Itselle jäi aika ihmeellinen kuva pelistä. Harmitti suuresti kolmannessa erässä, kun Tappara pääsi pelaamaan 5-3-ylivoimaa ja jätkät eivät edes yrittäneet ratkaista peliä. Sama jatkui 5-4-ylivoiman aikana ja siitä huonosta ylivoimasta Tappara aina laittaa pelleilyvaihteen päälle.
Blues olisi ollut täysin lyötävissä jo varsinaisella peliajalla, mutta liikaa luotettiin yhden maalin johtoon ja ruvettiin leikkimään. Ja omille reisillehän se kusi.
Kuten niin monesti tällä kaudella Tapparan eli kotonaan ensimmäisen erän ylivoimasta. Harmittaa jollakin lailla, kun tietää, että eka erä on se paras erä useimmiten ja loppupeli on pelkkää alamäkeä.
Blues näytti mielestäni ekan erän rynnistyksen jälkeen varsin vaisulta ja Tapparakin meni sitten mukaan siihen kävelyyn. Harhasyöttöjä ja muita kiekonmenetyksiä vilisi. Taisivat sitten molemmat laittaa kaiken sekaan ekassa erässä, jota Blues fyysisyydellään vei, ennen kuin Tappara käynnistyi.
Janne Ojanen pelasi hienoa peliä. Joku kädellisempi olisi Pyymäen paikasta laittanut sisään. Tuossakin ketjussa kun olisikin joku maaleja tekevä laituri eikä nelossentteri, niin hyvä tulisi.
Tapparan ensimmäinen maali oli hienoa pelaamista. Onneksi Mäntylä ei ottanut haltuun ja ruvennut sahaamaan sataa pakki-pakki-syöttöä. Kauppinen pelasi ihan järkyttävän väärin Bluesin ekan maalin tilanteen, jossa hänen miehensä karkasi ja sitten Kauppinen kääntyi paikkaan, jossa ei ollut mitään tekoa. Sen sijaan useasti haukkumani Henry oli tosiaan tänään hyvä, koska ei erottunut huonossa.