@king of the jungle Nämä ovat mystisiä asioita joihin ei ikinä tiedä vastauksia. Oman suhteen päättyminen oli aikoinaan yhtä mystinen ja meni käytännössä niin että toinen lopetti yhteydenpidon tyystin.
Aika lailla täysin vastaava kokemus itselläkin, tai oikeastaan parikin. Näissä aina jälkikäteen jää pohtimaan ja jossittelemaan mitä tuli tehneeksi tai sanoneeksi väärin tai mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin, vaikkei vika missään tällaisessa yksittäisessä hetkessä olekaan ollut. Pahimmalta tuntuu se kun miettii pari hetkeä taaksepäin, kun kaikki vaikutti olevan normaalisti, eikä mistään olisi voinut/osannut päätellä mitään tuollaista.Tosi ikävä kuulla, mutta niin se vain myös on, että ratsun selkään on hypättävä ja jatkettava matkaa ja toivottava vaan parasta tulevaisuudesta.
Ottaa niitä oppeja mukaan, jos niitä on otettavissa ja silti tiedostaa myös sekin, että se tyyli/tapa toimia toimii toisen kanssa ja ei välttämättä toisen.
Toiselle nopea tunteiden ilmaisu voi olla jopa se ratkaiseva tekijä, joka siteyttää sen koko homman uuteen kukoistukseen, kun taas toiselle se voi olla käänteentekevä huonolla tavalla.
Itselläni oli vuosi sitten vähän samanlainen tapaus, sellainen joka jäi vaivaamaan todella pitkäksi aikaa ja välillä vieläkin hyppää mieleen, tai lähinnä se shokkiefekti mikä tuli puskista.
Kaikki hyvin, hommat etenee, suunnitelmia suunniteltu tuleville näkemisille jne.
En ollut kokenut sellaista yhteyttä toiseen koskaan. Hitto, toisilla treffeillä puhuttiin niin syvällisiä ja se empatia ja aito kiinnostus mikä toisesta huokui, kun selitin esimerkiksi isäni kuolemasta jää varmasti ikuisesti mieliin.
Tirautin siinä hetkessä kyyneleen poskelle, en siitä kun puhuin kuolemasta vaan siitä, kuinka toinen katsoi sua suoraan sieluun ja silitti sun poskea samalla.
Kolme kuukautta tapailtiin ja asiat tuntui täydelliseltä.
Oli sovittu yhteinen pyöräretki seuraavalle viikonlopulle ja sitä seuraavalle lätkämatsia ja toisesta huokui aito innostus ja oma-aloitteisuus näihin ja rakentaa kaikkea oheisjuttuakin näiden ympärille.
Lauantai-iltana soiteltiin normaalisti ja kaikki hyvin. Sen jälkeen sunnuntaiaamuna viesti: "Voinko soittaa?".
Sitten tulikin se puhelu ja aivan kalikalla päähän, että "En vaan pysty tähän..."
Se haamu todennäköisesti kulkee aina mukana ja vaikka olenkin nyt enemmän kuin onnellisessa asemassa ja olen yhdessä ihmisen kanssa, joka on yhtä aidosti kiinnostunut minusta ja minä hänestä ja olen aidosti onnellinen, niin tuo tapaus myös kummittelee välillä päässä.
Lähinnä tällä hetkellä sellaisena pienenä haamuna ja traumana, että mitä jos kaikki taas yhtäkkiä häviäisikin tässä uudessa suhteessa, johon on taas uskaltanut antaa itsensä täysin peliin.
Tinderistä en ole koskaan maksanut, koska tuo ilmaisversio on sen verran paska. Mutta sen sijaan joskus viime keväänä otin ihan testimielessä Hingeen viikon ajaksi sen kalleimman maksullisen version ja sen myötä kyllä peli muuttuu aivan täysin, olisikohan noin 200 matchia tullut sen viikon aikana, vaikka tuli vielä pelailtua suhteellisen tarkalla seulalla. Näiden testien jälkeen ei oikein huvita enää noilla ilmaisversioilla mennäkään, joilla osumia tulee keskimäärin ehkä se noin yksi per päivä.Tinder siis jälleen auki, mutta innostus sen käyttämiseen ei ole kyllä kovinkaan kaksinen just nyt. Kesällä eronnut kaverini liittyi myös n. kk takaperin Tinderiin ja hän oli ottanut viime viikolla sen Platinumin. 16€/viikko on toki aika suolainen hinta, mutta hänen mukaansa koko show meni ihan päälaelleen sen jälkeen. Matcheja tulee kuulemma ihan ovista ja ikkunoista... Hän myös laittoi mulle jonkun videon, jossa joku suomi-häiskä kertoo tuosta Platinumin toimintaperiaatteesta ja siitä, miksi se nimenomaan auttaa saamaan paljon enemmän osumia kuin tavallinen versio.
