Sinulla on toki opettajana ymmärrettävästi virkasi puolesta ns. virallinen linja näihin asioihin...
Vastaan vielä tämän yhden viestin verran tästä aihepiiristä. Tuo ylläoleva viesti on osoitettu Sampiolle, mutta minäkin voin siihen vastata, koska olin siellä minäkin. Olen lukenut historiaa pääaineena yliopistolla, valmistunut sieltä (FM) historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajaksi. En työskentele historianopettajana, mutta uskallan kuitenkin kertoa näkemyksiä siitä, että EI ole olemassa ns. virallista linjaa näihin asioihin. Joten opettajat eivät myöskään ole Suomessa sidottuja mihinkään viralliseen linjaan. Esimerkiksi nykyisin oppikirjoja ei tarkasteta missään ministeriössä tai muussa instanssissa. Ennen tarkastettiin, mutta nykyisin ei.
Historia tieteenä ja historian opiskelu ei ole sitä, että opiskeltaisiin jokin virallinen tieto, jota sitten jaetaan eteenpäin. Eksaktia tietoa harvoin on edes tarjolla. Koko historian opiskelu ja historian tutkiminen on korostuneesti sitä, että tutkitaan erilaisia lähteitä ja pohditaan sitä, kuinka luotettavia ja yleistettäviä ne ovat. Millaisia puutteita lähteisiin liittyy ja minkälaista vääristymää niistä voi löytyä. Esimerkiksi britannian historian kirjalliset lähteet 1600-luvulla on vääristyneitä siksi, että siihen aikaan kirjallisia lähteitä kirjoittivat vain yläluokan edustajat ja he eivät kovinkaan usein kirjoittaneet itsestään kovin kriittisesti. Siksi ei voida ottaa tuon ajan kirjaa, ja lukea sieltä, miten asiat olivat, vaan on syytä tutkia muita tuota aikaa koskevia lähteitä jne. Lisäksi lähteitä voi vääristää ideologiat, tarkoituksellinen väärän tiedon syöttö, arkistojen puutteellisuus jne . Kaikista asioista ei löydy varmoja tietoja ja monia asioita joudutaan päättelemään ja suorastaan toteamaan, ettei asiasta voi olla varmuutta. Joitakin asioita voidaan toki poissulkea.
Historiallinen "totuus" syntyy sitä kautta, että useat tutkijat penkovat lähteitä ja kirjoittavat niistä tekemiään havaintoja. Joista sitten löytyy vastauksia kysymyksiin, miten asiat ovat voineet mennä ja kuinka todennäköisenä jotain tapahtumia voidaan ylipäätään pitää. Totuus tulee muiden tutkijoiden arvioitavaksi ja saavuttaa yleisen hyväksynnän, jos saavuttaa. Joitakin kohtia voidaan kritisoida ja joitakin nähdä hyväksyttävinä ja tietojen tarkentuessa kokonaisuus hahmottuu jonkilaiseksi. Prosessi kestää vuosia ja vuosikymmeniä.
Talvisodasta, jatkosodasta ja toisesta maailmansodasta löytyy kilometrettäin arkistoja ja tutkimuksia sekä kirjallisuutta, väitöskirjoja ja muita julkaisuita. Joista on syntynyt se nykyinen kokonaiskuva, joka hyvin typistetysti esitetään meidänkin koulukirjoissa. Tämä kuva on tuhansien tutkimusten ja niiden pohjana olevien lähteiden myötä muodostunut. Yliopistojen ja arkistojen tutkijat ovat näitä tutkimuksia tehneet ja päätyneet siihne, että näin se toinen maailmansota ja Suomen osuus siinä on mitä todennäköisimmin mennyt.
Yksi esimerkki siitä, miten tämä vertaisarvio toimii on esimerkiksi Antti Hietalahden viime vuonna julkaisema kirja Talvisodan salainen strategia, Nikkelillä Saksan rinnalle. Kirja sai arvioita, joissa todettiin, että sillä on ihan hyvät lähteensä ja ansionsakin, mutta kirjoittajan tekemät johtopäätökset ovat hieman liian lennokkaita, johtopäätöksissä on ajoituksellisia ongelmia ja teos jättää huomioimatta seikkoja, jotka eivät tue kirjoittajan johtopäätöksiä. Tämä teos ei siis muuttanut niin voimakkaasti vallitsevaa kuvaa, kuin kirjoittaja itse luuli. Tätä on historian tekeminen tieteenä.
