The Last of Us 2

[Jumo86]

Huom!

The Last of Us -fanien vuosien odotus palkitaan - tänään kannattaa olla kello 19.00 ruudun ääressä - Muropaketti.com

Pelikehityksen ytimeen katsahtava The Last of Us Part 2 -dokumentti on tänään katsottavissa YouTuben lisäksi myös pelin remasteroidussa versiossa.

muropaketti.com

 

[flintstone]

Jatkoa lienee siis luvassa, part 3:n muodossa, näin Neil Druckmann tuon dokkarin lopussa vihjaili. Jei!

 

[Poro24]

Remasterista jäi lopulta käteen huomattavasti nopeampi latausaika valikosta itse peliin ja tasaisempi FPS muutamassa aiemmin yskineessä kohdassa. Kolme lost leveliä olivat sellaisia viiden minuutin sessioita. Villisikajahti syvensi hieman Ellien käymää tuskaa, joten sinällään ihan mukavaa, että nämä laitettiin mukaan.

Dokumentin katsoin Youtubesta. Oli tunteikasta seurattavaa, miten paljon pelin tekemiseen on vuodatettu hikeä ja kyyneliä. Etenkin se tekijöiden tuska kun joku idiootti leakkasi pelin tapahtumia ennakkoon nettiin nosti tunteita pintaan. Suosittelen ehdottomasti tuon katsomista.

Pelasin tässä nyt Alan Wake 2:n kahdesti läpi ja siihen perään TLOU Part 1 ja 2 putkeen. Nämä olivat niin viimeisteltyjä kokonaisuuksia ja tarinankerronnan mestariteoksia, että tämä kombo pilasi muut pelit pitkäksi aikaa. Olisi kovalevyllä jonossa alemyynneistä ostetut Cyberpunk 2077 ja Resident Evil 4 remake, mutta kumpikaan ei ole vielä inspiroinut ollenkaan. TLOU:n orgaaninen ja painava taistelusysteemi karmealla sieluun menevällä väkivallalla tuntuu vievän pohjan kaikelta muulta. Muut pelit (kuten nuo edellä mainitsemani) tuntuu vähän sellaiselta lelupyssymenolta.

Minulle aivan ok, vaikka Naughty Dog tunkisi taas uudet remasterit pihalle seuraavalle konsolisukupolvelle. Näihin peleihin ei kyllästy.

 

[adolf]

Olen tuossa RDR2:sta pelannut usean vuoden tauon jälkeen uudestaan. Aiemmin vielä asetin sen ja TLOU2:n samalla viivalle kaikkien aikojen parhaimpina peleinä, joita olen pelannut.

Mutta nyt tuon uudelleen pelaamisen myötä olen vakuuttunut siitä, että TLOU2 on minun papereissani kaikkien aikojen peli.

Se tämän pelin tarina ja tunnelma imaisee vaan sellaisella tavalla mukanaan, ettei toista tämän mestariteoksen veroista ikinä ole tehty. Peli on toisaalta aivan lohduttoman synkkää ja brutaalia väkivaltaa, mutta toisaalta samalla myös hyvin kauniilla tavalla tehty. Tuohon kun vielä lisätään todella upea visuaalisuus, syvä panostaminen pelin henkilöhahmoihin ja heidän välisiin suhteisiinsa, peliin erinomaisesti sopivat musiikit, hyvä pelattavuus ja loistava ääninäyttely, niin siinä se paketti on.

Niin loistava peli kuin RDR2 onkin, niin siinäkin se vihollisten ampuminen ja taistelukohtaukset ovat vain sellaista aivottoman karjan lahtaamista. TLOU2:ssa ne taistelut tuntuu aivan erilaiselta, ja jokainen peliä pelannut varmaankin ymmärtää sen eron, mitä tarkoitan.

 

[Tifosi]

Tämä on varmaan tyhmä kysymys mutta: Latasin pleikkariini tän remasterin ps5-version niin se sanoo että peliä pystyy pelaamaan vain kun ps4 levy on asemassa.
Siirsin ps4 tallennukseni tähän uuteen versioon joten voinko nyt poistaa tuon ps4 version koneeltani viemästä tilaa?

 

[mikko600]

Tämä on varmaan tyhmä kysymys mutta: Latasin pleikkariini tän remasterin ps5-version niin se sanoo että peliä pystyy pelaamaan vain kun ps4 levy on asemassa.
Siirsin ps4 tallennukseni tähän uuteen versioon joten voinko nyt poistaa tuon ps4 version koneeltani viemästä tilaa?

