The Last of Us 2

[Nelfor]

Ehh, nyt taisi @Nelfor sinulta jäädä jotain lukematta tai ymmärtämättä. Huh huh, aika tiukkaa väärinymmärtämistä ja uhriutumista sekä minun että @avatar viesteihin.



Puhdasta faktaa millä perusteella? Tuo on sinun mielipiteesi, ei fakta.

Spoileri

Päähenkilöt ovat Ellie ja Abby. Tästä tulkitsin, että heidän välistä dialogia olisi pitänyt olla enemmän, mikä olisi tarkoittanut välienselvittelyä puhumalla. Kerro asiasi tarkemmin, jos haluat välttää väärinkäsityksiä tai ainakin jos väärinymmärtäminen loukkaa sinua verisesti.

Edit. "Parhaan pelin" määritelmästä vielä. Mikä tekee pelistä "parhaiden" joukkoon kuuluvan? Se, että se on juuri sinun mielestäsi paras? Olen melko varma, että on paljon arvostettuja peliklassikoita, joista juuri sinä et pidä.

Parhaus on subjektiivinen käsite ja siksi vaikkapa tämän ketjun aiheena olevan pelin arvottaminen sen perusteella, että se jakaa voimakkaasti mielipiteitä, ei ole millään muotoa käyttökelpoinen parhauden mittari.

Otitpa pahasti itseesti tuollaisesta lauseesta, jonka ajattelin olevan kaikille täysin selvä asia.

Ehkä sen verran voin tarkentaa, että parhaan pelin määrittelee mielestäni se, miten suuri osa pelaajista on pelistä tykännyt. Tämä peli jakaa pelaajien mielipiteet hyvin vahvasti. Historian parhaiten myydyt pelit eivät jaa mielipiteitä näin jyrkästi.

Spoileri

Et vieläkään ole lukenut viestejäni kunnolla. En sanonut, että Ellien ja Abbyn olisi pitänyt selvittää välinsä puhumalla. Hahmojen välillä käytävä dialogi ei todellakaan tarkoita, että ainoa mahdollinen dialogi liittyy välien selvittelyyn. Toivoin dialogia, joka olisi selkeyttänyt ja voimistanut kyseisten hahmojen välistä vihaa ja kostoretkien tarkoitusta. Nyt jäi kovin epäselväksi, että miten paljon he tiesivät toistensa taustoista, jolloin koko kostoretkeily tuntuu hieman tyhjältä.

Mutta eipä tämä ollut lähimainkaan ainoa asia, joka minua pelissä häiritsi.

 

[Fironic]

Otitpa pahasti itseesti tuollaisesta lauseesta, jonka ajattelin olevan kaikille täysin selvä asia.

Älä huoli, en ottanut itseeni. Minua vain aidosti ihmetytti, että pidät omaa mielipidettäsi faktana.

Ehkä sen verran voin tarkentaa, että parhaan pelin määrittelee mielestäni se, miten suuri osa pelaajista on pelistä tykännyt. Tämä peli jakaa pelaajien mielipiteet hyvin vahvasti. Historian parhaiten myydyt pelit eivät jaa mielipiteitä näin jyrkästi.

Arvelinkin, että ajatuksesi taustalla olisi jotain tämänkaltaista. Historian parhaimmin myyneisiin peleihin kuuluu mm. CoD -sarja (erityisesti jälkipään tuotokset), joista ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa etteivät olisi jakaneet mielipiteitä. GTA 5 kolmella päähenkilöllään ja Rockstarin keskittymisellä online-puolen kehittämiseen jakoivat ja jakavat edelleen mielipiteitä. FIFA myy vuosittain järjettömiä määriä, mutta aina on kovin kahtiajakautuneet mielipiteet tästäkin. Tässä vain muutama esimerkki.

Spoileri

Et vieläkään ole lukenut viestejäni kunnolla. En sanonut, että Ellien ja Abbyn olisi pitänyt selvittää välinsä puhumalla. Hahmojen välillä käytävä dialogi ei todellakaan tarkoita, että ainoa mahdollinen dialogi liittyy välien selvittelyyn.

Tarkoitatko tosissasi, että Ellien ja Abbyn välillä olisi voinut jossain kohtaa olla dialogia (välienselvittelyyn liittymätöntä)? Missä kohtaa peliä? Minun mielestäni heidän väleissään ei ollut minkäänlaisia edellytyksiä dialogiin, koska kumpikin halusi käytännössä murhata toisen mahdollisimman nopeasti ja väkivaltaisesti. Mikä tahansa dialogi olisi tuohon kontekstiin istunut äärimmäisen huonosti ja olisi tuntunut pakotetulta.

 

[avatar]

Eli mielestäsi jokainen joka tuota tarinaa "ei ymmärrä" on idiootti? Mitähän se sinusta kertoo, että et osaa arvostaa toisten ihmisten mielipiteitä?