Onko täällä kukaan kokeillut tuota Platinumia ja minkälaisia oli tulokset? Itse kyllä ajattelin ottaa jossain kohti tuon viikoksi kokeiluun, kunhan tästä saa itsensä kasattua taas "taistelumoodiin"!
Tulipahan pitkä sepustus, jos oikeasti jaksoit tänne saakka lukea niin onnittelut ja hatunnosto!
Juu, harvemmin kyse on mistään yksittäisestä asiasta, tilanteesta tai hetkestä, joka olisi tuollaiseen ratkaisuun johtanut tai ainakin näin toivon, ettei ihmiset näin herkästi ratkaisuitaan tee, etenkään jos ja kun puhutaan kuukausien tuntemisesta.Aika lailla täysin vastaava kokemus itselläkin, tai oikeastaan parikin. Näissä aina jälkikäteen jää pohtimaan ja jossittelemaan mitä tuli tehneeksi tai sanoneeksi väärin tai mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin, vaikkei vika missään tällaisessa yksittäisessä hetkessä olekaan ollut. Pahimmalta tuntuu se kun miettii pari hetkeä taaksepäin, kun kaikki vaikutti olevan normaalisti, eikä mistään olisi voinut/osannut päätellä mitään tuollaista.
Tinderistä en ole koskaan maksanut, koska tuo ilmaisversio on sen verran paska. Mutta sen sijaan joskus viime keväänä otin ihan testimielessä Hingeen viikon ajaksi sen kalleimman maksullisen version ja sen myötä kyllä peli muuttuu aivan täysin, olisikohan noin 200 matchia tullut sen viikon aikana, vaikka tuli vielä pelailtua suhteellisen tarkalla seulalla. Näiden testien jälkeen ei oikein huvita enää noilla ilmaisversioilla mennäkään, joilla osumia tulee keskimäärin ehkä se noin yksi per päivä.
Tuli myös kesällä testattua toiseen kertaan tuota, silloin huonommalla menestyksellä, koska oli jo ehtinyt huiskia kaikki profiilit ja aika nopeasti tuli pakan pohja vastaan.
Jos tuollainen platinium tulee vielä joskus otettua, niin toimin siten, että poistan ensin koko profiilin ja sen jälkeen luon vastaavan profiilin uudestaan, jolloin saan "nollattua" nuo tykkäykset ja saan ns. maksimihyödyn noista ensisijaisista tykkäyksistä päästessäni tykkäämään uudemman kerran niistä, joista olen jo ilmaisversiolla tykännyt, mutta jotka todennäköisesti eivät minun tykkäystäni sieltä jostain pakan pohjalta koskaan edes huomaa. Sillä on tässä lajissa aivan valtava merkitys pääseekö jonossa sinne pakan päälle vai pohjalle. Olettaisin, että vastaava ilmiö on myös Tinder platiniumin kanssa.
Nää on jänniä. Mulla on myös pari vastaavaa kokemusta, ja onnekseni ne tosiaan ovat taakse jäänyttä elämää.Aika lailla täysin vastaava kokemus itselläkin, tai oikeastaan parikin. Näissä aina jälkikäteen jää pohtimaan ja jossittelemaan mitä tuli tehneeksi tai sanoneeksi väärin tai mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin, vaikkei vika missään tällaisessa yksittäisessä hetkessä olekaan ollut. Pahimmalta tuntuu se kun miettii pari hetkeä taaksepäin, kun kaikki vaikutti olevan normaalisti, eikä mistään olisi voinut/osannut päätellä mitään tuollaista.
Myöskään näiden tindereiden käyttämiseen lopahtaa kaikki kiinnostus, kun tietää kuinka epätodennäköistä on, että saisi muodostettua vastaavan henkisen yhteyden johonkin tuntemattomaan. Yleensä tuolla nuo keskustelut tuppaavat jäämään pintapuolisen chattailun tasolle, jossa ensin kysellään kuulumiset, sen jälkeen työpaikat ja sitten saa yleensä alkaa itse toimimaan haastattelijana ja toinen haastateltavana, kunnes keskustelu lopahtaa kokonaan.