Juuh.

 

[avatar]

Survivorilla taisin selvittää ekan kerran No Returnin. 6635 pistettä. Jessellä. Haulikko on kyllä tässä puuhassa aivan ylivertainen.

On nostettava hattua noille jotka repivät päivästä toiseen jotain yki 10k pisteitä.

 

[avatar]

Daily Run Tommylla Grounded modella läpi ja 8108 pistettä ja globaalin taulukon sija 82!

Noi kärkityypit on kyllä jostain toiselta planeetalta koska mä olen tätä hakannut aika paljon ja silti jään yli 3000 pistettä ykkösestä.

 

[Tifosi]

Huomasin juuri että part2 julkaistiin tasan 7 vuotta ykkösen jälkeen. Siitä tulee kesällä 5 vuotta ja ei olla vielä kuultu mitään virallista että part3 olisi tulossa...

Edit. Part2:julkaisutraileri esiteltiin 3,5 vuotta ykkösosan julkaisun jälkeen.

Se roskiin heitetty online-peli ja tämä uusi avaruusseikkailu varmasti ovat pääsyitä "viivästykseen" mutta kyllä mä alan pikkuhiljaa kaipailla tiedotetta että peliä ollaan tekemässä. Tällä hetkellähän meillä on tietääkseni vain se making-of-dokumentin lopussa mainittu "jotain kerrottavaa tarinassa kentien vielä on".

Harmittaa niin vietävästi että omia suosikkeja tulee niin harvoin. Esim Metai Gearit, Last of Usit, RDR:t ja GTA:t mutta sitten jotain Assassins Creedia(josta pidin Ezio-aikakautena) tulee joka vuosi.

 

[NakkiFakiiri]

Se roskiin heitetty online-peli ja tämä uusi avaruusseikkailu varmasti ovat pääsyitä "viivästykseen" mutta kyllä mä alan pikkuhiljaa kaipailla tiedotetta että peliä ollaan tekemässä. Tällä hetkellähän meillä on tietääkseni vain se making-of-dokumentin lopussa mainittu "jotain kerrottavaa tarinassa kentien vielä on".

Veikkaan että jos virallisempaa tiedotetta aiheesta on tulossa tänä vuoona, se tapahtuu tuossa kevään korvilla kun pelisarja on taas isommin otsikoissa ja esillä kun HBO-sarjan kakkoskausi starttaa. Maksimoidaan sitä hypeä.

Harmittaa niin vietävästi että omia suosikkeja tulee niin harvoin. Esim Metai Gearit, Last of Usit, RDR:t ja GTA:t mutta sitten jotain Assassins Creedia(josta pidin Ezio-aikakautena) tulee joka vuosi.

Osittain sama, mutta sitten tuossakin on selkeä syy miksi mainitut pelisarjat ovat niin paljon laadukkaampia ja enemmän aikaa kestäviä kuin AC-pelisarjan osat, joita on suollettu ulos sellaista tahtia että taso on kyykännyt väkisilläkin. Kun tehdään hommia pitkäjänteisesti, isosti ja turhia kiirehtimättä, lopputuloksena on usein peli josta puhutaan vielä monta vuotta, tai jopa vuosikymmeniä sen ilmestymisen jälkeen. Harva mahtaa sen sijaan muistella enää tässä vaiheessa mikä oli vaikkapa kolmanneksi uusin AC-peli.

Suosittelen muuten vahvasti Ghost of Tsushimaa jos jäänyt välistä, kuulostaa tuon listauksen perusteella juuri sellaiselta peliltä josta voisit tykätä. Sekin on saamassa sopivasti jatkoa juuri tänä vuonna.

 

[Tifosi]

Veikkaan että jos virallisempaa tiedotetta aiheesta on tulossa tänä vuoona, se tapahtuu tuossa kevään korvilla kun pelisarja on taas isommin otsikoissa ja esillä kun HBO-sarjan kakkoskausi starttaa. Maksimoidaan sitä hypeä.


