Mainos

Tinder – statsit & keskustelu

  • 697 076
  • 1 866

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
@king of the jungle Nämä ovat mystisiä asioita joihin ei ikinä tiedä vastauksia. Oman suhteen päättyminen oli aikoinaan yhtä mystinen ja meni käytännössä niin että toinen lopetti yhteydenpidon tyystin.
 
Suosikkijoukkue
KeuPa HT
Tosi ikävä kuulla, mutta niin se vain myös on, että ratsun selkään on hypättävä ja jatkettava matkaa ja toivottava vaan parasta tulevaisuudesta.
Ottaa niitä oppeja mukaan, jos niitä on otettavissa ja silti tiedostaa myös sekin, että se tyyli/tapa toimia toimii toisen kanssa ja ei välttämättä toisen.
Toiselle nopea tunteiden ilmaisu voi olla jopa se ratkaiseva tekijä, joka siteyttää sen koko homman uuteen kukoistukseen, kun taas toiselle se voi olla käänteentekevä huonolla tavalla.

Itselläni oli vuosi sitten vähän samanlainen tapaus, sellainen joka jäi vaivaamaan todella pitkäksi aikaa ja välillä vieläkin hyppää mieleen, tai lähinnä se shokkiefekti mikä tuli puskista.
Kaikki hyvin, hommat etenee, suunnitelmia suunniteltu tuleville näkemisille jne.
En ollut kokenut sellaista yhteyttä toiseen koskaan. Hitto, toisilla treffeillä puhuttiin niin syvällisiä ja se empatia ja aito kiinnostus mikä toisesta huokui, kun selitin esimerkiksi isäni kuolemasta jää varmasti ikuisesti mieliin.
Tirautin siinä hetkessä kyyneleen poskelle, en siitä kun puhuin kuolemasta vaan siitä, kuinka toinen katsoi sua suoraan sieluun ja silitti sun poskea samalla.

Kolme kuukautta tapailtiin ja asiat tuntui täydelliseltä.
Oli sovittu yhteinen pyöräretki seuraavalle viikonlopulle ja sitä seuraavalle lätkämatsia ja toisesta huokui aito innostus ja oma-aloitteisuus näihin ja rakentaa kaikkea oheisjuttuakin näiden ympärille.
Lauantai-iltana soiteltiin normaalisti ja kaikki hyvin. Sen jälkeen sunnuntaiaamuna viesti: "Voinko soittaa?".
Sitten tulikin se puhelu ja aivan kalikalla päähän, että "En vaan pysty tähän..."

Se haamu todennäköisesti kulkee aina mukana ja vaikka olenkin nyt enemmän kuin onnellisessa asemassa ja olen yhdessä ihmisen kanssa, joka on yhtä aidosti kiinnostunut minusta ja minä hänestä ja olen aidosti onnellinen, niin tuo tapaus myös kummittelee välillä päässä.
Lähinnä tällä hetkellä sellaisena pienenä haamuna ja traumana, että mitä jos kaikki taas yhtäkkiä häviäisikin tässä uudessa suhteessa, johon on taas uskaltanut antaa itsensä täysin peliin.
Aika lailla täysin vastaava kokemus itselläkin, tai oikeastaan parikin. Näissä aina jälkikäteen jää pohtimaan ja jossittelemaan mitä tuli tehneeksi tai sanoneeksi väärin tai mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin, vaikkei vika missään tällaisessa yksittäisessä hetkessä olekaan ollut. Pahimmalta tuntuu se kun miettii pari hetkeä taaksepäin, kun kaikki vaikutti olevan normaalisti, eikä mistään olisi voinut/osannut päätellä mitään tuollaista.

Myöskään näiden tindereiden käyttämiseen lopahtaa kaikki kiinnostus, kun tietää kuinka epätodennäköistä on, että saisi muodostettua vastaavan henkisen yhteyden johonkin tuntemattomaan. Yleensä tuolla nuo keskustelut tuppaavat jäämään pintapuolisen chattailun tasolle, jossa ensin kysellään kuulumiset, sen jälkeen työpaikat ja sitten saa yleensä alkaa itse toimimaan haastattelijana ja toinen haastateltavana, kunnes keskustelu lopahtaa kokonaan.
 
Suosikkijoukkue
KeuPa HT
Tinder siis jälleen auki, mutta innostus sen käyttämiseen ei ole kyllä kovinkaan kaksinen just nyt. Kesällä eronnut kaverini liittyi myös n. kk takaperin Tinderiin ja hän oli ottanut viime viikolla sen Platinumin. 16€/viikko on toki aika suolainen hinta, mutta hänen mukaansa koko show meni ihan päälaelleen sen jälkeen. Matcheja tulee kuulemma ihan ovista ja ikkunoista... Hän myös laittoi mulle jonkun videon, jossa joku suomi-häiskä kertoo tuosta Platinumin toimintaperiaatteesta ja siitä, miksi se nimenomaan auttaa saamaan paljon enemmän osumia kuin tavallinen versio.

Onko täällä kukaan kokeillut tuota Platinumia ja minkälaisia oli tulokset? Itse kyllä ajattelin ottaa jossain kohti tuon viikoksi kokeiluun, kunhan tästä saa itsensä kasattua taas "taistelumoodiin"!