Tuossa haiskahtaa vähän se, että syystä jostain tämä henkilö etsi jotain taruolentoa, sellaista joka räjäyttää maailmat aivan täysin.Oon jälkeenpäin miettinyt usein, että jotain helvetin outoa tuossa kuviossa oli. Siis siinä, mitä hän todellisuudessa halusi ja mitä ei vain voinut myöntää itselleen. Sitten kun huomasi, että mulla tosiaan oli ihan myös suunnitelmia elämäni varalle, muutakin kuin kasuaali hauskanpito, niin iski paniikki, mutta siltikään ei voinut myöntää tunteitaan. Tai jotain.
Joo, mulle tuli jo hyvissä ajoin selväksi, että mitään suhdetta siitä ei tule, siis parisuhdetta. Kirpaisi pahasti silloin, kun tuon asian ilmoitti. Olin tulossa leffasta, ajoin autoa ja puhelin soi. Kun oli saanut nuo sanat sanottua, niin löin puhelimen kiinni. Mulle ne parisuhdeajatukset meni sen siliän tien, koska tunsin sentään sen verran omanarvontunnetta, että en anna hänen rikkoa minua enää uudestaan.Tuossa haiskahtaa vähän se, että syystä jostain tämä henkilö etsi jotain taruolentoa, sellaista joka räjäyttää maailmat aivan täysin.
Tätä etsiessään, sinä olit hyvä varahenkilö hänelle täyttämään niitä tiettyjä tarpeita ja nostamaan itsetuntoa ja sepäs sitten kismittää, jos varahenkilöllä onkin juuri niitä suunnitelmia ja menee elämässään eteenpäin, eikä olekaan vain roikkumassa ja aina valmiina täyttämään milloin minkäkin tarpeen, kun hän sitä kaipasi ja nimenomaan vain silloin, kun HÄN sitä kaipasi.
Nämä on aina erittäin ikäviä tapauksia, etenkin jos tällä ketä roikutetaan on isoja tunteita mukana. Aina tulee niitä murusia, joilla pysytään mukana kunnes jossain kohtaa ehkä aukeaa silmät, että ei tämä ole mihinkään menossa.
Ehkä siinä kohtaa viimeistään, kun se tunteiden kohde pistääkin jonkun valokuvan jonkun "Chadin" kanssa.
Täältä löytyy yksi tapaus. Sellainen kesän mittainen säätö päättyi naisen aloitteesta. Hänen toiveensa oli alusta asti, että jatkaisimme ystävinä, johon minä suhtauduin melko jyrkänkin kieltävästi. Menikin pari kuukautta, että emme pitäneet yhteyttä, mutta jotenkin jossain kohtaa yhteydenpito kuitenkin uudelleen alkoi. Siinä kohtaa oli molemmilta jo romanttiset ajatukset jääneet taakse, ja nyt näin vuosia myöhemmin, molemmat tahoillaan naimisissa ja vanhempia kahdelle lapselle, olemme edelleen hyvät ystävät.Onkohan kenelläkään muulla käynyt näin, että romanttiseksi aiottu suhde jää saavuttamatta, mutta pystytään ja ennen kaikkea halutaan olla kuitenkin kavereita?
Onkohan kenelläkään muulla käynyt näin, että romanttiseksi aiottu suhde jää saavuttamatta, mutta pystytään ja ennen kaikkea halutaan olla kuitenkin kavereita?
Jos sä menet ensitreffeille kännissä ja käyttäydyt huonosti, mutta nainen antaa toisen mahdollisuuden, niin jotain poikkeuksellista tässä on. Joko naisen ominaisuuksissa tai sinä näytät Brad Pittiltä.Kai tänne omakin kohtalo kuuluu kirjoittaa. Sen verran kuitenkin arvostan tätä kekustelupalstaa ja täällä ehkä jotkut arvostavat minua.
Heitetään nyt tähän ens alkuun, että Tinderistä löysin elämäni naisen. Sillain kevyesti. Ensin oli erottu ja ja lasteni äiti on eri. Hän on paras mahdollinen lasteni äiti, mutta hän ei ole minun elämäni rakkaus.
Se ei ollu helppoa, se vaati tietyn työn, mutta siinä se vaan nyt on.