Osittain sama, mutta sitten tuossakin on selkeä syy miksi mainitut pelisarjat ovat niin paljon laadukkaampia ja enemmän aikaa kestäviä kuin AC-pelisarjan osat, joita on suollettu ulos sellaista tahtia että taso on kyykännyt väkisilläkin. Kun tehdään hommia pitkäjänteisesti, isosti ja turhia kiirehtimättä, lopputuloksena on usein peli josta puhutaan vielä monta vuotta, tai jopa vuosikymmeniä sen ilmestyksen jälkeen. Harva mahtaa sen sijaan muistella enää tässä vaiheessa mikä oli vaikkapa kolmanneksi uusin AC-peli.

Suosittelen muuten vahvasti Ghost of Tsushimaa jos jäänyt välistä, kuulostaa tuon listauksen perusteella juuri sellaiselta peliltä josta voisit tykätä. Sekin on saamassa sopivasti jatkoa juuri tänä vuonna.

Tsushima on tullut pari kertaa läpäistyä ja tykättyä kympillä. Ihan timanttisarjaan en nosta omissa papereissani mutta samaan sarjaan kuin esim God of Warit eli vesi herahtaa kiellelle kun ilmoittavat että uusi peli tulossa.

 

[L. Öysä]

Miten tuo aika meneekin niin julmetun nopeasti. Juurihan ulos puskettiin RDR2 ja Last of Us 2, eikä viimeisimmästä rikollissimulaattoristakaan ihan ikuisuus vielä ole..

 

[avatar]

Suosittelen muuten vahvasti Ghost of Tsushimaa jos jäänyt välistä, kuulostaa tuon listauksen perusteella juuri sellaiselta peliltä josta voisit tykätä. Sekin on saamassa sopivasti jatkoa juuri tänä vuonna.

Tsushima oli ihan hyvä peli. Hivenen itseään toistava jatkuvien pelastustehtävien myötä. Omaan makuun tuolla juonella hivenen liian pitkä. Enkä edes käynyt läheskään kaikkea läpi. Mutta ihan on 8,5/10 peli.

Jos nämä uudet God of Warit eivät ole tuttuja niin nekin toimii vähän samaan tyyliin.

TLOU3 on kehitteillä, mutta se Intergalactic tulee nyt ensin. Todennäköisesti vasta ensi vuonna mutta toki otan positiiviset yllätykset vastaan. Sitä odotan kyllä kuin kuuta nousevaa.

Intergalacticia vartenhan palkattiin kokonaan erillinen käsikirjoitustiimi mikä todennäköisesti ottaa myös osaa TLOU3:n rakentamiseen.

Oletan että Halley Gross on edelleen 'narrative lead' ja varmaankin ohjaa koko tiimiä. Jännä miten vähän ihan gameritkaan suoraan tajusivat että se traikun silmälappunainen oli Halley Gross. Itse kun seuraan instassakin niin oli nopeasti tajuttavissa että on ND:n peli kyseessä.

Aikanaan TLOU2 myöhästyi koska Lost Legacy piti ensin puskea ulos. Nyt part 3 jää Intergalacticin jalkoihin. Mutta ihan ymmärrettävä marssijärjestys. Studio ei halua olla pelkkä The Last of Us.

Todennäköisesti se tulee ulos PS5:n loppupuoliskolla joskus -27 tai -28. Pitkiä aikoja. Sen siitä saa kun tuotteita hiotaan niin paljon.

 

[adolf]

Mielestäni hyvä vaan, että panostetaan kunnolla, kuin että tehdään juosten kusten jotain vaan kiireesti ulos.

Otsikon peli oli sellainen matka, että odotan kernaasti useammankin vuoden, jos sen tuloksena saadaan ulos vastaavanlainen eeppinen kokemus. On ihan selvää, että ei tämmöisiä pelejä hetkessä tehdä, kun rima on edellisten osien myötä vedetty niin häkellyttävän korkealle.

 

[avatar]

Mielestäni hyvä vaan, että panostetaan kunnolla, kuin että tehdään juosten kusten jotain vaan kiireesti ulos.

Siinä on joo se pienoinen ero kun puserretaan vuoden parin välein ulos aina jotain uutta Assassin's Creedia. Aikanaan ostin divarista käytettynä kympillä yhden ja en mä jaksanut pelata sitä kuin pari tuntia.

 

[Tifosi]

@Voranen vastaan tänne niin ei tarvitse käyttää spoilereita.

Ensin tartun tuohon yhteenvetoosi miten peli oli vain opetus että "kosto on tyhmä juttu".
Tällä logiikalla RDR2:n opetus on "älä liity jengiin", God of Warien uuden tulemisen opetus on "puhu poikasi kanssa" ja Metal Gearin "sotiminen on pahasta". Eli jos etsii vain yksinkertaisen opetuksen pelistä niin sen kyllä löytää joka pelistä.