Tulipahan pitkä sepustus, jos oikeasti jaksoit tänne saakka lukea niin onnittelut ja hatunnosto!
Tinderistä en ole koskaan maksanut, koska tuo ilmaisversio on sen verran paska. Mutta sen sijaan joskus viime keväänä otin ihan testimielessä Hingeen viikon ajaksi sen kalleimman maksullisen version ja sen myötä kyllä peli muuttuu aivan täysin, olisikohan noin 200 matchia tullut sen viikon aikana, vaikka tuli vielä pelailtua suhteellisen tarkalla seulalla. Näiden testien jälkeen ei oikein huvita enää noilla ilmaisversioilla mennäkään, joilla osumia tulee keskimäärin ehkä se noin yksi per päivä.

Tuli myös kesällä testattua toiseen kertaan tuota, silloin huonommalla menestyksellä, koska oli jo ehtinyt huiskia kaikki profiilit ja aika nopeasti tuli pakan pohja vastaan.

Jos tuollainen platinium tulee vielä joskus otettua, niin toimin siten, että poistan ensin koko profiilin ja sen jälkeen luon vastaavan profiilin uudestaan, jolloin saan "nollattua" nuo tykkäykset ja saan ns. maksimihyödyn noista ensisijaisista tykkäyksistä päästessäni tykkäämään uudemman kerran niistä, joista olen jo ilmaisversiolla tykännyt, mutta jotka todennäköisesti eivät minun tykkäystäni sieltä jostain pakan pohjalta koskaan edes huomaa. Sillä on tässä lajissa aivan valtava merkitys pääseekö jonossa sinne pakan päälle vai pohjalle. Olettaisin, että vastaava ilmiö on myös Tinder platiniumin kanssa.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Aika lailla täysin vastaava kokemus itselläkin, tai oikeastaan parikin. Näissä aina jälkikäteen jää pohtimaan ja jossittelemaan mitä tuli tehneeksi tai sanoneeksi väärin tai mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin, vaikkei vika missään tällaisessa yksittäisessä hetkessä olekaan ollut. Pahimmalta tuntuu se kun miettii pari hetkeä taaksepäin, kun kaikki vaikutti olevan normaalisti, eikä mistään olisi voinut/osannut päätellä mitään tuollaista.
Juu, harvemmin kyse on mistään yksittäisestä asiasta, tilanteesta tai hetkestä, joka olisi tuollaiseen ratkaisuun johtanut tai ainakin näin toivon, ettei ihmiset näin herkästi ratkaisuitaan tee, etenkään jos ja kun puhutaan kuukausien tuntemisesta.
Toki helposti noissakin jää myös sellainen tietynlainen katkerakin fiilis, että tavallaan ei ole edes annettu mahdollisuutta keskustella/korjata/ratkoa asiaa, mutta tietysti samalla myös täytyy ajatella, että muuttaisiko se enää kuitenkaan mitään. Toinen on luultavasti päätöstään pohtinut jonkun aikaa ja tehnyt sen lopputuloksen minkä sitten on tehnyt ja kokee, ettei asiaa enää taikatemput tai yritykset kuitenkaan auttaisi.
Repiäkö laastari kerralla vai varovasti repien, siinäpä vasta kysymys.

Oma kokemuskin meni juuri niin, että edellisenä viikonloppuna kerrassaan upea yhteinen treffiviikonloppu, arki viestiteltiin normaalisti (toinen ehdottaa syksylle tapahtumia yms. ja tekee meille jopa yhteisen tiedoston, johon voidaan päivitellä ideoita), lauantaina täysin normaalilta vaikuttava puhelu illalla ja sunnuntaiaamuna sitten tuo pommi puskista ja game over.
Hän laittoi vielä sitten samana iltana viestiä, joka loppui tyyliin "Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen siitä minkä olon mulle sait aikaan joka hetken, en vaihtaisi sekuntiakaan pois. Me ei oltu tarkoitettu yhteen, mutta toivon maailman eniten, ettet ikinä unohda sitä, kuinka upea ihminen olet ja ansaitset olla onnellinen."
Kauniita sanoja, uskon myös että tarkoitti mitä sanoi, mutta jättihän tuokin juuri se tietynlaisen katkeran maun.

Mutta kyllähän sitä kokemusten, ilon hetkien ja niiden pettymysten jälkeen oppii myös aina enemmän arvostamaan niitä hyviä hetkiä ja tavallaan myös isossa kuvassa tiedostaa, että loppujen lopuksi tässä maailmassa sitä pystyy vain vaikuttamaan siihen millainen itse olet ja miten oman onnesi rakennat.
Ihmissuhteissa nyt on sinun vuorosi olla henkilön X kanssa ja jos hyvin käy, sinun vuorosi kestää pitkään, ehkä jopa loppuelämän.
 

Romppanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, Jokerit, Inter Milan, RoPS
Tinderistä en ole koskaan maksanut, koska tuo ilmaisversio on sen verran paska. Mutta sen sijaan joskus viime keväänä otin ihan testimielessä Hingeen viikon ajaksi sen kalleimman maksullisen version ja sen myötä kyllä peli muuttuu aivan täysin, olisikohan noin 200 matchia tullut sen viikon aikana, vaikka tuli vielä pelailtua suhteellisen tarkalla seulalla. Näiden testien jälkeen ei oikein huvita enää noilla ilmaisversioilla mennäkään, joilla osumia tulee keskimäärin ehkä se noin yksi per päivä.

Tuli myös kesällä testattua toiseen kertaan tuota, silloin huonommalla menestyksellä, koska oli jo ehtinyt huiskia kaikki profiilit ja aika nopeasti tuli pakan pohja vastaan.