Missä minä noin sanoin?

Totesin kyllä - ja siis ihan faktan enkä mitään mielipidettä - että toisten tunneäly ei ole samaa tasoa kuin toisilla.

Ja se tietysti aiheuttaa sen, että tarinan syvyys ei todennäköisesti kaikille ikinä aukeakaan. Se on näissä massajutuissa sitten ikävämpi homma.

 

[Tifosi]

Kai nyt voidaan olla kaikki samaa mieltä siitä että pelistä saa tykätä ja sitä saa rakastaa sekä siitä ei ole pakko pitää ja sitä saa vihatakin mutta älkää nyt väittäkö että kohahduttavat tilanteet hämäsivät pelaajia näkemästä muka faktuaalisesti heikkoa tarinankerrontaa.

Joillekin ei selkeästi flashbacktyyppinen tarinankerronta uppoa ja se on ihan ok mutta ei se kirjoittamisesta heikkoa tee. Sama kun puhutaan roolihahmolle "uskottavasta" käyttäytymisestä. Kun ihminen lyödään uuteen tilanteeseen traumoineen ja raivoineen niin kaikkien käytös muuttuu ja se ei välttämättä ole johdonmukaista käyttäytymistä muutoksen jälkeenkään.

 

[Undrafted]

Spoileri

@Tifosi Tarkoitin Tommyn lahtaamaa Mannyn partiota, josta Yara ei tiennyt mitään. Abby luuli alueella olevan lisää wolffeja ja minusta tämän Yaralle sanoikin.

Mikä tykkääjistä tekee tarinasta hienon?

 

[Tifosi]

Spoileri

Mikä tykkääjistä tekee tarinasta hienon?

Spoileri

Joelin ja Ellien suhde. Ykkösen lopussa kaikki tiesivät että Ellie ei usko Joelin tarinaa ja että se tuhoaa heidän suhteensa. Heti kakkosen alussa keskusteluista saadaan selville että heidän välinsä ei ole kunnossa. Ellie kuitenkin sanoo Dinalle että aikoo kutsua Joelin illalla katsomaan leffaa eli jälkiviisaana helppo sanoa että Ellie tekee työtä anteeksiannon eteen. Sitten paska lentää tuulettimeen. Tyyli jolla se tehdään maksimoidaan viha Abbyä kohtaan ja kun oltiin vietetty vain pari minuuttia Joelin kanssa niin aivan puuntakaa äkillinen läheisen ihmisen traumaattinen menetys. Tällä tavalla meidät saatiin Ellien kenkiin. Mieli sekaisena surusta ja vihasta.

Synttäriflashback oli ehkä katkeransuloisin sekmentti jota olen ikinä pelannut saati elokuvassa nähnyt. Kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin niin community-jaksosta tuttua halaus-nappulaa olisi kaivattu tässä fläsärissä.

Seuraavassa flashbackissä pari vuotta myöhemmin Ellien epäilykset(sekä Joelin kenties ylisuojelevaisuus) ovat selkeästi alkaneet kalvaa häntä ja heidän välejään. Ja koska tiedämme mitä tuleman pitää niin se tieto raastaa sydäntä kun Ellie tiuskii ymmärrettävästi Joelille.

Kolmas eli Salt Lake flashback sitten räjäyttää pankin. Siitä lähtien kun lopputeksti rullasivat ykkösosan päätteeksi, kaikki halusivat nähdä tämän keskustelun. Monet halusivat nähdä sen "livenä" mutta näin kerrottuna siinä on extrapotku surua mukana.

Toiseksi viimeinen jatkaa jo ennalta tuttua surukaavaa mutta tällä kertaa sen tarkoitus on saada Ellie lähtemään maatilalta. Joel yrittää auttaa "suojella" Ellietä mulkuilta mutta koska tiedämme heidän välinsä niin Ellien haistattelu viiltää syvältä.

Viimeinen joka toimii myös Ellien takaporttina "anteeksi antamiselle" ja räjäyttää taas pankin, vahvistaa ne tulkinnat että Ellie ei pelkästään sure Joelia ja vihaa Abbya vaan vihaa itseään koska ei korjannut tarpeeksi(ajoissa) välejään Joelin kanssa vaikka selkeästi halusi.

Abbyn tarina toimi mielenkiintoisena testinä miten ihmiset näkevät toisensa. Yhdeksi maailman parhaista tv-sarjoista kehuttu Breaking Bad inhimillisti Gussin yhdessä jaksossa miten hän menetti partnerinsa meksikossa. Kyllä tämä peli tekee paljon parempaa duunia oman "vihollisensa" kanssa.

Tämä siis ylivoimaisesti vahvin syy miksi itse pidän peliä mestariteoksena. Se miten Ellie käyttäytyy "nykyajassa" pelatessa menee käsikädessä flashbackeistä opittujen asioiden kanssa.

