Pari huomiota huomioistasi:
1. Kärpillä on neljä maalivahtia, joista peluutettu kolmea. He ovat päästäneet yhteensä 109 maalia. Tapparalla on myöskin neljä maalivahtia, kaikilla pelejä, päästäneet yhteensä 120 maalia. IFK:lla on kolme, joista kaksi pelannutta maalivahtia, jotka ovat pästäneet 110 maalia. Koetko kilpailijoiden saaneen varamaalivahtien määrällä tai laadulla oleellista kilpailuetua? Nyt ei ole kyse kesän paskapuheista ja spekulaatioista, vaan siitä mitä kaukalossa on oikeasti tapahtunut. Ei tämä/tämäkään tietenkään IFK:n vahvin osa-alue ole, mutta ei sellainen katastrofi, kuin täällä yritetään todistaa. Kesän puheista maalivahtiosaston heikkoudesta katoaa pohja peli peliltä. Taposen sivuun joutuminen on iso riski, mutta niin kauan kun se riski on realisoitumatta, niin sillä ei ole mitään merkitystä.
2. Jos monet näkivät, ettei täällä riitä, niin mitä näkivät ne, jotka palkkasivat kyseiset pelaajat kovempiin sarjoihin tai paremmin menestyneisiin joukueisiin? Onko noiden joukkueiden Utj:t/Uj:t viellä enemmän pihalla?
3. Ovatko he huonompia? Kaikkien tulleiden odotusarvot ovat suurempia kuin lähteneiden, eli ovat olleet statukseltaan parempia pelaajia. Jos pelaaja ei ylläkkään tasolleen, niin onko ongelma pelaajassa, scouttaajassa, vai Utj/Uj:ssä?
(jatkossa IFK:n yhteydessä Uj, koska seurassa ei ole Utj:tä)
Kyseenalaistatko oikeasti Vesalaisen paremmuuden Palolaan nähden? Ray vs. Karvinen. Berglund vs. Lyytinen. Norski vs. Luoto? Oikeasti?
4. Onko joku tänne halukas peliä tekevä sentteri jäänyt ottamatta? Lukko on julkisesti ilmoittanut hakevansa sitä sentteriä myöskin, mutteivät ole löytäneet. Voiko logiikka olla se, että jos plan A ei saada sopivaa, niin vahvistetaan plan B?
5. Kauden alkuun lähdettiin neljällä peliä tekevällä puolustajalla. Melart, Rantakari, Lyytinen, Kotkansalo. Mikä olisi oikea määrä kolmeen pakkipariin?
6. Paajasen kentältä olisi odottanut enemmän onnistumisia - se on selvä. Mutta pisteiden valossa suurempana ongelmana näkisin kärkikenttien kärkipelaajien vaisuuden alkukaudesta. Nyt tilanne on 'normalisoitunut' heidän osaltaan, enkä näe Paajasen kentänkään elpymistä mahdottomuutena. Työnteosta ei jää kiinni, ja taitoakin kentässä on. Kokoonpano on elänyt loukkien ja sairastelujen vuoksi, mutta sekin on rauhoittumassa. Nelonen tekee sen, mitä neloskentältä kaivataan. Kaivaa kiekon omista ja vie sen vastustajan päätyyn. En tiedä, paljonko heiltä olisi realistista pisteitä vaatia.
7. Ulkomaalaispelaajat jakautuvat 15 joukkueeseen. Parasta IFK:n pistemiestä Koivistoa edellä on HPK 1, Sport 2, Lukko 1, Pelicans 1, Ilves 1, Jyp 2 miestä. Voisiko yhdenkään IFK:ta sarjataulukossa edellä olevan joukkueen vakuuttaa saaneen merkittävää kilpailuetua ulkomaalaispelaajistaan? Omalla silmällä kansallisuudella ei ole mitään väliä. Mitä vähemmän kopissa niitä kansallisuuksia lukumääräisesti on, on mielestäni kuitenkin etu.
Tämä ulkkarikysymys on kyllä mielenkiintoinen. Jälkikäteen on mahdotonta todentaa, kuinka riemuissaan täällä olisi oltu Jolyn sopimuksesta hänen ECHL näytöillään. Toki pelannut myös AHL, mutta paljon vaatimattomammilla näytöillä kuin vaikkapa Ray, josta ei änäristatuksestaankaan huolimatta taida mitään ylikylän ukkoa tähän sarjaan kuoriutua. Toivottavasti olen väärässä. Liigan vaatimustaso on todella kova.