Jos tuollainen platinium tulee vielä joskus otettua, niin toimin siten, että poistan ensin koko profiilin ja sen jälkeen luon vastaavan profiilin uudestaan, jolloin saan "nollattua" nuo tykkäykset ja saan ns. maksimihyödyn noista ensisijaisista tykkäyksistä päästessäni tykkäämään uudemman kerran niistä, joista olen jo ilmaisversiolla tykännyt, mutta jotka todennäköisesti eivät minun tykkäystäni sieltä jostain pakan pohjalta koskaan edes huomaa. Sillä on tässä lajissa aivan valtava merkitys pääseekö jonossa sinne pakan päälle vai pohjalle. Olettaisin, että vastaava ilmiö on myös Tinder platiniumin kanssa.

Joo, käsittääkseni tuo on justiinsa se ainoa järkevä toimintamalli, jos haluaa saada Tinder Platinumista ns. kaiken irti.

1. Poista profiilisi
2. Luo uusi profiili (vaikka täysin identtisillä tiedoilla millä edellinenkin oli, ei mitään väliä)
3. Osta Platinum heti samantien ennen ensimmäistäkään pyyhkäisyä

Tämän kikkailun teho perustuu ilmeisesti siihen, että naisille (??) näytetään ensisijaisesti niitä kaikkein tykätyimpiä profiileja. No onko tällaisen perusmöllin kuten minä, profiili niiden tykätyimpien joukossa? No ei. Ainoa keino kaltaisilleni "kiilata ylemmäksi" tuossa jonossa on ottaa maksullinen versio, jolloin tulen näkymään todennäköisemmin (tai siis ainakin nopeammin) tykkäämilleni naisille ja sitä myöden matchin osumisen todennäköisyyskin kasvaa. Sitä en sitten tiedä, tuleeko sieltä kuinka paljon erilaisia ihmisiä vastaan verrattuna tähän ilmaisversioon eli voisiko algoritmi olla jopa niin kiero, että "parhaimpia" profiileja ei edes näytetä tällaiselle tavalliselle käyttäjälle. Kuulostaa periaatteessa aika hullulta, mutta en ihmettelisi, vaikka näin olisikin.

Itse kyllä aion tuon Platinumin ottaa tässä talven aikana jossain kohti testiin sopivan paikan tullen, niin sittenpähän sen näkee!
 

Romppanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, Jokerit, Inter Milan, RoPS
Pieni päivitys myös tuohon ylläavattuun omaan tilanteeseeni:

Torstai-iltana siis tuli vastapuolelta ilmoitus, että hän ei pysty suhdetta jatkamaan parisuhdemielessä. Sovittiin kyllä siinä illan aikana, että jos mahdollisesti pystyttäisiin jonkunlainen ystävyyssuhde silti rakentamaan, kun molemmat kuitenkin tuntuivat viihtyvän toistensa seurassa mainiosti.

Pienen kierrepallon tilanteeseen loi se, että silloin kun asiat olivat vielä hyvällä tolalla, olin ostanut lipun paikallisen teatterin toissapäiväiseen eli lauantaiseen näytelmään, jossa tämä daami esiintyisi pääosassa. Halusin mennä kaikesta huolimatta näytöksen katsomaan, mutta halusin myös häneltä varmistaa, että läsnäoloni tilanteessa olisi hänelle OK ja hän antoi asialle vihreää valoa. Näytelmä tapahtui paikallisen koulukeskuksen juhlasalissa/auditoriossa ja tiesin yleisömäärän olevan laskettavissa pikemminkin kymmenissä kuin tuhansissa enkä kuitenkaan halunnut aiheuttaa hänelle mitään ylimääräistä stressiä tms. läsnäolollani.

Vaikka näin jälkikäteen olenkin tyytyväinen, että tilaisuuteen menin, niin olihan tuo näytelmän katsominen aika helvetinmoista puukon pyörittämistä omassa haavassa... Liekö sattumaa vai ei, että useampaan kertaan hän otti pitkiä katsekontakteja meikäläisen kanssa esiintymisensä aikana ja jumalauta että se tuntui raskaalta.

Eilen eli sunnuntaina sitten vielä vaihdeltiin viestejä näytelmään liittyen ja ihan yleisestikin tilanteestamme ja kovin pahoillaan hän tuntui edelleen olevan, että ei saanut tunteitaan mukaan hommaan. Siitäkin huolimatta molemmat olivat vielä eilenkin sitä mieltä, että haluttaisiin pitää toisemme omassa elämässä mukana jossain muodossa eli juttuseura-/kaveruuspohjalta käymään vaikka lounaalla tai leffassa. Aikahan sen sitten näyttää, miten asian kans käy ja löytyykö molemmilta aitoa tahtoa sitten kun isoimmat laineet ovat tyyntyneet, mutta itse ainakin pitäisin hänet hyvin mielelläni kaverina, vaikkei se tietenkään ole sitä mitä olisin hänestä pohjimmiltani halunnut. Kuukauden kanssakäymisen perusteella voin kuitenkin sanoa kyseistä ihmistä todella ainutlaatuiseksi ja hyväsydämiseksi eikä tuollaisia ihmisiä ole elämässä milloinkaan liikaa.

Onkohan kenelläkään muulla käynyt näin, että romanttiseksi aiottu suhde jää saavuttamatta, mutta pystytään ja ennen kaikkea halutaan olla kuitenkin kavereita?
 
