Tulipas sitten tämäkin matsi katsottua. Jotkut kritisoivat kovasti tasoa, mutta minun mielestä se oli vauhdikasta playoff-kiekkoa. Eli kiekolliset eivät saaneet olla hetkeäkään rauhassa, joten kyllähän pelinrakentaminenkin luonnollisesti hieman vaikeutuu.
Tappara oli kiekollisesti numeroiden verran edellä. Ehkäpä se suurin ero syntyi juuri pakistossa, mitä jotkut ansiokkaasti vertasivat tasavertaiseksi. Kuitenkin ainakin tuossa pelissä Tapparan pakisto oli kiekollisesti hurjasti edellä ja se näkyi etenkin ylivoimilla.
Maalivahdeista sen verran, että vaikka Brücklerille menikin ja-maali helposti niin muuten oli mies paikallaan. Tuuriakin vähän mukana. Nikkilä oli kuitenkin todella vakuuttava ja pitää vain ihmetellä, että kyseessä on sama kaveri, joka Jypissä ei oikein vakuuttanut niillä kerroilla, kun maalinsuulle pääsi. Toisaalta siellä oli peliaika muutenkin vähemmässä. Upeita torjuntoja ja varmaa työskentelyä, etenkin niissä useissa ilkeissä pomppukiekoissa, joita Blues heitteli maalille.
Vaikkakin olen tottunut ratkaisumaaliin johtaneiden taklausten jälkeen yleensä kuulemaan filmaus ja kiviä-taskuun kommentteja niin kyllähän tuo tunnusmerkistöt laitataklaukselle täyttää ihan täysin. Aluksi kommentaattorien kommenteista ajattelin, että ehkä Blues pelaaja sitten huomasi taklauksen tulevan ja otti silti huonosti vastaan. Ensimmäisellä kerralla nopeasti se siltä hieman näyttikin. Sitten kun tilanteen katsoi uudestaan ja uudestaan tulin siihen tulokseen, että eipä siinä pelaaja tiennyt selkään tulijasta. Ainoa hyvä puoli tilanteesta on, että se on selvä signaali pelaajille, että taklata saa. En usko, että nuo lisääntyvät jonkun ajatellessa, että "selkään siis saa taklata.. alanpa tekemään niin" vaan niitä runkosarjassa nähtyjä olipa-kova-taklaus-nyt-jäähy ei enää nähdä. Kuitenkin dramaattinen ero on sääntötulkinnoilla verrattuna runkosarjaan. Yksikään tuomari ei olisi jättänyt tuota viheltämättä siellä.
Molempien puolustus oli hyvin kuosissa ja mustelmia ei näyttänyt kukaan pelkäävän. Bluesin "henkinen yliote" viimeisen runkosarjapelin jälkeen ei ollut näkyvissä. Jos se olisi onnistunut, olisi Tapparan pelaajat varoneet tilanteisiin menemistä ja nyt he eivät varoneet normaalia enempää. Täytyy tosin yhtyä IKuun siinä, että vaikka Raju-Eki saa kritiikkiä omiltaankin osakseen, on mielestäni erinomainen pelaajatyyppi kyseessä. Ehkä saisi hieman enemmän keskittyä raatamiseen maalin edessä niin voisi tehojakin hieman tulla kylkiäisenä. Raamit ja luonne olisi siihen kohillaan.
Upeita maaleja oli tuossa pelissä. Bluesille vähän järkeä ylivoimalle ja pelitapahtumatkin näyttävät tasaisemmilta. Silmiin pisti kentältä oikeastaan vain Suhosen kädettömyys, Kontiolan veivit ja Mäntylän taistelu. Ja tottakai Raju-Ekin painavat nojailut, jotka ovat hellässä muodossaankin kuin monen taklaukset.