Fyysisyys on Lukon puolustuksen oletettu vahvuus, taas, liike ja kädet sen sijaan kysymysmerkkejä, taas, ja edelleen veikkaan että peräpää on ongelmissa sellaisten joukkueiden kanssa jotka kykenenvät nopeaan suunnanmuutos peliin.
Lukon puolustuksen viime ja tämän kauden rakentamista voi toki ajatella osin epäonnistumiseksi pelaajamarkkinoilla, mutta ennen muuta kysymys taitaa olla siitä, että puolustus on pitkälti sen näköinen ja oloinen kuin päävalmentaja haluaakin.
Toivola nimittäin näyttää pitävän kiinni melko lailla tiukasti omasta ajattelustaan. Pohjoisemmasta tulevat virnuilut siitä, että hän yrittää rakentaa vuoden 2006 Ässiä, ovat ainakin yhdessä asiassa tavallaan oikeilla jäljillä. Jos vähän yksinkertaistaa, niin Toivola pyrkii yhä edelleen oman alueen puolustuksessa ennen muuta keskustan tukkimiseen; vastustajan annetaan häärätä melko lailla vapaasti, kunhan se tapahtuu etäällä tai kulmissa. Näinhän Ässät pelasi menestyksekkäästi. Kun taannoin Ässien hopeakaudella eksyin Turkuhallin piippuhyllylle katsomaan ottelua TPS-Ässät, näky oli lähes hämmästyttävän ilmeinen. TPS pyöri punaisen viisikon ympäri lähes koko pelin housun persustat laitoja hiertäen ja vedot tulivat aina todella kaukaa, ja ne Riksman poimi kuin marjat. Vaikka kyse oli tuolloin varsin passiivisesta vieraspelipelaamisesta, tästä pelkistyneimmillään on kysymys.
Tähän taktiikkaan tarvitaan kahta asiaa. Ensinnäkin riittävän hyvää maalivahtia; ei mitään refleksihirmua vaan tasaisen varmaa maalivahtia, joka poimii tasaisesti ja uskottavasti tarvittavalla tasolla läpi ottelujen ja läpi kauden (=Vehanen...). Ja toisaalta siinä määrin fyysistä mutta ennen kaikkea
isokokoista puolustusta, että maalinedustalla ei ole konkreettisesti tilaa (=Siklenka, Viitanen, Alen, Nordlund, jopa Hämäläinen ja O’Brienkin…)
Viime kaudella kyseinen taktiikka ei Lukossa onnistunut ennen muuta kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että joukkue ei luottanut maalivahtiin, vaan höntyili, ylireagoi ja peitti laukauksia, joita ei olisi pitänyt. Tästä syystä peli yhtäkkiä myös parani, kun Lawson tuli. Ei siksi, että hän olisi ollut lopulta niinkään kaksinen maalivahti, vaan siksi että puolustuspelissä taas luotettiin (hetkellisesti) maalivahtiin ja puolustus hoiti omia hommiaan. Toiseksi siksi, että omassa päässä muutamilla pelaajilla (esim. Platil ja eräät hyökkääjät...) oli lähes ylivoimaista toteuttaa omaa sinänsä hyvin yksinkertaista tehtäväänsä.
Puolustuksen vastaus suunnanmuutospeliin on taas enemmänkin koko viisikon ja karvauksen asia; jos vastustaja saa nopealla suunnanmuutospelillä sellaisen tilanteen aikaiseksi, että Lukko-puolustuksen kääntymistaidot asettuvat ongelmaksi, on koko viisikon pelissä tapahtunut silloin jo paljon erheitä...