Aika lailla täysin vastaava kokemus itselläkin, tai oikeastaan parikin. Näissä aina jälkikäteen jää pohtimaan ja jossittelemaan mitä tuli tehneeksi tai sanoneeksi väärin tai mitä olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin, vaikkei vika missään tällaisessa yksittäisessä hetkessä olekaan ollut. Pahimmalta tuntuu se kun miettii pari hetkeä taaksepäin, kun kaikki vaikutti olevan normaalisti, eikä mistään olisi voinut/osannut päätellä mitään tuollaista.

Myöskään näiden tindereiden käyttämiseen lopahtaa kaikki kiinnostus, kun tietää kuinka epätodennäköistä on, että saisi muodostettua vastaavan henkisen yhteyden johonkin tuntemattomaan. Yleensä tuolla nuo keskustelut tuppaavat jäämään pintapuolisen chattailun tasolle, jossa ensin kysellään kuulumiset, sen jälkeen työpaikat ja sitten saa yleensä alkaa itse toimimaan haastattelijana ja toinen haastateltavana, kunnes keskustelu lopahtaa kokonaan.
Nää on jänniä. Mulla on myös pari vastaavaa kokemusta, ja onnekseni ne tosiaan ovat taakse jäänyttä elämää.
Yhden kanssa klikattiin niin jokaisella mahdollisella tasolla, ettei uskoisi todeksi. Mätsin jälkeen meni varmaan pari kuukautta, että nähtiin, koska etäisyyttä oli kolmisensataa kilometriä eikä etätyömahdollisuutta vielä tuolloin ollut, ja viikonloput menivät aina ristiin. Mutta sitten kun tavattiin, niin kipinät leiskuivat ja vietettiin kolme vuorokautta putkeen yhdessä. Tehtiin ihan kaikkea mahdollista ja keskusteltiin niin intiimeistä ja henkilökohtaisista asioista, ettei tosikaan. Muutama tällainen tapaaminen, jatkuvaa yhteydenpitoa kaiken aikaa, ja sitten yhtäkkiä. Pam. Täysin tyhjästä. ”Mä olen varma, että tulen muuttamaan ulkomaille vielä tän vuoden aikana”. Mä olin vain sillain, että eiköhän sitten nautita näistä hetkistä, jotka meillä on tässä jäljellä, yhdessä. Vaan ei. Ei meitä kuulemma oltu luotu toisillemme. ”Tästä puuttuu jotain.” Jatkettiin kuitenkin kavereina, johon sitten myöhemmin tuli mukaan myös seksi. Tehtiin reissuja yhdessä, mutta ei siis seurusteltu, ja molemmilla oli omat kuviot siinä ohessa.
Sitten tapasin nykyisen vaimoni ja yhteydenpito vain väheni. Hän ei koskaan halunnut kuulla tästä kumppanistani mitään, välillä lähettelin kuulemma liian usein viestejä. Sitten taas en osoittanut riittävästi kiinnostusta ystävyyttämme kohtaan, kun en lähetellyt viestejä päivittäin. Kertoi, ettei halunnut jakaa omasta yksityiselämästään mitään, kun minäkään en koskaan puhunut kumppanistani.
Joskus sitten kysyin, että mitä hän minusta oikeastaan haluaa. Vaatimuslista oli sellainen, että minun piti olla (oman tulkintani mukaan) kuin seurustelukumppani, joka on aina valmiina häntä varten, kun hän haluaa tavata; ei missään nimessä seksiä ikinä; mitään ei voida sopia edes muutamaa päivää etukäteen, kun hän ei halua tehdä suunnitelmia (joskin jos ehdotin samalle päivälle jotain, niin se ei käynyt, koska oli jo sopinut edellisviikolla juuri siihen jotain); olla hänelle se henkilö, jolle voi vuodattaa aivan kaiken konvehdeista paskaan; ei pitäisi viestitellä liian usein eikä liian harvoin, mutta tarkemmin ei pysty sanomaan; kertoa kaikki omasta elämästäni, paitsi ne asiat joita ei halunnut kuulla, mutta sekin pitäisi tietää etukäteen; jne jne jne.
Jonkin aikaa yritin tasapainoilla tilanteen kanssa, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut, koska en osannut olla täydellinen juuri hänelle. En siis lähtenyt ad hoc tapaamaan häntä minuutin varoitusajalla, kun kotona oli kuukauden ikäinen lapsi. Hänen tahtonsa oli vain ja ainoastaan pyrkiä kontrolloimaan kaikkea toimintaani. Todettiin yhdessä, että ehkä on parempi, jos vain unohdamme toisemme. Tämä siis kolme vuotta ensitreffien jälkeen, jolloin hän edelleen asui Suomessa.

Oon jälkeenpäin miettinyt usein, että jotain helvetin outoa tuossa kuviossa oli. Siis siinä, mitä hän todellisuudessa halusi ja mitä ei vain voinut myöntää itselleen. Sitten kun huomasi, että mulla tosiaan oli ihan myös suunnitelmia elämäni varalle, muutakin kuin kasuaali hauskanpito, niin iski paniikki, mutta siltikään ei voinut myöntää tunteitaan. Tai jotain.

