitti Ässä-vuosiensa aikana, että hän osaa reagoida ja hän myös kunnianhimoisena valmentajana pyrkii kehittymään. Se, ettei muutos ole vielä erityisen tuloksellista on totta, mutta jos tähän tilanteeseen tulisi ulkopuolelta uusi valmentaja, matka olisi vielä pidempi.