Aika mielenkiintoista ja toisaalta kovin ristiriitaista tekstiä. Oikaistaampa nyt pari räikeintä puusilmäisyyttä:
Yksi kaikkien aikojen törkeimmistä tuomarivirheistä pleijareissa, ei voi muuta sanoa. PÄIVÄNSELVÄ laitataklaus
Kontakti oli sinällään varsin kevyt, eikä taklaus ollut mitenkään törkeä. Tuli jonkinverran selkäpuolelta ja espoolainen kaatui ikävästi ja löi päänsä. Ei erityisen törkeä tilanne tai vakava tuomarivirhe. Totta, että joku Ringbom saattaa tuollaisesta kompuroinnista kympin antaa.
Janne Grönvall saa näpsäkästi tönäistyä maalin pois paikaltaan
Saanko esitellä, yllä on lause oikein kunnon puusilmäfanituubaa. Grönvall päivystää maalilla suorin jaloin, kun Tolsa ajaa suoraan miehen syliin ja jatkaa vielä työntämällä maalia päin. Grönvall ei itse tee liikettäkään maalin suuntaan tai siirtämiseksi, vaan on tilanteessa selkä maalia kohti.
Yleisesti ottaen peli lähti ihan mukavasti liikkeelle 1. erässä ja aaltoili päädystä toiseen. Tappara puristi mailaa hieman enemmän, joka näkyi heikkoina kiekollisina ratkaisuina. Heikkilän ja Bluesin uho runkosarjan kohtaamisessa toimi kuitenkin täydellisesti - Tappara oli hereillä ja kontaktipelin aloitti hieman yllättäen numero 8, joka taklasi ensin Santeri Heiskasen katolleen ja samassa vaihdossa vippasi vielä Rajamäen(?) perseelleen. Sopivasti Ojasen "88-vaihdon" jälkeen kentälle tuli 4 kenttä, joka jatkoivat muutamalla hyvällä taklauksella painetta ja Blues joutui rikkomaan. Kuoppala boksiin ja YV-maali Tapparalle.
Tappara kuitenkin hukkasi otteensa 2. erässä pahemman kerran. Jokainen Blues-kenttä sai pelin Tapparan päähän, ja Tappara-puolustus aiheutti itselleen vaikeuksia menemällä tilanteisiin löysästi. Myös kontaktipelissä Blues oli tässä erässä aloitteellisempi ja aktiivisempi, sekä aloitti myös joukkueelle tyypillisen rottailun. Valitettavasti ensimmäisen erän hyvin viheltänyt Aleksi Rantala sekosi pasmoissaan aivan totaalisesti ja vihelsi tilanteen toisensa jälkeen väärin. Huvittavin oli kahakka joka sai alkunsa Blues-pelaajan jälleen kerran huidottua maalivahti Nikkilää, josta Rantala löysi kaksi jäähyä Tapparalle ja vain yhden tilanteen aloittaneelle ja jälkiväännössä aktiivisemmalle Bluesille. Yleisön yllätykseksi Tapparan johto kuitenkin piti, vaikka kenttätapahtumat näyttivät aivan muuta.
Tapparan onneksi se onnistui ryhdistäytymään 3. erään ja käänsi otteen jälleen niukasti itselleen. Yksi merkkausvirhe kuitenkin siirsi ratkaisun vasta jatkoerään, jossa Brucklerille kävikin ns. Lunkit ja kiekko vilahti längistä sisään.
Molemmille joukkueille jäi paljon petrattavaan. Tapparasta nelikko Clarke, Öhman, Hancock, Laine oli isoin pettymys. Paljon enemmän pitää saada näistä profiilipelaajista irti. Pelin taso ei myöskään saisi ailahdella noin voimakkaasti pelin sisällä.
Jos Bluesin 1-kenttä jää tehoitta, on helppoa osoittaa epäonnistujat vieraiden puolella. Lisäksi Blues-pakeilla oli vaikeuksia pysyä mukana kulmapyörityksissä ja kovin usein jouduttiin turvautumaan roikkumiseen ja koukkimiseen. Tämä voi koitua Bluesille kohtalokkaaksi, varsinkin jos peleihin saadaan joku tuomaria muistuttava herra viheltelemään.
Kaikenkaikkiaan ihan kohtalainen matsi ja näyttäisi sarja olevan niin tasainen kun on etukäteen arvioitukin. Bluesille jatkoaikatappio teki sopivan kirpeää, sillä pelaajien reaktioista oli hyvä huomata, että sielä oli jo nuolaistu ennen kuin tipahti. Tapparan pelaajat taasen näyttivät vapautuneilta voiton jälkeen ja jos siitä voi mitään päätellä niin menestyspaineet hiukan helpottivat.