 

[Heitinga]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=bh5gzGs-63Y

Jotenkin omat tuntemukseni tästä teoksesta voi niputtaa tuohon videoon. Tartuin itse pelin pariin suurella pelolla, kun koko internet oli ennen tätä murskannut tämän teoksen täysin palasiksi. Onneksi kuitenkin pelasin pelin avoimin mielin, sillä nyt voin nostaa The Last Of Us 2:n omilla listoillani mestariteokseksi. En kyllä kuitenkaan usko palaavani hetkeen pelin pariin, oli se sen verran raskas tuotos.

Ymmärrän toisaalta myös peliin kohdistuneen kritiikin. Itse jotenkin ontuvasti vertaisin The Last of Us 2 taiteelliseen elokuvaan, jonka lopulta vain harva näkee, mutta joka voittaa tästä huolimatta Oscarit. Peli ei siis todellakaan ole jokaisen makuun sorvattu, mutta sen taisi Druckmannkin onneksi jossain haastattelussa jo mainita.

Oli siis kyllä jokseenkin rohkea veto Druckmannilta viedä peli tuohon suuntaan, mutta pakkohan häntä on ratkaisustaan arvostaa. Eipähän ainakaan unohdu itseltäni, että pelin olen joskus pelannut, sillä sen verran kovaa tuo kolahti ja pisti miettimään vaikka lopputekstit näytöllä rullasivatkin.

 

[John Lidgett]

Joillekin ei selkeästi flashbacktyyppinen tarinankerronta uppoa ja se on ihan ok mutta ei se kirjoittamisesta heikkoa tee. Sama kun puhutaan roolihahmolle "uskottavasta" käyttäytymisestä. Kun ihminen lyödään uuteen tilanteeseen traumoineen ja raivoineen niin kaikkien käytös muuttuu ja se ei välttämättä ole johdonmukaista käyttäytymistä muutoksen jälkeenkään.

Juuri tämä on se pointti, mitä pelin tarinan kritisoijat eivät tunnu ymmärtävän. Oikea elämä ja oikeat ihmiset eivät toimi käsikirjoituksen mukaan, oikean elämän tarinoissa ei ole alkua, keskiosaa, huippukohtia tai tarinallisesti tyydyttävää loppua. Asioita vain tapahtuu. Mielestäni tarina on inhimillinen sekamelska ja kaaosta, jossa kaiken menettäneet traumatisoituneet ja rikkinäiset ihmiset tekevät valintoja maailmassa, joka on juuriaan myöten paha, väkivaltainen ja rikkinäinen. Tarina onnistuu kertomaan hyvin nimenomaan ihmisyydestä näissä olosuhteissa, ja se ei ole kaunista.

En varsinaisesti nauttinut pelin tarinasta. En pitänyt asioista, joita tietyt hahmot tekivät ja mitä heille tapahtui. Tarina oli alusta loppuun raastava henkisellä tasolla. En voinut lopettaa kuitenkaan pelaamista, koska tarina, hahmot, ja uskomattoman timanttiset grafiikat, musiikit, gameplay, looting&crafting systeemit saivat minut immersoitua peliin täydellisesti. Täälläkin taisi joku kritisoida pelin pituutta, mutta itse ajattelen aina pelien kohdalla, että enemmän on enemmän. Olisi saanut olla vielä vaikka tuplasti pidempikin. Rahalle sai vastinetta ja sisältöä ilman mikromaksuja, mikä ei nykypeleissä ole itsestäänselvyys.

Nyt kun tässä on saanut tarinan läpäisyn jälkeen hieman sulateltua kaikkea ja kasattua ajatuksia, niin The Last Of Us Part 2 on edelleen minulle 10/10 peli, mestariteos ja konsolipelien osalta graafinen merkkipaalu.

 

[Undrafted]

Oikea elämä ja oikeat ihmiset eivät toimi käsikirjoituksen mukaan, oikean elämän tarinoissa ei ole alkua, keskiosaa, huippukohtia tai tarinallisesti tyydyttävää loppua. Asioita vain tapahtuu.

Onko tämä sitten sellaista mitä pelaajat haluavat peleiltään?

Itse pelaan koska se on viihdyttävää. En katso tosi-tv:tä ellei siitä ole tehty viihdyttävää, vaikka miten olisi todenmukaista katsoa leikkaamatonta videota missä ei tapahdu mitään. LoU2 oli kaunis ja paikoin viihdyttävä, mutta liian suurelta osin se ei ollut viihdyttävä vaan lähinnä pakkopullamaista etenemistä. Ihmiset tykkäävät erilaisista asioista ja itse otin tästä opikseni. Ensimmäinen ja viimeinen ennakkotilaukseni. Jatkossa selvitän paremmin millaiseen peliin laitan rahani, jotta koen saavani rahoilleni vastinetta. Mikäli Naughty Dog tekee Uncharted 6:sen tai LoU3:sen, niin varsinkin olen tarkkana. Jollekin firman uusi tyyli sopii, minä voin sitten odottaa pelien olevan riittävän isossa alennuksessa että harkitsen hankintaa.

