Nyt metacriticin käyttäjäarviot ovat jo 40k positiivisia ja 51k negatiivisia. Jälkimmäisistä kun ekan päivän pommittajat, jotka eivät todellakaan olleet peliä pelanneet vaan vihasivat sitä koska pitivät sitä sjw-propagandana, ottaa pois niin jäljelle jää vaan ne joita on pidetty vauvauinnissa aikanaan liian kauan pinnan alla. Huikea peli.
Pelin lopussa en edes saanut tappaa sitä ämmää vaan päästin sen menemään vaikka se puri Ellieltä 2 sormea irti! Joka haittaa aikalailla kitaransoittoa.
30 tuntia siihen meni, nyt on läpi. Tykkäsin todella paljon, kuten ykkösestäkin. Helvetin synkkä ja pahan mielen peli, ja juuri siksi aivan mahtava.
Myöskään ihmishirviöksi haukkujat eivät ole tajunneet tarinan syvintä ajatusta; post-apokalyptisessä maailmassa selviytyminen vaatii häikäilemättömyyttä ja ilkeyttä. Abbyhan vain kosti isänsä kuoleman Joelille. Miten Ellie on yhtään sen parempi moraalisesti? Harmaan eri sävyjä vain. Kyllä minulta irtosi sympatiaa Abbyn suuntaan siinä missä Elliellekin.
Kosti kyllä, tosin ei kertonut Joelille syytä. Toki ei voinut, koska Tommy ja myöhemmin Ellie olisi sen kuullut. Niitä minusta tarinallisia heikkouksia, mitä pelissä oli liikaa. Toinen heikkous toistuvat alakynteen jäämiset ja jonkun tulo pelastamaan. Eniten yllätti, että akvaariolla Ellien piti oikeasti tappaa koira itse eikä nurkan takaa tullutkaan apuria.
Ekassa oli joo enemmän pelastuksia, kuin ensin olisi ajatellut. Tokassa niitä taisi olla 10-12. Suurempi tarinallinen ongelma minulle päättömät ratkaisut, sattumat ja pomppimiset. Uusia hahmoja tuli tukku, mutta liki kaikki jäivät tosi ohkaisiksi ja nekin kenestä kiinnostui tapettiin. Omalta osaltaan tarinan sijoittuminen ajallisesti niin lyhyeen jaksoon vaikuttaa tähän. Osaltaan lähtökohdaksi kostotarinan valitseminen on tylsä ratkaisu. Uncharted-sarjassa ei olisi tarinalla ollut niin väliä, mutta LoU:ssa tarinalla on minusta merkitystä. Unchartedissa elokuvalliset tyhmyydet hyväksyy helpommin, kun tarkoitus tehdä seikkailullista peliä.
Ihan ok peli kokonaisuutena, en suosittelisi kaverille. Aikanaan kun tekevät kolmososan, niin voin ihastella grafiikat youtubesta.
Nyt metacriticin käyttäjäarviot ovat jo 40k positiivisia ja 51k negatiivisia. Jälkimmäisistä kun ekan päivän pommittajat, jotka eivät todellakaan olleet peliä pelanneet vaan vihasivat sitä koska pitivät sitä sjw-propagandana, ottaa pois niin jäljelle jää vaan ne joita on pidetty vauvauinnissa aikanaan liian kauan pinnan alla. Huikea peli.
Metacriticin käyttäjäarviot eivät ole oikeastaan koskaan kertoneet mistään mitään. Tai no, kyllä ne kertovat jotain, mutta pelin laatua niistä on aika turha yrittää päätellä. Sama koskee toki myös Metacriticin "lehdistön" arvosanaa, koska monet arvostelijat eivät uskalla suututtaa pelintekijöitä tai ovat jopa maksettuja antamaan hyviä arvosanoja.Pakko jatkaa lapsellisinta leikkiä ikinä:D
Ja näin puolitoista viikkoa myöhemmin 56,8K positiivista vs 56,73K negaa. Serpenttiiniä ja shampanjaa!
Eli kun pommittajat aloittivat pelinjulkaisuaamuna paljonko? 10K dissauksella niin pelin rakastajien piti pelata peli ensin läpi joten tultiin pitkän takamatkan takaa ja nyt vihdoin johdossa.
