Ei tietysti ole. Ihmettelenkin suomalaisia natsi-symppaajia. Vertautuu lähinnä varkaaseen, joka treidaa ensin varastamansa pois ja sitten tarjoutuu myymään uhrilleen jotain muuta kovaan hintaan. Saksa myi ensin meidät Stalinille ja kun tämä ei pystynyt valloitukseen, niin veti meidät mukaansa omaan sotaansa. Ja kaiken tämän jälkeen vaatii aikamoista itsepetosta olla kiitollinen Saksalle...
Suomihan olisi voinut välttää Jatkosodan, pysyttylemällä hissunkissun ja toivoen parempi aikoja, mikä ei tietenkään ole oikea ratkaisu. Jotain oli tehtävä, varsinkin revanssihenkisen kansan rauhoittamiseksi. Saksa lopulta veti Suomen Jatkosotaan, mutta Suomi ohjasi itseään uuden sodan suuntaan lähentymällä Saksan kanssa.
Sitä en sano, että meille kävi lopulta ikävämmin kuin Talvisodan jäljiltä siksi, koska haimme turvaa mistä sitä vain löytyi ja samalla mahdollisuutta hyvitykseen tulevaisuudessa. Kuten tiedetään, sai Suomi Saksalta lupauksen tulevasta operaatio Barbarossasta, joka varmaankin helpotti Suomessa päätöstä lähentyä demokratiana totalitaarista valtiota, koska kyllähän hyvin moni isänmaallisuutta tunteva suomalainen näki tässä tilaisuuden maksella kalavelkoja, vaikka sitten Saksan etujen nimissä, periaatteella otetaan ainakin omat takaisin. Tottakai on inhottavaa, että uuden sodan aseveljet olivat osasyynä meidän sekaantumiseemme uuteen sotaan ylipäänsä, mutta lapsenmielisesti voisi kuitenkin todeta, että olisihan Neukut voineet osoittaa paremmuuttaan natseihin verrattuna ja jättää Suomen rauhaan, olimme neuvostovastaisuudesta huolimatta neutraali valtio, joka ei halunnut sekaantua maailman myrskyyn. No eiväthän he nyt niin tee, kun vastapuolikin laajentuu, eikä itse sovi osoittaa heikkoutta myöntymällä jättämään joku mitätön pikkumaa rauhaan, jonka teoriassa voi haukata tuosta vain. Käytännössä kuitenkin hampaat jäivät Karjalan mäntyyn kiinni, kun yrittivät haukata.
Eihän lähentyminen Saksan kanssa 1940 alkaen, huipentuen Jatkosotaan kesällä 1941 kovin huonolta ratkaisulta näyttänyt. Tulevaahan ei ainakaan silloin voinut vielä tietää. Totta, että Saksalla oli jo sodan alussa pulaa tarvikkeista, mutta sitä nyt ei ainakaan täältä käsin voinut tietää. Saksan voitot loivat myös pohjaa sille, että he marssivat kenen tahansa yli. Yhdysvaltojen liittyminen sotaan ei vielä Barbarossan alkaessa ollut lähellekään varmaa. Kuten kuitenkin tiedetään, Saksan kelkkaan hyppääminen oli uhkapeliä, jonka Suomi sai karvaasti kokea. Kuten totesit, Suomella oli oikeus palauttaa maansa takaisin entiseen kokoonsa (kuten edelleen) ja sitä päätettiin lähteä toteuttamaan tilaisuuden tullen. Itä-Karjalaan meno on sitten toinen juttu, mutta Suur-Suomen ajatusta soveltaen voi teon oikeuttaa tarkoituksena yhdistää karjalaiset kansat yhden lipun alle, vaikkakin moni itä-karjalainen tunsi itsensä venäläiseksi ja sylki suomalaisten joukkojen silmille.
Olen varmaan "natsiaatteen sumentama", mutta jos pitäisi ajatella tilannetta, jossa Saksa olisi kukistanut ainakin Neuvostoliiton, aluejaosta ja hallinnasta olisi päätetty, ei Suomi olisi jäänyt tyhjin käsin, saati tullut selkäänpuukotetuksi. Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta vaikka johdossa olivatkin natsit, olivat he silti saksalaisia, jotka yleensä ovat varsin luotettavia, jos he jotakin lupaavat. Sen verran olen Saksassa matkustellut, että varsin selväksi on tullut heidän täsmällisyytensä asioissa joita he tekevät.
"Olette sisukasta kansaa ja sotilaanne taistelevat kuin pirut ja siellä missä suomalainen sotilas taisteli, vihollinen pysäytettiin, mutta vitut me kyl otetaan teitit nyt meitin huostaan ja siirretään jonossa kohti kaasukammioita." Tämä nyt oli vain kärjistettyä, miltä pettäminen kuulostaisi kuulostaisi, mutta miksi? Saksa halusi Lebensraumiaan, mutta mitä lopulta hyödyttäisi jo valmiiksi Saksa-myönteisen Suomen valtaaminen, joka Saksan voittaessa sodan todennäköisesti muuttuisi itsekin ainakin osaltaan radikaalimmaksi. No ehkei, mutta entistä myötämielisemmäksi. Emme me arjalaisia olleet, mutta emme myöskään sitä "pohjasakkaa" jota Saksalla uusien valloituksien jälkeen olisi riittänyt ihan omiksi tarpeikseen. Kaiken edellisen nyt voi sivuuttaa sillä, ettei hullusta johtajasta ota mitään selkoa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jopa Aatun hulluudella oli rajansa tietyissä asioissa ja kun kerran tulin Hitlerin maininneeksi, niin esitän teoriaani tukemaan arvaamattoman persoonan oman mielipiteen kohteestaan. Hitlerin kohdalla kansan tuho/säilyminen riippui hyvinkin paljon miehen omasta mielipiteestä. Suomesta hän ei juuri pahaa ollut sanonut, ainakaan kirjattujen tietojen perusteella.
Loppujen lopuksi, kun Suomi kumminkin halusi ymmärrettävästi menetyksensä takaisin, kenen muun puoleen olisi voinut kääntyä? Ei niitä vaihtoehtoja tuossa puun ja kuoren välissä juuri ole.