Sinänsä aivan uskomatonta puusilmäisyyttä kun saksalaiset olivat kiertäneet Ranskaan jo I maailmansodassa Belgian kautta. Mikähän heidät sai kuvittelemaan etteivät tekisi sitä uudestaan? Eivät kai ne nyt sentään niin typeriä voineet olla että kuvittelivat Hitlerin kunnoittavan Belgian puolueettomuutta?
Itse asiassa Ranska ja Brittien siirtoarmeija olivat hyvinkin vakuuttuneita, että saksalaiset hyökkäävät belgian kautta. He olivat jopa keskittäneet merkittävän määrän joukkoja Belgian rajalle, jotta heti taistelun alettua he syöksyisivät eteenpäin siirtäkseen puolustuslinjan Belgiaan. Näin tapahtuikin.
Paitsi että, saksalaisilla oli Luxemburgin vastaisella rajalla toinen armeijaryhmä, ja siihen oli keskitetty melkein kaikki panssaridivisioonat. Muutama päivä Belgiaan tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen se eteni Ardennien vuoristoalueen läpi, ja iski Maginot-linjan ja Belgiassa/Pohjois-Ranskassa olevien joukkojen välistä syvälle selustaan.
Saksalaisten alkuperäinen ajatus oli tosiaan toistaa lähes sellaisenaan jo ennen ensimmäistä maailmansotaa kehitetty Schlieffen-suunnitelma Belgian kautta hyökkäämisestä. Vasta (tulevan) sotamarsalkka Von Mansteinin ehdotuksesta operaation strategiseksi painopisteeksi valittiin Ardennien kautta suoritettava syvä panssarihyökkäys vastustajan selustaan (ns.
Sichelschnitt). Siten Belgian hyökkäyksestä tuli eräänlainen laajamittainen harhautus. Johti se toki Hollannin ja Belgian miehitykseen. Päähyökkäyksen kärjessä edennyttä panssariryhmää komentamaan valikoitui Saksan panssariaseen - ja koko modernin panssarisodankäynnin - tärkein kehittäjä, Heinz Guderian. Tuleva sotamarsalkka hänkin.
(Mainittakoon vielä, että molemmat - von Manstein ja Guderian - tulivat aikanaan Hitlerin erottamiksi, ja olivat sodan päättyessä hengissä virkeinä eläkeläisinä. Guderian ei tainnut elää kovin vanhaksi, mutta von Manstein ehti vielä toimia Länsi-Saksan asevoimien Bundeswehrin neuvonantajana vanhoilla päivillään.)