 

[Tifosi]

Onko tämä sitten sellaista mitä pelaajat haluavat peleiltään?

Itse pelaan koska se on viihdyttävää. En katso tosi-tv:tä ellei siitä ole tehty viihdyttävää, vaikka miten olisi todenmukaista katsoa leikkaamatonta videota missä ei tapahdu mitään. LoU2 oli kaunis ja paikoin viihdyttävä, mutta liian suurelta osin se ei ollut viihdyttävä vaan lähinnä pakkopullamaista etenemistä. Ihmiset tykkäävät erilaisista asioista ja itse otin tästä opikseni. Ensimmäinen ja viimeinen ennakkotilaukseni. Jatkossa selvitän paremmin millaiseen peliin laitan rahani, jotta koen saavani rahoilleni vastinetta. Mikäli Naughty Dog tekee Uncharted 6:sen tai LoU3:sen, niin varsinkin olen tarkkana. Jollekin firman uusi tyyli sopii, minä voin sitten odottaa pelien olevan riittävän isossa alennuksessa että harkitsen hankintaa.

Itse en taas katso tosi-tv:tä ollenkaan koska se ei saa mitään sisälläni liikkumaan. Toki tämän pelin kohdalla väsyin pariin otteeseen kolumaan niitä tuhansia ja taas tuhansia laatikoita muttereiden ja pulttien toivossa mutta se jo moneen kertaan esiin otetty tarina todellakin pisti tunteeni tornadoon.

Spoileri

Monet odottivat/arvasivat Joelin kuolevan pelissä mutta he odottivat jotain sankarikuolemaa, uhriutumista Ellien takia tjsp mutta tämä karuakin karumpi vaihtoehto jonka he valitsivat sai todellakin kaikki mahdolliset tunteet pintaan surusta, vihasta, raivosta ja epätoivosta(ei se voi näin lähteä kun ei me keritty edes kyselemään kuulumisia)

Tunteita elokuvia ja tarinaveroisia pelejä kuluttamalla haetaan, oli ne sitten ilon tai voimaantumisen tai tässä tapauksessa surun aiheuttamia.

 

[Torsti56]

Onko tämä sitten sellaista mitä pelaajat haluavat peleiltään?

Itse pelaan koska se on viihdyttävää. En katso tosi-tv:tä ellei siitä ole tehty viihdyttävää, vaikka miten olisi todenmukaista katsoa leikkaamatonta videota missä ei tapahdu mitään. LoU2 oli kaunis ja paikoin viihdyttävä, mutta liian suurelta osin se ei ollut viihdyttävä vaan lähinnä pakkopullamaista etenemistä. Ihmiset tykkäävät erilaisista asioista ja itse otin tästä opikseni. Ensimmäinen ja viimeinen ennakkotilaukseni. Jatkossa selvitän paremmin millaiseen peliin laitan rahani, jotta koen saavani rahoilleni vastinetta. Mikäli Naughty Dog tekee Uncharted 6:sen tai LoU3:sen, niin varsinkin olen tarkkana. Jollekin firman uusi tyyli sopii, minä voin sitten odottaa pelien olevan riittävän isossa alennuksessa että harkitsen hankintaa.

Jos haluat viihdyttävää peliä pelata niin tämä oli huti ostos sulta. Johan Neil Druckmann sanoi "First game was about love, and follow-up would be about hate" eli kyllähän tuostakin tajuaa ettei peli tule olemaan mitään viihdyttävää räiskintää koko peli.

Tästä pelistä todellakin sai rahan arvoista vastinetta, sille ei voi mitään ettet sinä nauttinut. Itselle ainakin peli oli ihan 9,5/10 teos.

 

[Undrafted]

Jos haluat viihdyttävää peliä pelata niin tämä oli huti ostos sulta. Johan Neil Druckmann sanoi "First game was about love, and follow-up would be about hate" eli kyllähän tuostakin tajuaa ettei peli tule olemaan mitään viihdyttävää räiskintää koko peli.

En katsonut yhtään mainosta tai traileria. Toisaalta vihakin voi olla viihdyttävää, jos homma toimii. Nyt ei toiminut minusta jo kertomieni syiden johdosta.

Spoileri

Ehkä suurin syy pelin toimimattomuuteen minulle oli etten ollut oikeastaan kenenkään puolella tai vastaan. Sekä tuli pelattua liian ahkeraan peliä. Tunti tai kaksi korkeintaan päivässä olisi vähentänyt toistoa.

