IERF THCAM TIEBRA - eli terveisiä Auschwitzin aitojen sisäpuolelta!
Voisiko ihminen enää mieltäylentävämpää paikkaa 30-vuotissyntymäpäiväkseen valita kuin Auschwitz-Birkenaun keskitys-/tuhoamisleirin. Se hyvä puoli matkassa oli, että ainakin kolmenkympin kriisi on nyt helpompi laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Auschwitz-Birkenaun leirien lisäksi kävin tutustumassa Plaszowin keskitysleiriin, Podgorzen ghettoon ja vanhaan Kazimierzin juutalaisalueeseen.
Auschwitz I
Paikka, jonka ihmiskunta tulee muistamaan ihmisen olemassaolon loppuun saakka – työ vapauttaa. Täällä pitäisi olla harmaata ja sotkuista, mutta portista sisälle mennessä pelästyy itseään –täällähän on kaunista! Kymmeniä kaksikerroksisia punatiilestä tehtyjä parakkeja ja paljon vihreätä nurmikko. Käykää Tampereella katsomassa Tullin aluetta niin olette nähneet Auschwitz I:n ulkoapäin.
Parakkien sisällä on sitten pysyviä näyttelyitä, jotka palauttavat hyvin nopeasti masentavaan ilmapiiriin. Parakeissa on näytillä suuria huoneita juutalaisten jäämistöä: naisten leikattuja hiuksia, tekojalkoja- ja kävelykeppejä, pesuvateja ja mukeja, matkalaukkuja ja kenkiä etc. Yhden huoneen täyttää tuhannet Zyklon-B tölkit. Seuraavissa parakeissa on näytillä nukkumis- ja saniteettitilat, jotka eivät loppujen lopuksi näytä paljon huonommalta kuin Neuvostoliitossa 80-luvulla. Parakkien seinät on täynnä juutalaisten kuvia, joita kuvattiin vielä leirin alkuvaiheessa. Kuviin oli kirjoitettu leiriin saapumisaika ja leiristä ”poistumisaika” (R.I.P), leiritys kesti keskimäärin 2 kuukautta. Eräässä parakissa oli näyttely Mengelen aikaansaannoksista…
Hieman muista poikkeava rakennus on leirin ”oikeustalo”, jossa on annettu oikein kirjallisia tuomioita. Talon edustalla on aukio, jossa porukkaa on joko ammuttu seinää vasten tai sitten hirtetty. Samaisen ”oikeustalon” alakerrassa on sitten erinäisiä eristys-, kidutus- ja rääkkäyssellejä.
Auschwitz I:n pääkohde, jos tällaisessa paikassa nyt voi mitään pääkohdetta olla, on ainoa Auschwitz-Birkenaun alueen entisöity kaasukammio/krematorio-yhdistelmä.
Kaiken kaikkiaan Auschwitz I oli pienempi, kauniimpi ja varustettu paremmilla sosiaalitiloilla kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa.
Auschwitz II Birkenau
Kolmen kilometrin päässä Auschwitz I:stä löytyy leiri jota voi sitten kutsua valtavaksi. Noin 175 hehtaarin kokoinen alue, jossa on ollut yli 300 rakennusta aiheutti jonkinlaista huimausta. Portista sisälle mennessä oli lähellä ettei suustani päässyt tätä amerikkalaisten toitottamaa, ”oh, my god” –lausahdusta. Vasemmalla puolella yksikerroksisia punatiilisiä parakkeja silmän kantamattomiin ja oikealla puolella muutama parakkirivi joiden jälkeen alkaa palaneista parakeista jäljellä olevien savupiippujen rivistö. Sisältä parakit näyttävät samalta kuin elokuvissakin - kaksikerroksisia puisia lavetteja. Parin kilometrin kävelyn jälkeen rautatien vierustaa pääsee ensimmäisille kahdelle räjäytetylle kaasukammio/krematorio-yhdistelmälle. Ovat piru vie olleet massiivisen kokoisia – uhrien muistomerkki on näiden krematorioiden välissä.
Kilometrin kävelyllä olisi päässyt lammelle, johon kannettiin krematorioiden tuhkat ja parin kilometrin kävelyllä olisi päässyt katsomaan kuoppia, jossa poltettiin sekä kuolleita että eläviä ihmisiä – onneksi aika loppui ja oli käännyttävä kohti porttia.
Mitä paikasta voi sanoa - anus mundi!
Plaszowin keskitysleiri
Tämä taitaa nykyään olla yhtä tunnettu kuin Auschwitz – kiitos Steven Spielbergin ja Schindlerin listan.
