Toivottavasti jossain kohtaa miettivät toimistolla miksi meidän joukkue ei juuri koskaan ylisuorita, miksi meillä menestys vaatii erittäin kovan joukkueen ja miksi meidän pelaajat on aina hajalla.
Olen pitkään ollut sitä mieltä, että mitään rakennusprojektia en haluaisi nähdä mutta voi olla että tästä ei päästä eteenpäin ilman sellaista. Vaikea nähdä, että nykyvalmentajan kanssa voidaan mitään järkevää jatkumoa saada aikaiseksi kun suunta tuntuu olevan väärä jatkuvasti. Oma tunne on, että Törmäsen jälkeen valittu suunta meni vituiksi ja sitä miksi näin kävi kannattaisi toimistolla yrittää vähän analyisoida ja miettiä tehtiinkö itse jotain väärin ja olisi jotain eri tavalla tekemällä saatu valituista palikoista enemmän irti.
Juuri näin. Seura ei voi mitenkään paeta vastuuta tekemistään valinnoista. Seuran tehtävä on määrittää oma identiteettinsä, pelinsä, ja palkata henkilöstönsä toteuttamaan tavoitteensa. Vain seura yksin on vastuussa siitä, että siellä on töissä oikeat ihmiset. Jalonen, Petu Matikainen, Sormunen, Rindell, Törmänen, Selin, Pikkarainen. Onko tuo määrätietoisen urheilujoukkueen linjakas jatkumo? Petusta lähteneen katastrofin katkaisi Törmänen, joka sai urheilun seurassa taas johonkin ruotuun. Jatkosopimus tehtiin joulukuussa, ja huhtikuussa todettiin hänen valmentajanlahjojensa kadonneen. Vai vaikuttiko hurri-puheet?
Selinillä oli näyttönsä, mutta mikään Törmäsen työn jatkaja hän ei taatusti ollut.
Seura on se toimija, joka määrittää edellytykset menestymiselle. Seuran on oltava kunnianhimoinen urheilullisissa päätöksissään mieliessään menestystä paljon nykyarvostustaan kovemmassa Liigassa. Böndellä tehdään timanttista lätkäduunia, muttei sielläkään mitään jääkiekkorotua kasva, vaan ihan tavalliset ihmiset ovat sisäistäneet seuransa kovan ytimen ja miten sitä parhaiten palvelevat. IFK on nyt taas niin syvällä, että seurassa pitäisi hyvin tarkkaan punnita sitä, haluaako se olla leipäpappien soppakulhona, vai uudistua intohimoisten lätkäurheilijoiden timanttiseksi urheiluseuraksi. Bisnes antaa eväät, mutta vasta intohimo ja joka ikisen toimijan täydellinen paneutuminen urheilulliset mahdollisuudet.
Bisnes on ollut linjakasta, siinä on menestytty, ja siellä tuntuu olevan oikeat ukit ja tytsit töissä. Olisiko nyt urheiliun vuoro. Olisiko seuran nostettava kättä pystyyn, kirkastettava oma uransa urheilulliseen menestymiseen, ja pysyttävä sillä uralla. Valmentasirkuksella ei kukaan ole menestynyt, sen on moni seura todistanut.