En siltikään kadu sitä, että jatkettiin ystävinä, oli se hienoa aikaa. Hienoja ja unohtumattomia hetkiä. Olisi vain pitänyt nähdä ne punaiset liput ja kuulla varoitussireenit niin paljon aiemmin. Kai sitä vain sokeasti halusi uskoa siihen, että ne hyvätkin ajat saadaan vielä takaisin. Ei vain kestävyys riittänyt siihen jatkuvaan syyllistämiseen ja uhriutumiseen.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Oon jälkeenpäin miettinyt usein, että jotain helvetin outoa tuossa kuviossa oli. Siis siinä, mitä hän todellisuudessa halusi ja mitä ei vain voinut myöntää itselleen. Sitten kun huomasi, että mulla tosiaan oli ihan myös suunnitelmia elämäni varalle, muutakin kuin kasuaali hauskanpito, niin iski paniikki, mutta siltikään ei voinut myöntää tunteitaan. Tai jotain.
Tuossa haiskahtaa vähän se, että syystä jostain tämä henkilö etsi jotain taruolentoa, sellaista joka räjäyttää maailmat aivan täysin.
Tätä etsiessään, sinä olit hyvä varahenkilö hänelle täyttämään niitä tiettyjä tarpeita ja nostamaan itsetuntoa ja sepäs sitten kismittää, jos varahenkilöllä onkin juuri niitä suunnitelmia ja menee elämässään eteenpäin, eikä olekaan vain roikkumassa ja aina valmiina täyttämään milloin minkäkin tarpeen, kun hän sitä kaipasi ja nimenomaan vain silloin, kun HÄN sitä kaipasi.

Nämä on aina erittäin ikäviä tapauksia, etenkin jos tällä ketä roikutetaan on isoja tunteita mukana. Aina tulee niitä murusia, joilla pysytään mukana kunnes jossain kohtaa ehkä aukeaa silmät, että ei tämä ole mihinkään menossa.
Ehkä siinä kohtaa viimeistään, kun se tunteiden kohde pistääkin jonkun valokuvan jonkun "Chadin" kanssa.
 
Tuossa haiskahtaa vähän se, että syystä jostain tämä henkilö etsi jotain taruolentoa, sellaista joka räjäyttää maailmat aivan täysin.
Tätä etsiessään, sinä olit hyvä varahenkilö hänelle täyttämään niitä tiettyjä tarpeita ja nostamaan itsetuntoa ja sepäs sitten kismittää, jos varahenkilöllä onkin juuri niitä suunnitelmia ja menee elämässään eteenpäin, eikä olekaan vain roikkumassa ja aina valmiina täyttämään milloin minkäkin tarpeen, kun hän sitä kaipasi ja nimenomaan vain silloin, kun HÄN sitä kaipasi.

Nämä on aina erittäin ikäviä tapauksia, etenkin jos tällä ketä roikutetaan on isoja tunteita mukana. Aina tulee niitä murusia, joilla pysytään mukana kunnes jossain kohtaa ehkä aukeaa silmät, että ei tämä ole mihinkään menossa.
Ehkä siinä kohtaa viimeistään, kun se tunteiden kohde pistääkin jonkun valokuvan jonkun "Chadin" kanssa.
Joo, mulle tuli jo hyvissä ajoin selväksi, että mitään suhdetta siitä ei tule, siis parisuhdetta. Kirpaisi pahasti silloin, kun tuon asian ilmoitti. Olin tulossa leffasta, ajoin autoa ja puhelin soi. Kun oli saanut nuo sanat sanottua, niin löin puhelimen kiinni. Mulle ne parisuhdeajatukset meni sen siliän tien, koska tunsin sentään sen verran omanarvontunnetta, että en anna hänen rikkoa minua enää uudestaan.
Mutta se sen jälkeinen ystävyys oli hyvää, ennen kuin tuo järjetön kontrollointi ja ehtojen sanelu alkoi. Sitä muutosta olen eniten ihmetellyt. Mutta ehkä se tosiaan satutti, että minä kuljin eteenpäin enkä jäänyt kiinni menneiden haikailuun tai odottamaan ja toivomaan, että hän vielä joskus muuttaisi mielensä, koska olihan hän tietenkin minun unelmieni nainen, jollaisia ei tule vastaan kuin kerran kymmenessä elämässä.
Mutta nykyään vakaassa liitossa ja kahden lapsen isänä tähänkin on osannut ottaa järkevän etäisyyden ja näkee paremmin ne tuhannet varoitusvalot.
 

Enjoy

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Onkohan kenelläkään muulla käynyt näin, että romanttiseksi aiottu suhde jää saavuttamatta, mutta pystytään ja ennen kaikkea halutaan olla kuitenkin kavereita?
Täältä löytyy yksi tapaus. Sellainen kesän mittainen säätö päättyi naisen aloitteesta. Hänen toiveensa oli alusta asti, että jatkaisimme ystävinä, johon minä suhtauduin melko jyrkänkin kieltävästi. Menikin pari kuukautta, että emme pitäneet yhteyttä, mutta jotenkin jossain kohtaa yhteydenpito kuitenkin uudelleen alkoi. Siinä kohtaa oli molemmilta jo romanttiset ajatukset jääneet taakse, ja nyt näin vuosia myöhemmin, molemmat tahoillaan naimisissa ja vanhempia kahdelle lapselle, olemme edelleen hyvät ystävät.
 

Saksipotku

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Onkohan kenelläkään muulla käynyt näin, että romanttiseksi aiottu suhde jää saavuttamatta, mutta pystytään ja ennen kaikkea halutaan olla kuitenkin kavereita?

Kyllä näitä varmasti löytyy, mutta se on eri asia, että onko todellisuudessa molemmat osapuoleet hyväksyneet asian tuollaisena. Ainakin omakohtaisen näkemyksen/kokemuksen perusteella luulen, että tuollaisissa tilanteissa torjutuksi tulleelle miehelle jää usein takaraivoon ajatus siitä, että josko se tästä kuitenkin vielä.

Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa, joka on seitsemän vuoden ystävyyden jälkeen eskaloitunut molempien erottua suhteistaan siihen, että yhtäkkiä huomasinkin viettäväni tämän pitkäaikaisen ystäväni luona kaikki yöni. Hän oli siis 2017 päättänyt tapailusuhteemme ilmoittamalla, ettei pysty vastaamaan tunteisiini, mutta haluaisi pysyä ystäväni. Siitä lähtien olimme aina välillä kaveripohjalta yhteyksissä viime vuoden kevääseen asti, jolloin yhteydenpito äkillisesti alkoi merkittävästi lisääntyä. Sen jälkeen aloimme näkemään kasvotusten ja yhtäkkiä elimmekin ihan kuin parisuhteessa. Koko viime syksy/talvi mm. parin ulkomaanreissun ja toistemme lähisukulaisiiin tutustumisineen tuntui mahtavalta ja kieltämättä jonkinlaiselta revanssilta siitä, että olin aiemmin kokenut ison pettymyksen hänen kanssaan.

Vaan eipä tuo tarina ollutkaan tarkoitettu kauniiseen päätökseen. Noin kahdeksan kuukautta kestäneen ajanjakson jälkeen, jossa olimme todella tiivisti yhdessä ja koin suurinta alkuhuumaa, mitä kenenkään kanssa aiemmin, tuli päätökseen helmikuussa kuin salamaniskusta. Yhtäkkiä parissa päivässä kaikki kääntyi aivan päälaelleen ja kyseinen nainen ilmoitti, että ei valitettavasti pysty jatkamaan, koska klassisesti "jotain puuttuu". Mitään konkreettista ei ollut mahdollista tehdä, eikä hänkään osannut sanoa oikeastaan mitään asiaa, mitä voisin tehdä erilaisesti tms. Asia vain oli niin.

Nuo hetket ovat edelleen ihan toistuvasti mielessäni ja trauma on ollut siinä määrin suuri käsiteltävä, että välillä olen miettinyt jopa ammattiavun hakemista. Vaikken toiselle osapuolelle tällä hetkellä varsinaisesti vihainen ole, niin noin ristiriitaisten signaalien antaminen omista tunteistaan on todella tuhoisaa toiselle, jolla tunteet ovat täysin aitoja ja kuvittelee toisen kokevan samoin. Kaikkihan sujui minun mielestäni ihan loistavasti; riitoja ei ollut, arvomaailmat ja huumori kohtasi, tunsimme toisemme läpikotaisin. Vaan ei.

Tästä tarinasta opetuksena itselleni on jäänyt se, että niitä toisen tunteita ei kannata jäädä odottelemaan ainakaan sen ensimmäisen ein jälkeen. Luulen, että tuossa sinunkin tapauksessa se on loppujen lopuksi itsellesi parempi, että käsittelet pettymyksen nyt, etkä jää elättelemään toiveita. Tuollaisessa tilanteessa niin helposti miehet alkavat hakemalla hakemaan positiivisia signaaleja siitä, että josko toista kuitenkin kiinnostaisi muukin kuin ystävyys. Ja sitten on taas pian käsittelemässä pettymyksen tunteita, kun niihin itse luomiinsa odotuksiin ei saakkaan vastakaikua. Sama pyörä pyörii vaan. Parempi keskittyä itseensä ja siihen, että on seuraavan varteenotettavan tapauksen kohdalla itse oikeassa mindsetissa, eikä haikailemassa menneiden pettymysten perään. Suosittelen siis ihan lämpimästi etäisyyden ottamista häneen, vaikka se tuntuukin hirveän pahalle tässä kohtaa.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Kai tänne omakin kohtalo kuuluu kirjoittaa. Sen verran kuitenkin arvostan tätä kekustelupalstaa ja täällä ehkä jotkut arvostavat minua.

Heitetään nyt tähän ens alkuun, että Tinderistä löysin elämäni naisen. Sillain kevyesti. Ensin oli erottu ja ja lasteni äiti on eri. Hän on paras mahdollinen lasteni äiti, mutta hän ei ole minun elämäni rakkaus.

Se ei ollu helppoa, se vaati tietyn työn, mutta siinä se vaan nyt on.

Jos jotakuta kiinnostaa tämä data, niin tässä se tulee:

Erosin toukokuussa exästäni, ja vannoin kavereilleni etten ikimaailmassa lähde mihinkään helvetin Tinderiin.

Mutta sitten kesäkuussa kun yksinäisyys alkoi lyömään naamaan perhe-elämän menetettyäni, niin latasin sovelluksen ja kyllähän se perkele antoi lohtua. Osaanhan minä nyt saatana keskustella naisten kanssa, kuten oon aina osannut.

Ja sitten kun sitä on kaiken maailman pelejä pelannut ja on tietyllä tapaa dataan perustanut osaamisensa, niin ihan automaattisesti alkoi tekemään samaa Tinderissä.

3 kuukauden aikana joutui tekemään:
- 6000 tykkäystä
- noin 100 parin muodostusta
- 5 treffit
- 1 osuma

4.treffit oli kaikista paskimmat jotka koskaan kokenut, joka veti itsetunnon aivan maihin. Se oli sen verran nöyryyttävää meininkiä, että olin jo poistamassa sovellusta.

En kuitenkaan poistanut.

Viikon päästä tämän montun jälkeen kohdalle osui semmonen rouva, joka kerkesi itse olemaan Tinderissa noin 15 minuuttia. Sovittiin treffit.