En ole niin hirveästi metacriticiin tutustunut mutta tämä pelijulkaisu kyllä söi sivun uskottavuutta omissa silmissäni. Mutta sitä se internet "parhaimmillaan" on. Samoin imdb- top listassa on jotain Batmanejä kärjen tuntumassa. Äänensävyni on sarkastinen sillä pidän Nolanin lepakkomiehistä mutta kaikki tietää että leffa on siellä nörttipommitusten ansiosta.
Loppukaneettina vielä että 56K negan joukossa on varmasti paljon ihan oikeaakin kritiikkiä joukossa. Huono heidän(kaikkien) kannaltaan että joukossa on tappouhkauskaverit, incelit, foopikot pc ja xbox-jantterit jne.
Tästä on helppo antaa parempiakin pisteitä, jos ei painota arviossa tarinaa ja sen rytmitystä yhtä paljon kuin minä. Tarinan heikkoudet voi aika helposti antaa anteeksi, jos pystyy keskittymään hyvään pelattavuuteen.
Ostan nykyään vain tarinavetoisia pelejä. PS4:n aikana last of us remastered, mgs v, unharted4 ja lost legacy, death stranding ja rdr2 joten tarina on minulle kaikki kaikessa ja niin tämänkin pelin kohdalla.
Annan tarinalle 10/10. Ellien tarina repi sisuskaluni riekaleille ja aina kun vähän alkoi mieli piristyä niin lisää monoa naamaan. Abby-tarina toi mielenkiintoisesti esiin miten eniten koskaan vihaamastani fiktiivisestä hahmosta saadaan ensin ymmärrettävä ja 10-15h aikana pidettävä hahmo. Ellien kimppuun en silti tykännyt hyökätä teatterin lavalla.
Rytmityskin toimi meikäläiselle. Flashbackit Ellien tarinassa olivat ensin katkeransuloisia ja loppua kohden taas sydäntä repiviä. Abbyn kohdalla flashbackien aikana painottui hänen pakkomielteensä treenaamiseen kun ei johtolankoja Joelista ollut jäljellä joka taas söi hänen henkilökohtaisen elämänsä.
Paljon kärsimystä kaikilla rintamilla
Joillekin tuo ymmärrettävästi toimii, että peli yrittää joka käänteessä yllättää ja shokeerata pelaajaa. Kun tämä efekti saadaan aikaiseksi, niin tarinan heikkoudet ja huono rytmitys eivät pelaajaa häiritse.
Tuntuu siltä, että peli saa monilta hirvittävän paljon anteeksi vain sen vuoksi, että se uskaltaa olla raaka ja tehdä yllättäviä asioita pelaajan kannalta. Toki itsekin arvostan tätä, mutta se ei saa minua katsomaan pelin heikkouksia läpi sormien.
Jokainen tilanne ratkotaan silmittömällä väkivallalla, vaikka usein siihen ei ole mitään syytä. Pelin päähenkilöt eivät missään kohtaa sano toisilleen oikeastaan mitään merkittävää, vaan vain ja ainoastaan haluavat tappaa toisensa ja vihaavat toisiaan, vaikka eivät tiedä toistensa motivaatioista juurikaan.
Käsikirjoitus on laiskaa ja tarina viedään läpi todella huonolla rytmityksellä, joka pilaa loputkin pelistä. Lisäksi lopussa jää sellainen tunne, että koko pelin aikana ei saavutettu oikeastaan yhtään mitään, vaan ainoastaan tuhottiin kaikki pelin päähenkilöt. Eikä päähenkilöiden tuhoamisessa ole vikaa, jos se tehdään merkittävällä tavalla. Nyt kaikki tuntui niin turhalta ja tylsältä, että ei mitään rajaa. Monille pelin shokeeraaminen kuitenkin riittää, jolloin tarina nostattaa tunteita ja tuntuu siksi hyvältä. Totuus on, että tarina on äärimmäisen heikko pelisarjan ensimmäiseen osaan verrattuna.
Lisäksi, miksi Ellien immuniteettia ei käsitelty oikeastaan lainkaan tässä pelissä? Kyse on äärimmäisen isosta ja mielenkiintoisesta asiasta tuossa maailmassa, eikä sen suhteen päästy nyt lainkaan eteenpäin. Samalla peli kertoi monista eri ryhmittymistä ja taustoista juuri sen verran, että niistä alkoi kiinnostumaan, mutta sen jälkeen ei kerrottu enää mitään. Samalla tapettiin monia tärkeitä hahmoja pois, eikä heidän kuolemiaan käsitelty sanallakaan myöhemmin pelissä.
On suorastaan uskomatonta, että miten näin hyvistä lähtökohdista saadaan jotain näin surkeaa aikaiseksi. Olen äärimmäisen pettynyt, vaikka peli oli toki muutoin niin mukavaa pelattavaa, että ei se hukkaan mennyt.
Mitä shokeeraavaa tai yllättävää Joelin kuoleman ja teatteritaistelun välillä tapahtui? Ei se alun efekti jaksanut kantaa kuin hautajaisten(Joelin talokierroksen) ajan joten ei se minua hämännyt väitetystä "heikosta ja laiskasta kirjoittamisesta".
Silmittömästä väkivallasta en pitänyt mutta se kuvasi hyvin Ellien sielunmaisemaa. Ellie myös alkoi käyttäytyä enemmän kuin Joel niinä hetkinä kun tämä menetti Ellien(tultuaan tajuihinsa sen lävistyskeissin jälkeen oli aika kiduttaa väkeä että sai tietää missä Ellie on ja toisen kerran tulikärpästen sairaalassa kun sai kuulla mitä Ellielle ollaan tekemässä niin alkoi gtaV TrevorRambage.) Joelille se sopi ja toimi koska hän oli jo veteraani mutta Ellien kohdalla se alkoi syödä tyttöä jo aika aikaisessa vaiheessa. If I ever were to lose u, I surely lose myself näkyi Elliessä kirjaimellisesti.
Koko hänen tarinansa oli omaa sisäistä taistelua syyllisyyden tunnosta miten kohteli Joelia joten minä ainakin koin lopun nimenomaan niin että siinä kohtaa hän ensi kertaa saavutti jotain. Abby toimi hänen vihansa kohteena vaikka todellinen taistelu käytiin hänen päänsä sisällä.
Tuntuu siltä että osalle ihmisistä "käsikirjoituksen huonous ja rytmityksen huonous" on fakta ja toisille taas päinvastoin.
Ei joka shokeeraavia tai yllättäviä asioita paljoa tapahtunut, mutta ne silti kantoivat pelin tarinaa hyvin pitkälti. Monissa kohdissa tarina ei edennyt kovin nopeasti, mutta se ei häirinnyt, kun odotti vain mielenkiinnolla sitä hetkeä, missä tarina jälleen etenee. Ja pelin loputtua kaikki isot hetket on koettu ja ne ovat päällimmäisenä mielessä, kun tarinaa kokonaisuutena miettii.
Ellien aivoton käyttäytyminen kostoretkellä ei tuntunut realistiselta. Kaikki vain tapettiin kyselemättä. Ellien koko luonne muuttui aivan totaalisesti heti Joelin kuoleman jälkeen, vaikka Joelin kuoleman jälkeiset hetket eivät siltä ensin tuntuneet. Ellien eteneminen tarinassa ei kokonaisuutena tuntunut millään tavalla järkevältä tai kyseiselle hahmolle sopivalta.
Minulle ei vain kertakaikkiaan uppoa kostoretket, jotka tuntuvat lopulta päättömiltä ja merkityksettömiltä. Tähän vaikuttaa merkittävästi dialogin puute päähenkilöiden välillä. Vastakkainasettelusta jäi todella tyhjä olo, kun dialogia ei nähty missään kohtaa.
Tuntui siltä, että kaikki mielenkiintoiset asiat jätettiin käsittelemättä ja niiden tilalla saatiin lisää päätöntä ja turhaa väkivaltaa ilman mitään syvyyttä. Tärkeiden hahmojen kuolemiakaan ei käsitelty käytännössä lainkaan, vaan heidänkin kohtalot käsiteltiin pikakuolemilla ilman mitään syvyyttä. Kaikki mahdollisuudet jätettiin kerta toisensa jälkeen käyttämättä, joka on täysin käsittämätöntä, kun ensimmäisessä osassa ne käytettiin erinomaisesti.
Mielipiteitä on yhtä monta kuin pelaajiakin, mutta varmaa on vain se, että ensimmäisestä osasta pelaajat tykkäsivät lähes poikkeuksetta, mutta toinen osa jakaa mielipiteet hyvin vahvasti. Joillekin toinen osa toimii, mutta kokonaisuutena on äärimmäisen vaikea nähdä sitä samanlaisena onnistumisena ensimmäiseen osaan verrattuna.
Ensimmäisen pelin osalta arvioisin käsikirjoituksen ja tarinan rytmityksen näin (1-10):
Tarina 10
Rytmitys 9
Toisen pelin osalta:
Tarina 5
Rytmitys 2
Eriäviä mielipiteitä löytyy varmasti, mutta onhan se aika erikoista miten vahvasti peli jakaa mielipiteet.
Se vain on aika puhdasta faktaa, että parhaat pelit eivät jaa mielipiteitä näin paljon.
Hyvä että melkein ymmärsit mitä olen kirjoittanut, vastauksesi perusteella joko jätit lukematta tekstini tai et ymmärtänyt sitä lainkaan. Se on kyllä hauskaa, että kun tekstin lopussa kerran mainitsee yhteen asiaan liittyen, että "tämä on faktaa", niin jotkut tulkitsevat, että koko viestin sisältö on mielestäni pelkkää faktaa. Kertoo juuri siitä luetun ymmärtämisestä tai sitten lukeminen on jätetty väliin kokonaan. Suurin osa teksteistäni tässä ketjussa eivät todellakaan ole faktaa, vaan omia mielipiteitäni. Vain tuo yksi asia on mielestäni faktaa, jossa fakta-sanan myös mainitsen.Sinulla menee @Nelfor nyt fakta ja mielipide käsitteinä suloisesti sekaisin. En halua edes yrittää kumota mielipidettäsi pelistä, mutta kannattaa kerrata mitä tarkoittaa "fakta" ja mitä "mielipide".
Tarinan laiskasta kirjoittamisesta on moni maininnut, mutta esimerkit ovat jääneet laihoiksi. Sama juttu rytmityksen kanssa.
Ongelmien ratkaiseminen väkivaltaisesti ja se, että Ellie ja Abby eivät alkaneet purkaa keskinäisiä aggressioitaan keskustelun keinoin? Gimme a break!
Johan siinä variksetkin nauraisivat, kun viimeisen päälle traumatisoituneet, post-apokalyptisessa zombiemaailmassa tappamisen turruttamat nuoret naiset alkaisivat puhumaan henkeviä toisilleen. Jos nyt faktoista puhutaan niin faktaa tarinan kannalta on se, että molemmat hahmot ovat aivan totaalisesti rikki ja samalla täysin selviytymismoodissa. Liskoaivot kytketty päälle ja yliteholle.
Abby näki Joelin ampuman isänsä sairaalassa ja mureni. Ellie näki, kuinka Abby hakkasi Joelin mössöksi. Tämän jälkeenkö olisi jotenkin uskottavaa hoitaa asiat jollain muulla kuin väkivallalla, maailmassa jossa kaikki asiat ratkeavat varmimmin väkivallalla?
Eli mielestäsi jokainen joka tuota tarinaa "ei ymmärrä" on idiootti? Mitähän se sinusta kertoo, että et osaa arvostaa toisten ihmisten mielipiteitä.Saatte puolestani selittää tähän miten paljon hyvänsä, että olen idiootti tai muuta, mutta sanon silti, että jos tuon pelin tarinan hienoutta ei tajua, on yksinkertaisesti kykenemätön ymmärtämään laadukasta tarinankerrontaa ja ehkä tunneälykään ei ole aivan sieltä kehittyneimmästä päästä.
Se vain on aika puhdasta faktaa, että parhaat pelit eivät jaa mielipiteitä näin paljon.
Minulle ei vain kertakaikkiaan uppoa kostoretket, jotka tuntuvat lopulta päättömiltä ja merkityksettömiltä. Tähän vaikuttaa merkittävästi dialogin puute päähenkilöiden välillä.
Sen verran vinkkiä, että en missään kohtaa sanonut, että Ellien ja Abbyn olisi pitänyt selvittää välinsä puhumalla.