Ja sitten aiheeseen: Jack of Spades ja Hautamäen kirjasta tehtävät mullistavat johtopäätökset. Meillä on vallitseva historiankuva, joka on muodostunut vuosien ja useiden tutkimusten perusteella. Sitten Suomesta löytyy yksi harrastelijatutkija, Vuokatin urheiluopiston rehtori ja reservin majuri, joka kirjoittaa asiat uusiksi ja julkaisee maailmanhistorian uusiksi laittavan teoksen, niin onhan se melkoinen pommi. Tottakai kaikki kynnelle kykenevät ryntäävät asiaa tutkimaan. Ja pian huomaavat, että kirjoitus perustuukin asiamies eli salainen agentti Tahvanaisen kirjoitukseen, hänen itse kopioimiin asiakirjoihin ja huimiin seikkailukertomuksiin. Kertomuksiin, joiden mukaan mm. yhdellä tietojenvaihtoreissulla etulinjassa itse Svinhufvud ja Mannerheim olivat mukana ja kiikareiden kanssa puskasta tähystivät Tahvanaista ja rajalla tapaamispaikassa ollutta venäläiseverstiä. Kun teoksen luotettavuus huomataan tuollaiseksi, niin ei siitä kovin jakseta innostua. Todetaan, että lähteet on huuhaata ja teos ei ole luotettava. Mutta kirjan kirjoittaja on tietty itse vakuuttunut siitä, että häntä yritetään vaientaa, totuutta yritetään salata ja hänen kirjansa tulee muuttamaan maailmanhistorian kuvan. Jostain syystä tukea ei löydy. Paitsi ruotsalainen sotahistorioitsija, joka kirjoittaa, että mahdotontahan se ei ole, vaikka todisteita ei kyllä löydykään. Ja suomalainen eversti (ei-historioitsija), joka toteaa, että voihan ne suurvallat tehdä monenlaisia sopimuksia...
Jokos nyt tältä pohjalta uskaltaisi sanoa, että Jack of Spadesin esiintuoma mullistava historiankäsitys ei pidä paikkaansa, koska se ei perustu lähteisiin, eikä ole hyväksyttyä asioihin perehtyneiden tutkijoiden ja historioitsijoiden silmissä. Uskaltaisiko?
Kokonaan toinen juttu on se, miksi tällaista samaa kirjoittelua jotkut ihmiset linkittävät erilaisille keskustelupalstoille ja miksi tätä väärää historiankirjoitusta halutaan jatkuvasti levittää? Kopioidaan mm. magneettimedian sivuilta löytyviä tekstinpätkiä ja niissä esitettyjä poleemisia kysymyksiä keskustelupalstalta toiselle. Onko kyseessä pelkästään ilkikurinen ja leikkimielinen trollaus, onko kysymys yrityksestä sekoittaa ja viedä uskottavuutta historiantutkimuksesta, onko kyseessä puhdas viehtymys salaliittoteorioihin vai joku muu kummallinen touhu. Vai onko kysymys siitä, että ihmisellä on varma tieto maailmanhistorian mullistavasta tiedosta, mutta lähteet vain puuttuvat ja niiden löytymistä vain odotellaan. En tiedä, mutta toivon, että palstan lukijat ymmärtävät, mikä tässä on nyt tämän kirjoittajan juoni.
Historiaa voidaan väärinkäyttää ja vääristää, ja hämmentää myös poliittisten tarkoitusperien vuoksi. Yksi hyvä esimerkki on Johan Bäckman ja hänen antifasistinen komitea, joka väittää mm. että Viro liittyi Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti, ihmisten siirrot Siperiaan olivat elämysmatkoja tai väestönsuojelua "metsäveljiltä" jne.. Tällaisten henkilöiden kanssa on mahdoton käydä asiaperusteista väittelyä, koska he eivät edes yritä pysyttäytyä lähteissä tai realismissa alunalkaenkaan. Mutta se onkin jo kokonaan toinen juttu.
Jack of Spadesilta kysyisin vielä lähdeviitettä tuolle linkittämällesi (magneettimedian keskustelupalstalta?) Mannerheimin kirjeelle Chuchillille 24.6.1941. Löydätkö sen jostain dokumentoituna, kun minä en löytänyt. Löytyi vain nuo muutamat keskustelupalstat ja magneettimedia, joista olet noita lainauksiasi kaivanut(?) ja jotka perustuvat tuohon höpökirjaan.
"Virallinen historia" tuntee vain Churchillin kirjeen Mannerheimille 29.11.1941 ja Mannerheimin vastauksen 2.12.1941. Churchillin kirje mm. löytyy Imperial war museumista ja on siksi helposti verifioitavissa. Mutta tuo linkittämäsi kirje löytyy vain tuosta Hautamäen teoksesta ja taitaa perustua näihin agentti Tahvanaisen lähteisiin? Tuo kirje taitaa olla myös tuhottu Kekkosen aikana? Vai mikä on tieteellinen lähteesi?