Toinen kohta johon tarttuisin oli Ellien päätösten "järjettömyys". Mielestäni peli teki erittäin hyvin selväksi että Ellie ei tee yhtään ratkaisua järkiperustein. Pari kertaa hän yrittää esim kun jesse sanoo että Dina on vietävä takaisin. Ellie ajattelee järjellä ja on samaa mieltä. Kun sitten ollaan hakemassa Tommya mukaan niin pakkomielle nostaa päätään ja järki häviää sen taistelun. Joka päivän päätteeksi Ellie murenee pala palalta. Hän yrittää olla kuin Joel mutta se musertaa hänet.

Loppuratkaisussa hän ei anna anteeksi kenellekkään, kaikkein vähiten Abbylle. Siihen asti hänellä on ollut pakonomainen missio kohti päämäärää jota hän ei ymmärrä. Se on hänen tähtäimessään placeholder-nimellä "kosto" ja viholliset matkalla ovat esteitä, eivät ihmisiä(mutta todellisuudessa jokainen murtaa palasia Elliestä).

Parhaiten se mielestäni mainittiin kun pelin pelaa kommenttiraita päällä niin kirjoittaja mainitsi että kun Ellie näkee kuristaessaan vilauksen Joelia ja Abby ei pistä enää vastaan niin hän saavuttaa sen olotilan jonka kostosta voi saada = mikään ei korjaannu ja jäljelle jää vain kaipaus. Siinä kohtaa hän napsahtaa pakkomielteestään ensimmäisen kerran ja toteaa "just take him" jolla hän voi tarkoittaa sekä Leviä että Joelia.

Abbyn tarina oli tarkoitettu pelaajille. Ei Ellie häntä säästänyt koska pelaaja oppi tuntemaan hänet. Ellie on läpi pelin vihainen ja raivoissaan itselleen ja Abby toimii tekosyynä.

Tässä nyt pari pointtia omasta senttipussistani.

 

[Voranen]

@Voranen vastaan tänne niin ei tarvitse käyttää spoilereita.

Ensin tartun tuohon yhteenvetoosi miten peli oli vain opetus että "kosto on tyhmä juttu".
Tällä logiikalla RDR2:n opetus on "älä liity jengiin", God of Warien uuden tulemisen opetus on "puhu poikasi kanssa" ja Metal Gearin "sotiminen on pahasta". Eli jos etsii vain yksinkertaisen opetuksen pelistä niin sen kyllä löytää joka pelistä.

Toinen kohta johon tarttuisin oli Ellien päätösten "järjettömyys". Mielestäni peli teki erittäin hyvin selväksi että Ellie ei tee yhtään ratkaisua järkiperustein. Pari kertaa hän yrittää esim kun jesse sanoo että Dina on vietävä takaisin. Ellie ajattelee järjellä ja on samaa mieltä. Kun sitten ollaan hakemassa Tommya mukaan niin pakkomielle nostaa päätään ja järki häviää sen taistelun. Joka päivän päätteeksi Ellie murenee pala palalta. Hän yrittää olla kuin Joel mutta se musertaa hänet.

Loppuratkaisussa hän ei anna anteeksi kenellekkään, kaikkein vähiten Abbylle. Siihen asti hänellä on ollut pakonomainen missio kohti päämäärää jota hän ei ymmärrä. Se on hänen tähtäimessään placeholder-nimellä "kosto" ja viholliset matkalla ovat esteitä, eivät ihmisiä(mutta todellisuudessa jokainen murtaa palasia Elliestä).

Parhaiten se mielestäni mainittiin kun pelin pelaa kommenttiraita päällä niin kirjoittaja mainitsi että kun Ellie näkee kuristaessaan vilauksen Joelia ja Abby ei pistä enää vastaan niin hän saavuttaa sen olotilan jonka kostosta voi saada = mikään ei korjaannu ja jäljelle jää vain kaipaus. Siinä kohtaa hän napsahtaa pakkomielteestään ensimmäisen kerran ja toteaa "just take him" jolla hän voi tarkoittaa sekä Leviä että Joelia.

Abbyn tarina oli tarkoitettu pelaajille. Ei Ellie häntä säästänyt koska pelaaja oppi tuntemaan hänet. Ellie on läpi pelin vihainen ja raivoissaan itselleen ja Abby toimii tekosyynä.

