Olen naisasioissa eittämättä hidas kuin etana, tiedän sen vallan mainiosti. Tinderissä on tullut oltua nyt vaihtelevalla aktiivisuudella semmoiset noin 4,5 kuukautta ja tänä yönä tuli kolmas matchini ja ensimmäistä kertaa pääsin nyt jutteluasteelle matchin kanssa.
Muutamat nopeat viestit vaihdettiin tuossa keskiyön jälkeen. Noihin pariin edelliseen viestiini hän ei ole vielä vastannut, mutta toisaalta kellokin on jo keskivertoihmiselle aikas paljon, joten ootellaan nyt ainakin huomiselle, jatkuuko viestittely, ja edetäänkö tässä tulevina päivinä/viikkoina hänen kanssaan johonkin suuntaan (esim. numeroiden vaihto/tapaaminen?).
Ei Tinder tällaiselle 170cm lievästi ylipainoiselle miehelle ole mikään matchitehdas ole. Voi olla, jos olisin sen viistoista-parikyt senttiä pidempi ja päälle vielä lihaksikas alfa, tykkäyksiäkin satelisi kymmenkertaiseen tahtiin. No joo, on naiset kaiketi joka tapauksessa tuolla ns. etulyöntiasemassa, ei siitä pääse mihinkään.
Tämän sanottuani olisihan se ihan huippujuttu päästä vihdoin edes niille ekoille treffeille tän appin kautta. Tämä nainen kenen kanssa matchasin, on kyllä ihan sievä. Ulkonäöstä ei ole pahaa sanottavaa. Kai se on positiivinen asia että mietityttävin juttu on meidän etäisyys. Hän asuu Mäntsälässä ja minä pk-seudulla. Tokihan Z-junalla päräyttää näppärästi kolmessa vartissa Mäntsälään, että ei sekään nyt mikään ylitsepääsemätön matka ole.
Mut joo katotaan nyt ensin, jatkuuko meidän keskustelut tulevina päivinä. Pääasia tietty se että "peli" on lopultakin avattu. Hienointahan olisi, jos ei tarttisi enää odottaa uusia matcheja, vaan kolmas matchi riittäisi tämän ajoittain turhauttavankin sovelluksen poistamiseen. Mut kuten sanottu, katellaan.