Alkaa olla vähän kuolleen hevosen piiskaamista pelin ruotiminen. Kaikki oleellinen jo tullut sanottua. Uusia pelejä tulee pelattavaksi ja ps5:sta odotellessa.

 

[Tifosi]

Spoileri

Ehkä suurin syy pelin toimimattomuuteen minulle oli etten ollut oikeastaan kenenkään puolella tai vastaan. Sekä tuli pelattua liian ahkeraan peliä. Tunti tai kaksi korkeintaan päivässä olisi vähentänyt toistoa.

Alkaa olla vähän kuolleen hevosen piiskaamista pelin ruotiminen. Kaikki oleellinen jo tullut sanottua. Uusia pelejä tulee pelattavaksi ja ps5:sta odotellessa.

Peli kertoo tarinansa oikein josset tiedä kenen joukoissa lopussa seisot koska peli on näyttänyt että kaikilla on syynsä tehdä asioita ja ne ovat kaikki kyseenalaisia.
Minä pelasin about 10 tunnin jaksoissa joten jaksotus ei ainakaan minulle ollut ongelma.

 

[Nelfor]

Missä minä noin sanoin?

Totesin kyllä - ja siis ihan faktan enkä mitään mielipidettä - että toisten tunneäly ei ole samaa tasoa kuin toisilla.

Ja se tietysti aiheuttaa sen, että tarinan syvyys ei todennäköisesti kaikille ikinä aukeakaan. Se on näissä massajutuissa sitten ikävämpi homma.

Et sanonut suoraan, vaan viittasit siihen rivien välistä päivänselvästi. Kuten teit tässäkin viestissä.

On toki olemassa ihmisiä, joilla ei ole tunneälyä juurikaan, mutta kun puhutaan tavallisista terveistä ihmisistä, niin ei ole varsinaisesti olemassa huonompaa tai parempaa tunneälyä, vaan ainoastaan erilaista. Toiset löytävät syvyyttä tietynlaisista asioista ja toiset eivät, sekä päinvastoin.

Kyllähän tämän pelin tarinasta löytyy syvyyttä, ei siitä ole kahta sanaa. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että tarina olisi kaikkien mielestä hyvä, vaikka siitä syvyyttä löytäisikin. On olemassa todella paljon elokuviakin, jotka ovat mielestäni tarinaltaan todella syvällisiä, mutta en silti pidä niistä elokuvista kokonaisuutena. Pelkkä tarinan syvyyden ymmärtäminen ei tee pelistä tai elokuvasta hyvää.

 

[Tifosi]

Kyllähän tämän pelin tarinasta löytyy syvyyttä, ei siitä ole kahta sanaa. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että tarina olisi kaikkien mielestä hyvä, vaikka siitä syvyyttä löytäisikin. On olemassa todella paljon elokuviakin, jotka ovat mielestäni tarinaltaan todella syvällisiä, mutta en silti pidä niistä elokuvista kokonaisuutena. Pelkkä tarinan syvyyden ymmärtäminen ei tee pelistä tai elokuvasta hyvää.

Nyt ollaan tultu kokonainen ympyrä. Se ettei syvyyden ymmärtäminen tee pelistä hyvää ei tarkoita että kirjoitus on laiskaa tai rytmitys on pielessä. Se ei vaan kolahtanut sinulle ja sillä siisti. Ahkeratkaan kirjoitukset ei kolahda kaikille.

 

[palle]

Yksi sana: mestariteos.

Pystyn jollain tasolla ymmärtämään, mikä tässä pelissä nostatti raivoa. Väitän, että tuo raivo on ymmärtämättömyyttä. Uskallan väittää, että ne äänekkäät pelaajat, jotka vaahtoavat internetin keskustelupalstoilla ja lähettelevät tappouhkauksia, ovat pelanneet näitä pelejä väärin.

Sitten ovat he, jotka ovat välinpitämättömiä, koska tarina ja maailma ei yksinkertaisesti nappaa, tai eivät pitäneet tarinankerronnallisesta muodosta, mikä kieltämättä oli aika munakas ratkaisu Druckmannilta. Ymmärrän heitä täysin ja kunnioitan heidän mielipiteitään - ei vastaväitteitä. Tämä peli jakaa mielipiteitä ja tulee sitä tekemään vielä pitkään. Minua se ei haittaa, kunhan ne ovat perusteltavia syitä, eikä mitään "woke" -öyhötystä.

Henkilökohtaisella tasolla melkein kaikki tässä pelissä kolahti ja kovaa. Pelissä oli yhdenkäden sormilla laskettava määrä tilanteita ja kohtauksia, jotka menivät hieman yli hilseen, sekä lievästi sanottuna Naughty Dogille ominaista kompastelua. Ei mitään maata mullistavaa, mutta lievästi häiritsevää.

