Ohessa mun arvaus miksi niin harvat kisalaulajat menestyy. Maailma näyttää eriltä kisan jälkeen, mutta viihdettähän se vain on.
Kilpailussa: kaikki puitteet viimeisen päälle. Valaistus, iso lava. Yleisöä areena täynnä. Sosiaalinen painostus siihen että kilpailijat ovat tulevia tähtiä joka saa katsojankin uskomaan siihen. Suomen parhaat muusikot soittavat taustalla, niitä kelpaisi kuunnella vaikka kukaan ei edes laulaisi mitään. Kappaleiksi valittavana kaikki maailman parhaat kappaleet. Äänestyksessä se voittaa joka ärsyttää massaa vähiten.
Kilpailun jälkeen: normaali keikkapaikka viiden pennin puitteissa. Keskinkertainen yhtye, joka laulajan täytyy saada koottua tuekseen itse että ylipäätäänsä pääseen johonkin. Pelkeillä covereillakaan ei pitkälle pääse vaan pitäisi jostain saada omia kappaleita laulettavaksi, jotka jonkun pitäisi säveltää ja sanoittaa. Yleensä paras keino on ollut hakeutua herrojen Jukka Immonen, Knipi, Lasse Kurki... pakeille. Ja vaikka kappaleita olisikin siltikin tarvitaan vähän onnea että osutaan hittisuoneen ja kappale alkaa levitä somessa tai soida radiossa. Se nousee parhaiten esille joka kerää eniten huomiota, ärsyttämisellä ei niin väliä. Eri logiikka mitä äänestyksessä. Tämä muotoiltiin taannoin "katsojat äänestävät väärin" tässä
jutussa. Törmätään myös tosiasiaan että oikeastaan maailma ei tarvitse yhtään laulajaa lisää vaan jokapaikka on jo nyt valmiiksi täynnä taitavia yhtyeitä, laulajia ja soittajia jotka ovat taitotasoltaan vain hieman maan parhaita jäljessä, jotain vain on puuttunut läpimurron syntymiseksi, kilpailu on kovaa. Laulamisen lisäksi laulajalla on siis hyvä olla muitakin kykyjä, pitää olla ahkera ja osata hoitaa asioitaan.