Oikein hyvä matsi ja sellainen kunnon paikallispeli! Kun huomaa kokevansa iloa, surua, hämmennystä, jännitystä, suunnatonta vitutusta ja rajatonta riemua, niin kyseessä on ollut vastinetta rahoille tarjonnut ottelu!
HIFK oli täysin vastaantulija ensimmäiset kolme varttia matsista. Jokerit loi tilanteita ja nyt tultiin välillä keskustankin kautta, vaikka toki useinhan se oli sitä hidasta "taistellaan punaviivalle laidan kautta ja heitetään kiekko päätyyn"-lätkää, mutta sekin tuntui toimivan. Kolmannen erän mestoilla, joista rankkari tietysti jäävuoren huippuna, olisi pitänyt tappaa peli, mutta toisaalta 4-0 tuossa ja draaman kaari ei olisi päässyt lähellekään sitä, mitä se nyt oli. Rankkari tavallaan tiivisti Pulkkisen matsin aika hyvin: paljon hyvää yritystä ja hyviä ajatuksia, mutta viimeinen silaus jäi puuttumaan harhasyöttöjen ja ponnettomien vetojen muodossa.
Naapurin loppurynnistys oli sekin vakuuttavaa. Tavallaan loppukiri oli epätyypillinen, koska peli ei todellakaan pyörinyt Jokerien päädyssä sitä viimeistä viittätoista minuuttia, vaan tilanteita oli molemminpuolin (torjunnatkin taisivat olla jotain Lasak 4, Lundell 15 kolmannessa). Tässä kohdassa esille tuli joukkueiden alkukausien ero: kun pyyhkii hyvin niin itseluottamusta piisaa ja toisaalta kun pelit ovat välillä menneet päin helvettiä, niin pelko hiipii kolitsiin. Mirrit punnersivat kuin punnersivatkin tasoihin ja tässä kohtaa vitutti.
Ennen jatkoaikaa mulla oli vain yksi toive: pliis, ratkea jatkoajalla, ettei tule sitä typerää rankkariskabaa, jolloin matsista jää se tasapelifiilis. No, tämä toive toteutettiin ja vitutus vaihtui nopeasti helpotukseen ja riemuun. Paikallisissa jos jossain pisteillä ei ole niin väliä, kunhan naapuri kaatuu ja niin kävi. Ihmettelen, jos ei IFK-faneja vituttanut tuossa kohtaa, mutta ehkä he ovat niin kylmähermoisia kundeja ja mimmejä. Mua ainakin vituttaisi, jos oma jengi olisi tullut väkisin tasoihin vain ottaakseen turpaan jatkoajalla paikallisvastustajaltaan. Ehkä joskus myöhemmin tulisi se "ihan jees"-fiilis, mutta päähän ottaisi. No, kukin tavallaan, mutta nopeasti tyhjeni halli hifkiläisistä!
Matsissa oli aimo annos fyysisyyttä, kun molemmat jengit moukaroivat toisiaan raskailla taklauksilla ja miestä oli jäässä. Matsia ennen totesin, että narri nauraa ja julli on katollaan: ensimmäinen piti kutinsa, mutta kyllä tuolla molempia logoja niitattiin huolella, mikä on jees! Ja ukko runtattiin aina taklauksen jälkeen kumoon, että yleisö sai aplodeerata. ;)
Pulkkisesta jo ylempänä kirjoitinkin, mutta tässä huomioita parista muusta pelaajasta:
- Lasak. Katsomosta nähtynä ihan hyvä matsi, otti tärkeitä koppeja, eikä nähdäkseni voinut maaleille juuri mitään.
- Lahti. Tehot puhuvat puolestaan, helvetin arvokas pelaaja jengille.
- Kerälä. Parasta näkemääni Kerälää.
- Ben-Amor. Taklauksia, vittuilua ja maali tietysti plussana.
- Peltonen. Oikeastaan ekat 45 minuuttia yhtä jäässä kuin muukin joukkue, mutta lopussa kyllä jännitti aina kun naapurin kultapotalla oli kiekko. En silti tiedä, oliko parasta Villeä.
- Kuhta. Diggaan Kibestä ja nuo paikalliset kyllä kaipaavat miestä. Ristiriitaista, mutta tavallaan tuntui hyvältä, kun huomasin, että vitutti Kimmo Kuhdan tehdessä HIFK:n maalin.
Faneista täytyy sanoa sama juttu kuin useimmissa Areenan matseissa vuosien varrella. Kun teitä HIFK-faneja kuitenkin on paikalla, niin miksi kannustaa vasta, kun oma jengi saa maaleja tai on niskan päällä. Tunnelmasta saisi paremman, kun Jokerifaneilla olisi joku jengi, jota vastaan huutaa. Lopussahan tuo toteutui ja on makean kuuloista, kun I-F-K, I-F-K vaihtuu pikkuhiljaa Jo-ke-rit, Jo-ke-rit, tai kun Eteläpääty huutaa JO-KE-RIT niin lujaa kuin sielu sietää ja vastapääty buuaa, mikä aiheuttaa vain entistä kovemman huudon. Pitihän EP kiitettävää mekkalaa yksinkin, mutta huutoskaba on aina huutoskaba.
Huh, olisikohan siinä kaikki! Hyvä fiilis! Paikalliset 1-1, kiitos Jokerit!
EDIT: Niin ja toivottavasti kaikki IFK:ta pelanneet Jokerifanit hävisivät paljon rahaa. ;)