Isoja spoilereita seuraavaksi:

Spoileri

Joelin kuolema ei tullut yllätyksenä. Ei välttämättä sekään, että se tapahtuu heti pelin alussa ja erittäin brutaalilla tavalla. Joelille toivottiin äänekkäiden fanipoikien toimesta sankarillisempaa loppua. Ollaankohan me pelattu samaa pelisarjaa? Joel on antisankari, joka sai mitä ansaitsi. Tykkäsin hänestä ensimmäisessä pelissä, mutta pidin häntä silti tarinan roistona ja Ellien asenne Joelia kohtaan on ansaittu ja Abbyn kosto ymmärrettävää ja perusteltua. Koin silti koko Ellien tunneskaalan, juuri kuten pelintekijät olivat sitä toivoneet - tämä on hyvää kirjoittamista, ohjaamista ja näyttelemistä. Haluan kuitenkin alleviivata, etten toivonut Joelin kuolemaa, mutta osasin odottaa sitä.

Haluni murhata Abby hälveni, mitä pidemmälle pääsin Abbylla pelaamaan. Ja itse todellakin nautin koko matkasta, vaikka Abbyn seikkailut tuntuivatkin hieman irrallisilta tapahtumiin nähden, mutta toisaalta tarkoitus ei ollut 100% yksi yhteen sitoa näitä kahta tarinaa yhteen, vaan tutustua Abbyyn hahmona, sekä hänen ryhmäänsä. Lopputaistelussa olin 100% varma, että Ellie ja Abby molemmat selviää, muuten koko pitkältä matkalta olisi pudonnut pohja. Lievä miinus tästä tarpeettomasta lopputaistelusta. Toisaalta lopputaistelun pointti olikin varmaan viedä pelaajan ristiriitaiset tunteet äärimmilleen: toisaalla Ellie on oikeutettu kostoonsa, mutta millä hinnalla, sekä tietty toive, että tämän pitkän matkan jälkeen myös Abby selviäisi. Bravo tekijöille, vaikka sen teho hieman laimeni omalla kohdalla!

Kerronnan epälineaarisuus oli yksi isoimmista asioista, mikä hieman häiritsi pelissä. Owenin ja Melin kuolemilla oli potentiaalia kolahtaa noin sata kertaa kovempaa, jos se olisi tapahtunut vasta sen jälkeen, kun olimme saaneet tutustua hahmoihin. Enkä myöskään muistanut Abbyn tarinan edetessä, ketkä hänen ystävistään olin jo Ellienä lahdannut. Ja ne jotka muistin, taas jäivät hieman irrallisiksi, koska miksi välittäisin hahmoista, joiden kohtalon jo tiedän? Tämä on vaarallinen ja vaikea kerronnan tyylisuunta, eikä Naughty Dog selvinnyt siitä ihan kuivin jaloin mielestäni. Toki pääpaino tässä oli aina Abbyssa ja tekijät varmaan hieman varoivat tekemästä Elliestä todellista hirviötä pelaajan silmissä. Mikä ei toki nytkään ollut kaukana.

Audiovisuaalisesti tämä on yksi komeimmista peleistä mitä olen koskaan pelannut. En sitä lähde sen enempää analysoimaan, jokainen joka on tätä pelannut, on nähnyt ja kuullut saman kuin minä. Sanonpa vain, etten hetkeen ole yhtä kauhuissani ollut, kuin tutkiessani säkkipimeässä ja äänettömässä ympäristössä, sairaalan pohjakerroksia. Naksutus ei voisi pelottavammalta kuulostaa. Pelissä oli myös muita mieleenpainuvia, tunnelmallisia sekä pelottavia kohtauksia, olematta kuitenkaan varsinaisesti kauhupeli.

Tykkäsin myös siitä, että pelissä sai kokonaisia vihollisalueita vain hiipiä läpi, tappamatta ketään. Sekä siitä, että pakolliset toimintakohtaukset olivat melko vähissä. En muista koskaan tämän tyyppisessä pelissä ampuneeni aseilla yhtä vähän. Ja ne harvat kerrat, kun jouduin tarttumaan aseisiin, oli se sen arvoista. Jopa lopussa tuo valitsemani pelityyli oli mahdollinen, toisin kuin ensimmäisessä osassa, jossa yksinkertaisesti inhosin pelin viimeistä osiota, mikä taantui perinteiseksi Uncharted tyyliseksi räiskinnäksi.

Enempää ei jaksa kirjoittaa tähän hätään, vaikka vielä voisi olla sanottavaa, esim. pelin kolmesta "vihollisryhmittymästä", joista kaksi jäi harmillisesti aika pintapuoliselle tasolle.