Tässä nyt pari pointtia omasta senttipussistani.

Juu tuo minun pointtini pelin "opetuksesta" oli hirvittävä yksinkertaistus ja tiedostan sen itsekin. Mutta yritän saada kiinni jostain syvemmästä ja jotenkin se katoaa ulottuviltani koko ajan. Toisaalta kirjoittelen näitä juttuja ihan tuoreeltaan tässä (peli meni läpi tänään aamulla) ja en ole ehkä ihan sinut vielä koko pelikokemuksen kanssa ja pureskeltavaa riittää. Mikä on tietysti hyvä merkki siitä, että peli teki jotain oikein.

Tuosta Ellien toiminnan järjettömyydestä taisin jo mainitakin, että ymmärrän, ettei kyseessä ole mitään rationaalista ja käsitän, että se on koko idea sen taustalla. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että peli asettaa pelaajan (tarkoituksella) hirveän haastavaan asemaan, enkä ole varma mitä mieltä siitä olen. Se pakottaa tekemään hahmolla, jota rakastaa jo valmiiksi, ihan hirveitä järjettömyyksiä. Esimerkiksi ykkösosa tätä ei tehnyt, paitsi tietenkin lopussa (riippuen miten pelaaja tilanteen tulkitsee). Se on mielestäni ihan hirvittävän riskialtis ja kunnianhimoinen kerronnallinen ratkaisu, mistä syystä kunnioitan Naughty Dogin rohkeutta mutta näin ensifiiliksenä jotain kokonaisuudesta uupuu. Ensimmäisen osan lopputekstien rullatessa pää oli täynnä ajatuksia ja fiilis oli "vau", kun tässä pää on täynnä ajatuksia ja fiilis on "mitä ja miksi vitussa?".

Tosiaan olen epävarmuuden tilassa tästä pelistä ja varmaan tulee ainakin toinen kerta mentyä läpi vielä melko piankin. Uskon, että tämä peli, jos joku, hyötyy toisesta läpipeluusta.

(jos jotain kiinnostaa, mihin @Tifosi alun perin vastasi, niin kirjoitin tuonne vapaan keskustelun Last of Us-ketjuun viestin ensitunnelmistani kakkospelistä).

 

[Tifosi]

Tuosta Ellien toiminnan järjettömyydestä taisin jo mainitakin, että ymmärrän, ettei kyseessä ole mitään rationaalista ja käsitän, että se on koko idea sen taustalla. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että peli asettaa pelaajan (tarkoituksella) hirveän haastavaan asemaan, enkä ole varma mitä mieltä siitä olen. Se pakottaa tekemään hahmolla, jota rakastaa jo valmiiksi, ihan hirveitä järjettömyyksiä. Esimerkiksi ykkösosa tätä ei tehnyt, paitsi tietenkin lopussa (riippuen miten pelaaja tilanteen tulkitsee). Se on mielestäni ihan hirvittävän riskialtis ja kunnianhimoinen kerronnallinen ratkaisu, mistä syystä kunnioitan Naughty Dogin rohkeutta mutta näin ensifiiliksenä jotain kokonaisuudesta uupuu. Ensimmäisen osan lopputekstien rullatessa pää oli täynnä ajatuksia ja fiilis oli "vau", kun tässä pää on täynnä ajatuksia ja fiilis on "mitä ja miksi vitussa?".

Itse Neil Druckmann re-tweettasi yhden youtube-peliarvostelijan kommentin pelistä joka omastakin mielestä oli napakymppi eli:
"Naughty Dog asettaa pelaajalle haasteen jota ei pysty helpottamaan vaikeusastetta laskemalla."

Pelin alku oli niin raaka kaikkine ruumiin päälle sylkemisineen että ainakin itse menin pitkälle Ellien mukana ennenkuin aloin pikkuhiljaa nähdä että Ellie itse ei tätä kestä. Loppua kohden pelaaja joutuu tekemään asioita joita ei haluaisi tehdä. En ole kuullut että yksikään olisi ollut enää "ajatuksessa" mukana kun Ellie lähtee maatilalta mutta sen ptsd-kohtauksen jälkeen sitä silti ymmärtää miksi hän lähtee.

Tosiaan mikään viihdetuote ei ole säväyttänyt niin paljon kuin tämä. Se viipyi ajatuksissa melkein viikon lopputekstien jälkeen.