Leiristä oli jäljellä ainoastaan Amon Goethen talo, eikä sekään anna paljon viittauksia menneistä vuosista, koska talo oli asuttu. Leirin tiestö oli muinoin päällystetty juutalaisten hautakivillä, mutta nyt teistä oli jäljellä enää kasvillisuuden peittämiä polkuja. Ainoa asia mistä tiesi olleensa oikeassa paikassa oli kyltti missä kehotettiin kunnioittamaan vainajia eli toisin sanoen pitämään turvan ummessa.
Podgorzen ghetto
Tämäkin alue on tunnettu Spielbergin ”elokuvaklassikon” kautta. Samalla tässä kohtaa on suurin ero elokuvan ja todellisuuden välillä, sillä yksi suurimmista ongelmista ghetossa oli nälänhätä, jota ei elokuvassa muistaakseni mainita sanallakaan. Ghetossa vallitsi laki, jonka mukaan kauppamiehet selvisivät seuraavalle rastille ja ne, jotka yrittävät tulla toimeen natsien almuilla, kuolivat nälkään. Gheton tyhjennyksessä kuoli sitten loput, jotka olivat jotenkin välttäneet kuljetukset Plaszowiin.
Gheton alueella sai toimia eräs puolalainen apteekkari, joka auttoi juutalaisia piiloutumaan ja pakenemaan natsien käsistä. Apteekissa on nykyään kansallinen muistomuseo. Museossa sattui myös yksi sangen mielenkiintoinen tapahtuma. Itseäni on aina ihmetyttänyt miten erilaisiin piilopaikkoihin piiloutuneet lapset on saatu pidettyä hiljaisena hyvinkin pitkiä aikoja. Ja vastaus löytyi kuin apteekin hyllyltä, lapsille annettiin opiaatteja, eli ilmeisesti morfiinia. Museosta löytyi myös kuva Amon Goethen talosta, joka ei ole muuttunut miksikään 60-vuoden aikana - sangen pelottavaa.
Deutsche Emailwaren Fabrik oli kivenheiton päässä gheton muureilta niin kuin elokuvassakin. Ränsistynyt teollisuushalli, jossa jokin uuden ajan elektroniikkafirma yrittää tehdä rahaa.
Kazimierzin juutalaisalue
Toisin sanoen Kazimierz on entinen juutalaisalue. Suurin osa 64 000 Krakovan juutalaisesta asui siellä ennen toista maailman sotaa, hengissä selvisi 2000 ja nykyään siellä asuu noin 500 juutalaista. Iisakin synagoga oli sangen mielenkiintoinen paikka, koska olette viimeksi olleet ”kirkossa” katsomassa natsien tekemää propagandaelokuvaa missä SS-mies ampuu konekiväärillä kasan naisia ja lapsia etc. - kahden tunnin aikana oppi taas paljon ihmisestä.
Yhteenveto
Ehkä suurin ja yllätyksellisin uusi tieto ainakin itselleni oli se, että natsit olisivat Puolan miehittämisen jälkeen päästäneet juutalaiset pois maasta, mikäli juutalaiset olisivat jättäneet maallisen omaisuutensa ja lähteneet pakolaiseksi kohti itää. Itselläni oli sellainen käsitys asiasta, että juutalaisille ei olisi annettu missään vaiheessa minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä hengissä. Tuskin Stalinkaan kaikkia juutalaisia olisi säästänyt, mutta tapettujen määrästä olisi ehkä voinut ottaa ainakin yhden nollan pois.
Toiseksi ihmetyttää tämä natsien mieletön resurssien hukkaus. Miksi Auschwitz I:ssä on ollut juutalaisille lääkärit, jos kerran tarkoituksena on ollut pyyhkäistä koko juutalaisväestö maanpäältä. Miksei lapsia, naisia, heikkoja ja sairaita pistetty tekemään töitä niin kauaksi aikaa kunnes kuolevat. Miksi sitoa valtavat taloudelliset ja sotilaalliset resurssit siihen, että saa tapettua täysin puolustuskyvyttömiä yksilöitä.
Mahdollisuuksia juutalaisten hyödyllisenpään käyttöön olisi ollut miljoonia, mutta ei - savuna ilmaan eikä tulella lämmitetty edes kahvipannua.
Mielenkiintoinen matka kaiken kaikkiaan ja sanonta "tieto lisää tuskaa" pitää tässä tapauksessa harvinaisen hyvin paikkansa.
