Eikös Saksassa yritetty etupäässä kehittää ydinreaktoria energian tuotantoon, ja ydinasekehittely oli vähän statistin roolissa? Muistaakseni tästäkin syystä jäivät toimivan ydinaseen kehittämisessä jälkeen amerikkalaisista.
Ja Häyhän kohdalla kyse taisi olla jostain muusta kuin haavoittumisesta tarkka-ampujan hommissa, oliko juurikin joku "tylsän tavanomainen" haavoittuminen kranaatista omissa taisteluhaudoissa jne...
Kollaan rintamalla 6. maaliskuuta 1940 Häyhä haavoittui vakavasti. Hän sai vihollisen ampuman räjähtävän luodin kasvojensa vasemmalle puolelle. Häyhän kasvojen alaosa silpoutui ja hänen leukaluunsa murskautui.
Tuuriakin toki tarvitaan, mutta ei voi olla sattuma, että varsinkin hävittäjälentäjistä kaikkein parhaat jäivät myös henkiin. Saksalaisten (ja samalla koko ilmailuhistorian) kolme menestyksekkäintä lentäjää - Erich Hartmann, Gerhard Barkhorn ja Günther Rall - selvisivät sodasta hengissä. Vasta neljänneksi paras, Walter Nowotny, kuoli ME 262 suihkuhävittäjän syöksyttyä maahan ilmeisesti mekaanisen vian takia. Suomalaisista peräti kahdeksan menestyksekkäintä jäi henkiin. Yhdeksänneksi paras - Lauri Nissinen - kuoli, kun toinen kone putosi hänen koneensä päälle. (Edes pikainen wikipedian selailu ei paljastanut, kuka oli menestyksekkäin suomalainen, joka kuoli alasammuttuna?)Vaikka varmasti on ollut huikeita noiden äijien taidot, niin vaaditaan aika hyvää tuuriakin että henki se vaan säilyy tilanteesta toiseen kymmeniä ja kymmeniä kertoja.
...Juutilaisen taidoista taivailla kertoo, ettei menettänyt siipimiestä kertaakaan. Piti itse tätä saavutusta huomattavasti suuremmassa arvossa, kuin pudottamiensa viholliskoneiden määrää. Saksalaislentäjien tolkuttomat tiputusmäärät tulivat enimmäkseen itärintamalla neuvostoliittolaispilotteja vastaan, siellä lennäteltiin josvaikkaminkälaista lentohärveliä noviisipiloteilla kun tosiaan ei paljoa kiinnostanut tuliko lentäjä koneineen tehtävältä takaisin vai ei. Uutta ukkoa ja lentsikkaa oli joka tapauksessa laittaa taivaalle käytännössä loputtomiin...
Eikös Juutilainen taistellut samalla rintamalla neuvostoliittolaispilotteja vastaan?
Toki taisteli, tekstistäni uupuu kappalejako tuossa kohtaa. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut korostaa suomalaisten erinomaisuutta, samat vastustajat kuin saksalaisilla kovimmilla ässillä. Pelkästään lännessä ja/tai Afrikassa taistelleita ei taida kärkilistoilla (ta edes yli 100 pudotuksen kerhossa) olla lainkaan.Eikös Juutilainen taistellut samalla rintamalla neuvostoliittolaispilotteja vastaan?
Toki taisteli, tekstistäni uupuu kappalejako tuossa kohtaa. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut korostaa suomalaisten erinomaisuutta, samat vastustajat kuin saksalaisilla kovimmilla ässillä. Pelkästään lännessä ja/tai Afrikassa taistelleita ei taida kärkilistoilla (ta edes yli 100 pudotuksen kerhossa) olla lainkaan.
e. Suomalaiset kehittivät taktiikan jossa 2 konetta lentää matalalla houkutuslintuina ja 2 korkeammalla suojaamassa (ja piilossa). Toimi äärimmäisen hyvin punailmavoimia vastaan koko sodan ajan.
Lännessä saksalaiset olivat todella helisemässä pommitusaaltojen kanssa. Pommikoneita vastaan testailtiin kaikenlaisia osin hyvinkin erikoisia taktiikoita vaihtelevalla menestyksellä. Jonkun ässän muistelmissa kerrottiin mm vaijerin/kettingin tiputtamisesta pommikoneparveen toiveena että roottorit jumiutuisivat. Ylöspäin ampuvat tykit (nachtmusik-järjestelmä) toimi ilmeisesti paremmin.
Hartmannia taidettiin kosiskella JV44:ään sodan loppuvaiheessa, mutta ei suostunut jättämään JG52:sta.
Yksi eniten arvostamistani toisen maailmansodan sotilaista (ja nyt puhutaan nimenomaan toimista taistelukentällä) eli SS-Hauptsturmfuhrer Michael Wittman tuhosi omilla vaunuillaan (välillä vaunut menivät epäkuntoon, niin joutui vaihtamaan) vähintään 138 panssaria, mutta tietysti todellinen lukumäärä lienee korkeampi. Hiljaiseksi vetää tuo määrä kyllä...
Tietysti perinteinen sankarin loppu, eli kuoli itsekin kolmekymppisenä, taisi olla Sherman-Fireflyn osumasta Tiikerinsä ammusvarastoon, eli Wittman paloi omaan vaunuunsa.
Wittmanin tankki taisi saada jenkkien hävittäjäpommitajasta ammutusta raketista osuman ja koko tankki räjähti siinä...
Wittmanin tankki taisi saada jenkkien hävittäjäpommitajasta ammutusta raketista osuman ja koko tankki räjähti siinä.