Vedin ne aivan vihkoon, kun satuin olemaan perinteisesti liian humalassa, saapuessani treffeille eräiltä ilmaisen viinan bileiltä, kun muutama kaveri täytti 50v.

Viikko piti hiljaista.

Mutta, olin pyytänyt rehellisesti naiselta käyttäytymistäni anteeksi, niin hän ymmärsi ja antoi anteeksi. Lupasin seuraavat treffit selvinpäin ja sen jälkeen paluuta ei ole ollut.

Ihminen antoi anteeksi.

Ihana kun maailmassa on ihmisiä, jotka ajattelee muutamaa mutkaa pitemmälle. Munata voi, mutta kuitenkin kun on ne alkuasetelmat vetänyt omana itsenään asiallisesti pohjille, niin tiukan paikan tullen ne painaa vaakakupissa enemmän.

Rakastan nykyistä naistani yli kaiken. Tulossa yhteinen viikonloppu. Katsotaan Tapparan, Detroitin ja Tapparan pelit. Ehkä joku Arsenalin jämä siinä välissä kun saunoo.

Harmillista että kävi näin.

Tinderistä löytyi paras koskaan. Ylvoimaisesti.

Aivan ylivoimaisesti.
 
Viimeksi muokattu:

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kai tänne omakin kohtalo kuuluu kirjoittaa. Sen verran kuitenkin arvostan tätä kekustelupalstaa ja täällä ehkä jotkut arvostavat minua.

Heitetään nyt tähän ens alkuun, että Tinderistä löysin elämäni naisen. Sillain kevyesti. Ensin oli erottu ja ja lasteni äiti on eri. Hän on paras mahdollinen lasteni äiti, mutta hän ei ole minun elämäni rakkaus.

Se ei ollu helppoa, se vaati tietyn työn, mutta siinä se vaan nyt on.

Jos jotakuta kiinnostaa tämä data, niin tässä se tulee:

Erosin toukokuussa exästäni, ja vannoin kavereilleni etten ikimaailmassa lähde mihinkään helvetin Tinderiin.

Mutta sitten kesäkuussa kun yksinäisyys alkoi lyömään naamaan perhe-elämän menetettyäni, niin latasin sovelluksen ja kyllähän se perkele antoi lohtua. Osaanhan minä nyt saatana keskustella naisten kanssa, kuten oon aina osannut.

Ja sitten kun sitä on kaiken maailman pelejä pelannut ja on tietyllä tapaa dataan perustanut osaamisensa, niin ihan automaattisesti alkoi tekemään samaa Tinderissä.

3 kuukauden aikana joutui tekemään:
- 6000 tykkäystä
- noin 100 parin muodostusta
- 5 treffit
- 1 osuma

4.treffit oli kaikista paskimmat jotka koskaan kokenut, joka veti itsetunnon aivan maihin. Se oli sen verran nöyryyttävää meininkiä, että olin jo poistamassa sovellusta.

En kuitenkaan poistanut.

Viikon päästä tämän montun jälkeen kohdalle osui semmonen rouva, joka kerkesi itse olemaan Tinderissa noin 15 minuuttia. Sovittiin treffit.

Vedin ne aivan vihkoon, kun satuin olemaan perinteisesti liian humalassa, saapuessani treffeille eräiltä ilmaisen viinan bileiltä, kun muutama kaveri täytti 50v.

Viikko piti hiljaista.

Mutta, olin pyytänyt rehellisesti naiselta käyttäytymistäni anteeksi, niin hän ymmärsi ja antoi anteeksi. Lupasin seuraavat treffit selvinpäin ja sen jälkeen paluuta ei ole ollut.

Ihminen antoi anteeksi.

Ihana kun maailmassa on ihmisiä, jotka ajattelee muutamaa mutkaa pitemmälle. Munata voi, mutta kuitenkin kun on ne alkuasetelmat vetänyt omana itsenään asiallisesti pohjille, niin tiukan paikan tullen ne painaa vaakakupissa enemmän.

Rakastan nykyistä naistani yli kaiken. Tulossa yhteinen viikonloppu. Katsotaan Tapparan, Detroitin ja Tapparan pelit. Ehkä joku Arsenalin jämä siinä välissä kun saunoo.

Harmillista että kävi näin.

Tinderistä löytyi paras koskaan. Ylvoimaisesti.

Aivan ylivoimaisesti.
Jos sä menet ensitreffeille kännissä ja käyttäydyt huonosti, mutta nainen antaa toisen mahdollisuuden, niin jotain poikkeuksellista tässä on. Joko naisen ominaisuuksissa tai sinä näytät Brad Pittiltä.

Onnea. Naisesta ja ulkonäöstä.
 

Byvajet

Jäsen
Tämä on sosiaalisesti tuomittava mielipide ja tiedän ansaitsevani kaiken paheksunnan, jonka siitä saan, mutta kyllä minua arveluttavat nopeasti eron jälkeen löydetyt elämäni naiset.

Tietenkin niin voi olla oikeastikin, kysymyshän on onnesta ja sattumasta. Itse en kuitenkaan julistaisi täydellistä kumppania ennen kuin tiivistä yhteiseloa olisi takana useita vuosia.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tämä on sosiaalisesti tuomittava mielipide ja tiedän ansaitsevani kaiken paheksunnan, jonka siitä saan, mutta kyllä minua arveluttavat nopeasti eron jälkeen löydetyt elämäni naiset.