 

[flintstone]

Saatte puolestani selittää tähän miten paljon hyvänsä, että olen idiootti tai muuta, mutta sanon silti, että jos tuon pelin tarinan hienoutta ei tajua, on yksinkertaisesti kykenemätön ymmärtämään laadukasta tarinankerrontaa ja ehkä tunneälykään ei ole aivan sieltä kehittyneimmästä päästä.

On sanomattakin selvää, että 5.1 ja subbari seinän kokoisella näytöllä tämän pelin kanssa on teknistä karkkia.

Teknisesti huikean hieno, en tosin ole pelannut vielä läpi mutta sen pystyy sanomaan jo tällä tiedoin. Ja epäilen olevani tarinan loppupuolella Ellien osalta kolme päivää Seatlessa seikkailtu ja Abbyn osalta mennään kolmatta päivää, mitä tulee tarinallisesti niin olen myös pidemmän päälle tykästynyt, Ellie oli rautaa kostoreissun motivoimana, Abbyn osalta alussa en ollut niin varma motiiveista ja myöskään omasta motiivista pelata Abbylla, mut kolmanteen päivään mennessä täytyy myöntää että Naughty Dog on onnistunut voittamaan itseni myös Abbyn puolelle, eli hahmona Abby ei olekaan pelkästään se "p**sereikä" jota Ellie lähti kosto silmissä metsästämään (ja jota 1.osan pelannut ja Joelia sekä Ellietä "rakastanut" pelaaja luultavammin "vihaa" Abbyn varsinaisen tarinan alkuvaiheessa). Koko tarinaan otan enemmän kantaa, ja avaan tämän ketjun spoiler-tagien takana olevan tekstitkin, kun olen lopputekstit saanut katselluksi ja tarinan läpipelatuksi.

Tällä hetkellä voin sanoa että olen viihtynyt pelin parissa.

 

[Buster]

Kevyesti on mennyt kuudessa päivässä 24 tuntia ja kun katselin pelin kestävän 24-25 tuntia, niin varmaankin loppusuoralla ollaan - mitä tuntuisivat tukevan tarinan käänteetkin. En ole satasella imeytynyt tarinaan mukaan ehkä osin, koska pelasin 15 tuntia suomiteksteillä (sama vika ykkösessä), joita olisi voinut uskaltaa leffatekstityksen tapaan tiivistää ja hioda kieltä. On toimivampaa alkuperäisellä, ei tarvitse kusivittuja ja kaiken kirjaimellista kääntämistä lukea, mikä sekoittaa itse asian hahmottamista.

Poikkeuksellisen paljon ja pitkiä sessioita pelannut, mutta kun ei malta laittaa alas, koska on niin järkyttävän mukava peli pelata. Huolimatta näistä pienistä kliseisistä Naughty Dogin silauksista, esimerkiksi aina tulee pyöräytettyä silmiään väsyneenä kun joutuu "ojasta allikkoon" ja joku kulkusilta vaikka romahtaa alta.

Ykkösen meinasin aloittaa alkukesästä uudelleen, mutta meni hermot heti alussa rännimäisyyteen ja "aluejakoon". Eli joko päädyit tietämättäsi uudelle alueelle, josta et pääse peruuttamaan, tai sitten paukautit jonkun cutscenen käyntiin ja et enää saa jatkaa alueen haravointia kerättävistä. Toki kakkososassakin kävi näin kertaalleen siinä kohtaa, kun päästään Seattlen lähiöön ja tiputtauduin parvekkeelta alas, koska paku oli parkkeerattu siihen alapuolelle siihen malliin, että siitä pääsisi hyppäämään takaisinkin. Ei päässyt ja vieläkin vituttaa, kun painoi autosaven ja oma manuaalitallennus oli jostain kaukaa.

Ykkösen kohdalla muistan olleeni helpottunut, että viimeinkin pääsin sen läpi. Nyt olen miettinyt, että kyllähän tämän kakkosen toisenkin kerran pelaisi läpi, mutta sen sijaan saatankin palata ihan ykköseen saakka. Toki olisi tuo Ghost of Tsushimakin tuossa ensin. Saa nyt nähdä, kun nämä 25-30 tuntia on aikamoisia investointeja normiarjen keskellä. Harva peli toimii täysillä sylintereillä, jos sitä ehtii pelaamaan vain parina iltana viikossa.

Aika hieno hahmokavalkadi ja vielä videopelissä. Hyvin kaikki sulautuu tuonne sekaan samoihin teemoihin. Abbyn muskeleita on tullut ihasteltua aika paljon. Jännä nähdä miten hänen kaari loppuu, vaikka kyllä siitä on minulla arvaukseni.