P-51 Mustang on usein kehuttu tässä asiassa erityisesti lento-ominaisuuksiltaan. Henkilökohtaisesti ihmetyttää melko kevyt aseistus. Me109 oli vähän pakostakin niin kauan palveluksessa kuin oli. FW190 kaikkine variantteineen oli oikeastaan kaikessa parempi, paitsi lentokorkeudessa. Toki eivät ne myöhäisemmät NL:n koneetkaan mitään huonoja olleet. Spitfire taisi olla kokonaisuutena yksi parhaista (kunhan se ei törmännyt Me262 joka pystyi halkaisemaan sen kahtia yhdellä osumalla).Lentäjistä ja tankkien paremmuudesta tuli mieleen kysymys Maailmansodan parhaasta lentokoneesta ja nimenomaan hävittäjästä. Tigerin kaltaista ylivoimaista ykköstä ei taida olla, mutta monta hyvää, kuitenkin erilaisin ominaisuuksin. Zero oli nopein, Mersu kaikessa hyvä ja Hurricane ketterin jne. Kuitenkin taitaa olla aika makuasia minkä mieltää parhaaksi.
P-51 Mustang on usein kehuttu tässä asiassa erityisesti lento-ominaisuuksiltaan. Henkilökohtaisesti ihmetyttää melko kevyt aseistus. Me109 oli vähän pakostakin niin kauan palveluksessa kuin oli. FW190 kaikkine variantteineen oli oikeastaan kaikessa parempi, paitsi lentokorkeudessa. Toki eivät ne myöhäisemmät NL:n koneetkaan mitään huonoja olleet. Spitfire taisi olla kokonaisuutena yksi parhaista (kunhan se ei törmännyt Me262 joka pystyi halkaisemaan sen kahtia yhdellä osumalla).
No Liittoutuneilla oli ilmaylivoima joka auttoi kummasti. Saksalaisilla oli yleensä 10 hävittäjää 1000 Flying Fortressia tms. vastaan plussana toki P-51, Spitfiret ja muut, niin ei ihme että oltiin helisemässä. Silti jotkut saivat kohtuullista menestystä jopa nelimoottorisia vastaan (ulkomuistista heittäisin, että muutamia kymmeniä saivat parhaat alas).Lännessä saksalaiset olivat todella helisemässä pommitusaaltojen kanssa. Pommikoneita vastaan testailtiin kaikenlaisia osin hyvinkin erikoisia taktiikoita vaihtelevalla menestyksellä. Jonkun ässän muistelmissa kerrottiin mm vaijerin/kettingin tiputtamisesta pommikoneparveen toiveena että roottorit jumiutuisivat. Ylöspäin ampuvat tykit (nachtmusik-järjestelmä) toimi ilmeisesti paremmin.
Tigerin kaltaista ylivoimaista ykköstä ei taida olla, mutta monta hyvää, kuitenkin erilaisin ominaisuuksin. Zero oli nopein, Mersu kaikessa hyvä ja Hurricane ketterin jne. Kuitenkin taitaa olla aika makuasia minkä mieltää parhaaksi.
Olikos se niin että noita ME-262:a ei paljoa sodan aikana ehditty käyttää alkuperäisessä tarkoituksessaan, vaan aatu vaati ne jostain syystä muutettavaksi pommikoneiksi?
Me262 ongelmahan oli se että se oli liian nopea. Muut koneet katosivat liian nopeasti ja ennakoiminen oli tähtäämisessä vielä tärkeämpää kuin normaalisti. Aseistukseltaanhan se oli myös todella kova (4x30mm tykkiä joilla pystyi pudottamaan minkä tahansa koneen muutamalla osumalla), mutta liiallinen nopeus teki vastustajiin osumisen todella haastavaksi. Ja tosiaan laskuissa ja nousuissa se oli erittäin haavoittuvainen ja se olikin ainoa tilanne milloin niitä pystyi pudottamaan.Kyllähän Me-262 suihkuhävittäjä teknisesti sodan paras lentokone oli, ei epäilystäkään. Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1945, sodan jo käytännössä ratkettua, liittoutuneet pohtivat pommitusstrategiansa muuttamista "suihkuhävittäjien muodostaman kasvavan uhan" vuoksi. Toki koneella oli esim. moottoreiden suhteen vielä lastentauteja ja pieni valmistusmäärä takasi viimeistään sen, ettei koneella ollut vaikutusta lopputulokseen. Kuitenkin ilmataistelussa mäntämoottorisia liittoutuneiden koneita ME-262 oli ylivoimainen ja ainoastaan nousussa ja laskussa kone oli siinä määrin haavoittuvainen, että noita saatiin pudotettua. Ilmaherruuskin oli koneen palvelukseentulovuonna 1944 täysin vihollisella, mikä ei helpottanut koneella operointia.
Me-262 onkin pitkälle ilmojen Tiger I, vihollisen kalustoon verrattuna ylivoimainen laite joka kuitenkin kärsi moottoreiden ongelmista, pienestä valmistusmäärästä, polttoainepulasta sekä yleisesti sodan epäsuotuisasta tilanteesta, eikä potentiaali lopulta täysin realisoitunut.
Kaimasi halusi niitä käytettävän maataistelukoneina ja vain mm. Gallandin suuren vastustuksen ansiosta ne saatiin pommikoneita torjumaan. Me262 oli tosiaan kevyesti paras suihkukone mikä saksalaisilla oli. Me163 "Komet" oli nopeampi mutta silla laskeutuminen oli verrattavissa itsemurhaan parhaissakin tilanteissa. Heinkell 162 oli myös olemassa mutta sillä ei ollut merkitystä juuri piirrustuspöydän ulkopuolella.Olikos se niin että noita ME-262:a ei paljoa sodan aikana ehditty käyttää alkuperäisessä tarkoituksessaan, vaan aatu vaati ne jostain syystä muutettavaksi pommikoneiksi?