Tietenkin niin voi olla oikeastikin, kysymyshän on onnesta ja sattumasta. Itse en kuitenkaan julistaisi täydellistä kumppania ennen kuin tiivistä yhteiseloa olisi takana useita vuosia.
Rakastuminen on jännä juttu ja se näyttää alkuun täydelliseltä, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että henkilö voi olla myös pidemmän päälle täydellinen juuri itselle.

Sitäpaitsi mikä sen parempaa kuin nainen,jonka kanssa yhteisenä viikonloppuna voi katsoa yhdessä monta peliä kiekkoa ja vielä jalkapalloakin.

Tami voisi sanoa tuohon, että crème de la crème .
 

Jeffrey

Jäsen
Tämä on sosiaalisesti tuomittava mielipide ja tiedän ansaitsevani kaiken paheksunnan, jonka siitä saan, mutta kyllä minua arveluttavat nopeasti eron jälkeen löydetyt elämäni naiset.

Tietenkin niin voi olla oikeastikin, kysymyshän on onnesta ja sattumasta. Itse en kuitenkaan julistaisi täydellistä kumppania ennen kuin tiivistä yhteiseloa olisi takana useita vuosia.

Tämäkin on vähän tällainen näkökulma asia.

Olen samaa mieltä siitä, että suhteiden ketjuttaminen on epäilyttävää ja näin toimivat ihmiset lisäävät riskiä olla haitallisia itselleen ja muille.

Kuitenkin juuri parisuhteen jälkeen ainakin itse olin persoonana tietynlaisessa parisuhdemoodissa. Edellisestä oikeasta parisuhde erosta on toki jo reilu 10 vuotta, mutta tuolloin heti eron jälkeen tuli tavattua useampi henkilö joka oli nimenomaisesti tätä parisuhdemateriaalia. Toki sattumallakin tässä varmasti oli osansa, mutta uskon olleen myös sillä, että itse olin tässä parisuhdemoodissa ja sitä myötä valmiimpi kohtaamaan samassa moodissa olleita henkilöitä.

Oma sinkkuilu kesti lopulta kuutisen vuotta ja voi jumpe tästä sinkkumoodista oli vaikea päästä eroon. Sinkkumoodin kukkiessa voimakkaammillaan vastaan tuli taas kosolti kaikkea muuta paitsi parisuhdemateriaalia myös vastapuolelta. Jälleen varmasti sattumalla osansa, mutta niin oli myös sillä omalla sinkkumoodillani. Toki opiskelijapiireissä oma sinkkumoodini oli pistetty merkille ja sen jälkeen vakiintuminen parisuhdemateriaalin kanssa olisi vaatinut valtavan työmäärän. Vastaavasti sitten oman kuplan ulkopuolella parisuhdemateriaalia kohdatessani he vaistosivat ihan samalla tapaa oman sinkkumoodini. Lopulta sinkkumoodini loppui siihen, että sinkkumoodissa ollut ystävättäreni käytännössä pakotti itsensä ulos sinkkumoodista ja samalla pakotti itseni mukaan juoneen.

Itse olen valtavan onnellinen tuosta kuudesta vuodesta jonka sinkkuilin ja kehitin itseäni ihmisenä. Moni sinä aikana näetty, koettu ja kasvettu olisi jäänyt tapahtumatta jos olisin parisuhteessa ollut. Yhtä kaikki kun se kivi lähti vierimään niin sitä oli hankalampi pysäyttää ja vastaavasti tietyllä tapaa olisin kokenut olleeni otollisempi uuden parisuhteen alkamiselle nopeasti eron jälkeen kun sitten sen eron kokonaan käsiteltyäni johon menikin sitten varmasti vuosi tai pari. Samalla siellä sinkkukuplassa touhutessani meni varmasti useampi varsin pätevä parisuhtemahdollisuus ohitse ihan vain oman moodini ansiosta.
 
Viimeksi muokattu:

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
3 kuukauden aikana joutui tekemään:
- 6000 tykkäystä
- noin 100 parin muodostusta
- 5 treffit
- 1 osuma

[...]

Viikon päästä tämän montun jälkeen kohdalle osui semmonen rouva, joka kerkesi itse olemaan Tinderissa noin 15 minuuttia. Sovittiin treffit.
Onnittelut Henkka! Mutta pakko vähän hymyillä tälle tilastoinnille, joka osaltaan tiivistää Tinderin hengen. Henkan tapauksessa 6000 tykkäyksestä vain 100 eteni seuraavalle kierrokselle ja 5 sitä seuraavalle, jonka jälkeen yhden kanssa klikkasi. Samaan aikaan naisten puolella peli pelataan vartissa läpi.

Hymyilyttää myös sen takia, että täällä on lähes identtinen kokemus. Tinder oli pitkään puhelimessani, matcheja tuli korkeintaan kohtalaisesti, eikä oikein kenenkään kanssa ei klikannut, kunnes... tuli vastaan nainen, joka oli ladannut Tinderin, ollut siellä yhden illan ja sen jälkeen totesi saaneensa kylliksi matcheja käsiteltäväksi, jonka jälkeen ikkuna kiinni ja juttelua matchanneiden kanssa. Siitä se meillä sitten lähti, ja nyt tässä lähenee uhkaavasti jo kymmenen vuoden yhteiselon rajapyykki.

Huhujen mukaan tilanne on vain kärjistynyt viime vuosina, joten toivottavasti ei tarvitsisikaan palata tuohon sovellukseen enää koskaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös