@Voranen vastaan tänne niin ei tarvitse käyttää spoilereita.
Ensin tartun tuohon yhteenvetoosi miten peli oli vain opetus että "kosto on tyhmä juttu".
Tällä logiikalla RDR2:n opetus on "älä liity jengiin", God of Warien uuden tulemisen opetus on "puhu poikasi kanssa" ja Metal Gearin "sotiminen on pahasta". Eli jos etsii vain yksinkertaisen opetuksen pelistä niin sen kyllä löytää joka pelistä.
Toinen kohta johon tarttuisin oli Ellien päätösten "järjettömyys". Mielestäni peli teki erittäin hyvin selväksi että Ellie ei tee yhtään ratkaisua järkiperustein. Pari kertaa hän yrittää esim kun jesse sanoo että Dina on vietävä takaisin. Ellie ajattelee järjellä ja on samaa mieltä. Kun sitten ollaan hakemassa Tommya mukaan niin pakkomielle nostaa päätään ja järki häviää sen taistelun. Joka päivän päätteeksi Ellie murenee pala palalta. Hän yrittää olla kuin Joel mutta se musertaa hänet.
Loppuratkaisussa hän ei anna anteeksi kenellekkään, kaikkein vähiten Abbylle. Siihen asti hänellä on ollut pakonomainen missio kohti päämäärää jota hän ei ymmärrä. Se on hänen tähtäimessään placeholder-nimellä "kosto" ja viholliset matkalla ovat esteitä, eivät ihmisiä(mutta todellisuudessa jokainen murtaa palasia Elliestä).
Parhaiten se mielestäni mainittiin kun pelin pelaa kommenttiraita päällä niin kirjoittaja mainitsi että kun Ellie näkee kuristaessaan vilauksen Joelia ja Abby ei pistä enää vastaan niin hän saavuttaa sen olotilan jonka kostosta voi saada = mikään ei korjaannu ja jäljelle jää vain kaipaus. Siinä kohtaa hän napsahtaa pakkomielteestään ensimmäisen kerran ja toteaa "just take him" jolla hän voi tarkoittaa sekä Leviä että Joelia.
Abbyn tarina oli tarkoitettu pelaajille. Ei Ellie häntä säästänyt koska pelaaja oppi tuntemaan hänet. Ellie on läpi pelin vihainen ja raivoissaan itselleen ja Abby toimii tekosyynä.
Tässä nyt pari pointtia omasta senttipussistani.