Jos jotakuta kiinnostaa tämä data, niin tässä se tulee:
Erosin toukokuussa exästäni, ja vannoin kavereilleni etten ikimaailmassa lähde mihinkään helvetin Tinderiin.
Mutta sitten kesäkuussa kun yksinäisyys alkoi lyömään naamaan perhe-elämän menetettyäni, niin latasin sovelluksen ja kyllähän se perkele antoi lohtua. Osaanhan minä nyt saatana keskustella naisten kanssa, kuten oon aina osannut.
Ja sitten kun sitä on kaiken maailman pelejä pelannut ja on tietyllä tapaa dataan perustanut osaamisensa, niin ihan automaattisesti alkoi tekemään samaa Tinderissä.
3 kuukauden aikana joutui tekemään:
- 6000 tykkäystä
- noin 100 parin muodostusta
- 5 treffit
- 1 osuma
4.treffit oli kaikista paskimmat jotka koskaan kokenut, joka veti itsetunnon aivan maihin. Se oli sen verran nöyryyttävää meininkiä, että olin jo poistamassa sovellusta.
En kuitenkaan poistanut.
Viikon päästä tämän montun jälkeen kohdalle osui semmonen rouva, joka kerkesi itse olemaan Tinderissa noin 15 minuuttia. Sovittiin treffit.
Vedin ne aivan vihkoon, kun satuin olemaan perinteisesti liian humalassa, saapuessani treffeille eräiltä ilmaisen viinan bileiltä, kun muutama kaveri täytti 50v.
Viikko piti hiljaista.
Mutta, olin pyytänyt rehellisesti naiselta käyttäytymistäni anteeksi, niin hän ymmärsi ja antoi anteeksi. Lupasin seuraavat treffit selvinpäin ja sen jälkeen paluuta ei ole ollut.
Ihminen antoi anteeksi.
Ihana kun maailmassa on ihmisiä, jotka ajattelee muutamaa mutkaa pitemmälle. Munata voi, mutta kuitenkin kun on ne alkuasetelmat vetänyt omana itsenään asiallisesti pohjille, niin tiukan paikan tullen ne painaa vaakakupissa enemmän.
Rakastan nykyistä naistani yli kaiken. Tulossa yhteinen viikonloppu. Katsotaan Tapparan, Detroitin ja Tapparan pelit. Ehkä joku Arsenalin jämä siinä välissä kun saunoo.
Harmillista että kävi näin.
Tinderistä löytyi paras koskaan. Ylvoimaisesti.
Aivan ylivoimaisesti.
Rakastuminen on jännä juttu ja se näyttää alkuun täydelliseltä, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että henkilö voi olla myös pidemmän päälle täydellinen juuri itselle.Tämä on sosiaalisesti tuomittava mielipide ja tiedän ansaitsevani kaiken paheksunnan, jonka siitä saan, mutta kyllä minua arveluttavat nopeasti eron jälkeen löydetyt elämäni naiset.
Tietenkin niin voi olla oikeastikin, kysymyshän on onnesta ja sattumasta. Itse en kuitenkaan julistaisi täydellistä kumppania ennen kuin tiivistä yhteiseloa olisi takana useita vuosia.
Tämä on sosiaalisesti tuomittava mielipide ja tiedän ansaitsevani kaiken paheksunnan, jonka siitä saan, mutta kyllä minua arveluttavat nopeasti eron jälkeen löydetyt elämäni naiset.
Tietenkin niin voi olla oikeastikin, kysymyshän on onnesta ja sattumasta. Itse en kuitenkaan julistaisi täydellistä kumppania ennen kuin tiivistä yhteiseloa olisi takana useita vuosia.
Onnittelut Henkka! Mutta pakko vähän hymyillä tälle tilastoinnille, joka osaltaan tiivistää Tinderin hengen. Henkan tapauksessa 6000 tykkäyksestä vain 100 eteni seuraavalle kierrokselle ja 5 sitä seuraavalle, jonka jälkeen yhden kanssa klikkasi. Samaan aikaan naisten puolella peli pelataan vartissa läpi.3 kuukauden aikana joutui tekemään:
- 6000 tykkäystä
- noin 100 parin muodostusta
- 5 treffit
- 1 osuma
[...]
Viikon päästä tämän montun jälkeen kohdalle osui semmonen rouva, joka kerkesi itse olemaan Tinderissa noin 15 minuuttia. Sovittiin treffit.