Maailmassa pelataan lätkää noin 10-15 sarjassa, joista on realistista kuvitella löytävänsä oikeasti apuja Liiga-tasolle. En usko yhdestäkään Liiga-joukkueesta löytyvän resursseja kaikkien noissa sarjoissa pelaavien seuraamiseen tekstitv-stalkkausta syvällisemmin. Kun pelaajamäärästä lasketaan pois sarjat - ja niissä pelaavat, joiden tulotaso on reilusti Liigan yläpuolella - niin seurattavien lista lyhenee huomattavasti. Mutta samalla tietenkin pelaajienkin suorituskyky laskee, eikä Liiga-tasolle vaadittavia skilssejä enää löydykkään. Jos löytyy, niin onko tähtäin Liigassa, vai jossain rahallisesti vihreämmässä kaukalossa? Ja tänne tulevien pitäisi vielä täällä pärjätä, mikä ei todellakaan itsestään selvää ole. Kaikilla joukkueilla on tästä runsaasti kokemusta. Mielenkiintoisimman selkeän planin ulkomaalaispelaajien värväämiseen on esittänyt Sport. Siellä lähtökohdaksi otettiin Vaasan kaksikielisyys, pieni kaupunki, lyhyt matka Ruotsiin merenkurkun yli. Etsinnät keskitettiin Rutsin pohjoisempiin maakuntiin, ja saatiinkiin nippu erittäin hyvin Liigaan istuvia pelaajia. Haastatteluissa viisikkonvakuuttaa heidän päätökseensä vaikuttaneen kieli, kaupungin pienuus, ja välimatka Ruotsiin. Hjalmarsson on kahden Frölundan nappikauden jälkeen pelannut kaksi huomattavasti vaisumpaa kautta. Olisiko täällä huudettu hurraata hänen sainauksestaan? Olisiko hän tullut yksin vai olisiko samalla pitänyt ottaa koko nippu? En kyllä millään usko, että se olisi fanien siunausta täällä saanut. Mutta olisiko Hjalmarsson valinnut Vaasaa ilman heitä?
Seura tarvitsee identiteetin, ja sen terävöittämisessä IFK:ssa näen paljonkin toivomisen varaa. Silloin pitäisi pohtia hyvin syvälle sitä, mitä seuralla on tarjottavanaan ulkomaalaispelaajille. Nyt puikoissa on ex-pelaaja-agentti, joka on työkseen etsinyt asiakkailleen parhaita mahdollisia työpaikkoja. Luotan suhteellisen sokeasti tuon työn IFK vahvuuksista hyvin tehdyksi, ja pelaaja-prospekteille perustelluksi. Mutta kuten aina huippuja etsittäessä, tarjonta on minimaalista kysyntään nähden. Samoista pelaajista kilpaillaan monen ottajan kesken. Pienuuden strategia ei täällä oikein toimi, menestyksellä ei päästä keulimaan, mutta silti ollaan saatu jalostettua maailmalle hämmästyttävä määrä huippukiekkoilijoita. Mutta niistä pelaaja-aihiosta on käytännössä kilpailemassa kaikki maailman lätkä-Utj:t/Uj. IFK:n Uj on siinä sakissa aika köykäisellä pelikassalla liikkeellä, mikä ei voi olla vaikuttamatta tänne tulevien pelaajien määrään ja laatuun. Tietysti samat budjettiongelmat on kaikilla Liigan kärkiseuroilla vs varakkaammat sarjat, joten ei siitä voi Salmelaiselle mitään spessualennusta antaa. Mutta resursseissa on eroja Liigan sisälläkin. Niistä resursseista puhutaan paljon ilman todellista tietoa. Oma näkemykseni on, että jos tämän kauden Kärppien, Tapparan ja IFK:n niput ovat saman hintaisia, niin minä olen maija poppanen, ja loihdin ensi kaudeksi IFK:lle änäritasoisen porukan.
Katsellessa näitä viime aikojen menestyneintä seuraa Kärppiä ja Tapparaa, niin ei heidän menestymisensä perustu pelkästään ulkomaalaisten pelaajien varaan, vaan ydinrunko on omissa junnuissa, kotimaisissa laatupelaajissa, ja paluumuuttajissa, jolloin saadaan se paras combo nuoruuden intoa, vakautta ja monipuolista vankkaa lätkäkokemusta joukkueeseen. Tässä pelissä IFK niittää aiempien vuosikymmenten laiskuuttaan omassa junnutuotannossa, mutta siihen on nyt onneksi saatu täyskäännös. Tuloksia joutuu odottamaan harmillisen pitkään, mutta kaikki aikanaan. IFK:n historia on puhdas ostojoukkueen historia. Loiston kausilla täällä pärjättiin haalimalla maajoukkuepelaajat tänne. Kansa vaati ja fyrks finns. Nyt Salmelaisen pitäisi pärjätä huomattavasti kireämmillä ja kilpaillummilla markkinoilla. Ei käy kateeksi. Oma junnutuotanto ei vielä tahkoa 3-5 Liigapelaajaa/vuosi edariin. Kusessa ollaan. Mutta onko kohtuullista kaataa kaikkia menneisyyksien virheitä Salmelaisen niskaan? Siinä olisi mielestäni kohtuus paikallaan.
Joukkueen alkukauden suorittaminen oli mitä oli. Pitäisikö siitä vastuullistaa Salmelaista vai pelaajia, jotka eivät ole suoriutuneet lähellekään palkkapussinsa arvoisesti? Nyt se käytännössä aivan sama joukkue on Liigan kuuminta hottia, vaikka sen myöntäminen tuntuu kuinka koville paatuneessa mököttäjässä ottavankin. Annetaanko nyt kunnia joukkueelle, vai sopimukset sainanneelle UJ:lle?