Fakta on se, että haluttiin tai ei, faneilla on ollut vähintäänkin epäsuorasti paljon sananvaltaa joukkueen hankintapolitiikkaan. Siihen on yksi syy ylitse muiden: julkisuus ja sitä kautta median paine. Johtuuko se siitä, että seuralla itsellään ei ole ollut itsevarmuutta seisoa visioidensa ja arvojensa takana vai mistä, mutta näin se vain on ollut.
Kun peli ei syystä tai toisesta kulje, meillä on pitkät perinteet siitä, että sille pitää löytää syyllinen. Milloin syy on valmentajassa, joukkueen kokoojassa, pelaajissa, loukkaantumisissa (mikä sekin on jonkun syytä), kapteenissa, maalivahtivalmentajassa tai kaikissa edellä mainituissa. Kun peli ei kulje, kansa alkaa huutaa syyllisiä vastuuseen. Osa jää kotiin, koska seuraa ei kiinnosta, ne ei edes yritä, en maksa paskasta, ei kiinnosta, jne. Totuus on kuitenkin se, että HIFK kiinnostaa silti ja omia mielipiteitä ei pelätä sanoa ääneen ja omille annetaan kovaa kritiikkiä heti, kun tulee paikka. Tämä taas johtaa siihen, että media kiinnostuu vielä vähän lisää ja sekin alkaa etsiä syyllisiä. Tehdään erikoisohjelmia ja kutsutaan erityisanalyytikkoja puimaan, miksi HIFK ei ikinä onnistu. Seuran ja joukkueen paineet kasvaa ja usein ollaan vielä vähän syvemmässä suossa. Mitä nopeammin joukkue saa kaivettua itsestään potentiaalia ulos ja tulokset paranee, sitä vähemmän asia jaksaa kiinnostaa. Usein käy kuitenkin niin, että kun tieto ja spekulaatiot on mahdollista siirtää etteeriin reaaliajassa, pienikin ongelma on yhtäkkiä suuren suuri. Kukaan ei halua saada negatiivista julkisuutta ja kun HIFK:n mukana sitä tulee yleensä aina vähän enemmän kuin muilla, kaikki osapuolet alkavat pelätä huonoa näkyvyyttä. Sen pelossa seura saattaa tehdä huonoja päätöksiä, mitkä vaikuttavat joko suoraan tai epäsuoraan joukkueeseen. Ja sama ralli alkaa alusta.
Kaiken edellä mainitun vuoksi on tärkeää, että seuralla on oikeasti visio ja suunnitelma sen toteuttamiseksi sekä malttia oikeasti toteuttaa niitä. Niiden pitää olla niin loppuun asti hiottuja, että töyssyt tiessä eivät vaikuta isoon kuvaan mitenkään. Yhteistyökumppaneiksi pitää ottaa vain sellaisia tahoja, jotka tietävät, että meillä nyt aina sattuu ja tapahtuu jotain ja jos ei satu, sitten itketään sitä. Negatiivista julkisuutta luultavasti tulee, mutta oletettavasti myös hyödyt ovat suuret, sillä HIFK:lla on iso joukko todella pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita. Jos perse ei sitä kestä, älä lähde mukaan. Kun nämä kaikki on kunnossa, on helpompi antaa aikaa.
Faneilta tämä toki vaatii sitä, että ihan jokainen tappioputki ei ole maailmanloppu eikä jokaista kautta eletä kuin se olisi viimeinen. Totta kai reaaliajassa saa ja pitääkin kommentoida. Arvostellakin saa, tietenkin. Mutta, jos säätää omaa kaiken kritisointinappulaa vähän pienemmälle, voi olla, että se johtaa siihen, ettei sitä suurta paniikkia koskaan tulekaan. Kun omat seisoo omien takana rauhallisina, media ei jaksa siitä kiinnostua ja ehkä seurassakin on rohkeutta kerrankin olla rauhassa ja katsoa, mitä tuleman pitää. Itselläni ainakin on tällä hetkellä varsin levollinen mieli tulevaisuuden suhteen. Olen havaitsevinani seurassa parempaa ymmärrystä siitä, mitä HIFK on, sen pitää olla ja mitä menestymiseen nykyisin vaaditaan. Voi olla, että erehdyn ja kaikki menee tulevaisuudessakin päin helvettiä eikä me ikinä voiteta mitään suurta kuin vahingossa silloin tällöin. Mutta se selvinnee seuraavien kolmen kauden aikana. Silloin nähdään, onko seurassa osattu tehdä oikeanlaisia toimia, jotta voidaan ylipäätään edes haaveilla olevamme eurooppalainen suurseura.