 

[A Siente]

En ole vielä pelannut loppuun, mutta pakko sanoa välikommentit pelistä. Takana 14 tuntia ja lähinnä odotan, että loppuu. Jotenkin todella raskasta pelattavaa. Tapellaan jatkuvasti satunnaisia tyyppejä vastaan. Tylsistyttää kun tuntuu ettei tarinaa juuri ole ja tämä on tälläistä call of duty tyylistä päähän ampumista. Aloitin tosin pelaamaan normaalilla vaikeustasolla, kun halusin nauttia tarinasta enemmän. Ei tässä sellaista ole. Mulle on ihan yhdentekevää koko juoni tässä vaiheessa.

 

[Buster]

Olipa "kiduttava" lopputaistelu, joka toimi. Avaan sen spoilereihin aika yksityiskohtaisesti, joten ei kannata avata mikäli haluaa kokea sen itse ensin.

Spoileri

En oikeasti olisi halunnut millään iskeä Abbya, vaan jatkuvasti yritin etsiä tapaa lopettaa taistelu kesken. Aattelin, josko pelintekijät olisi piilottaneet siihen pelaajalle vaihtoehdon, että kun peruuttaa takaisin rannalle, ei iske, tai väistelee aikansa, niin tappelu vain loppuisi. Mutta kun ei mitään tapahtunut, niin piti puukottaa ja lyödä vastentahtoisesti. Koko ajan pelotti vastapuolen kuolema, erityisesti kun puukko työntyi Abbya rinnan alueelle. Melkoista emotionaalista kidutusta, kun vaan joutuu hakkaamaan sitä neliötä, vaikkei todellakaan halua!

Sitten kun Ellie alkoi hukuttaa Abbya, niin ajattelin siinä samalla, että en todellakaan enää tunnista sinua Ellie - olet vihan ja arpien muuttama ja sellaisia synkkiä ajatuksia hautoessasi poltat kaiken mihin kosket ja pidät lähelläsi. Jos olisi tarjottu valinnan mahdollisuus, niin puukko olisi uponnut Elliehin ilman epäröintiä. En tiedä johtuuko se myös hälvenneistä ja vajaista muistoista ykkösosan suhteen, koska sinnehän tuo Ellien ja Joelin suhde pitkälti noita paria flashbackia lukuunottamatta jäi, joten itsellä ei ollut välttämättä sen kautta ihan balanssissa haettu myllerrys.

Abbyn koko matka taas oli tässä pelissä ja hän kulki epähumaanisuudesta kohti humaanisuutta, kun taas kostoretkelle lähteneen Ellien suunta oli päinvastainen.

Ihan hieno ekonomisesti kerrottu ja kuljetettu tarina. Yleensä näissä peleissä avataan kädestä pitäen kaikki.

EDIT: Ja voi jösses, kun sinne aquariumiin sitten palasi Abbyna, kun tiesi mitä kaikkea siellä oli Ellie (ja pelaaja) olivat tehneet ja kaikki tapetut olivat muuttuneet tässä välissä ihmisiksi "toisten" sijaan. Tuntui pahalta ja kaduttaa samalla tavalla kuin Abbya alkoi ehkä jälkikäteen hieman jäytämään Joelin kivulias tappaminen, joka ei edes tuonut helpotusta.

Edellisestä unohtui, että jokseenkin häiritsevää nuo zombien ylimalkaiset epähumaanit äänet ja ammuttujen ihmisten viimeiset kuolonhuudot. Kiva pelata kotosalla tv-kaiuttimilla! Mutta kuuluu teemaan, samoin kuin hiipimistapoissa tapettavan kasvoihin ja viimeisiin ilmeisiin zoomaava kamera.

 

[Tifosi]

Olipa "kiduttava" lopputaistelu, joka toimi. Avaan sen spoilereihin aika yksityiskohtaisesti, joten ei kannata avata mikäli haluaa kokea sen itse ensin.

Spoileri

En oikeasti olisi halunnut millään iskeä Abbya, vaan jatkuvasti yritin etsiä tapaa lopettaa taistelu kesken. Aattelin, josko pelintekijät olisi piilottaneet siihen pelaajalle vaihtoehdon, että kun peruuttaa takaisin rannalle, ei iske, tai väistelee aikansa, niin tappelu vain loppuisi. Mutta kun ei mitään tapahtunut, niin piti puukottaa ja lyödä vastentahtoisesti. Koko ajan pelotti vastapuolen kuolema, erityisesti kun puukko työntyi Abbya rinnan alueelle. Melkoista emotionaalista kidutusta, kun vaan joutuu hakkaamaan sitä neliötä, vaikkei todellakaan halua!

Sitten kun Ellie alkoi hukuttaa Abbya, niin ajattelin siinä samalla, että en todellakaan enää tunnista sinua Ellie - olet vihan ja arpien muuttama ja sellaisia synkkiä ajatuksia hautoessasi poltat kaiken mihin kosket ja pidät lähelläsi. Jos olisi tarjottu valinnan mahdollisuus, niin puukko olisi uponnut Elliehin ilman epäröintiä. En tiedä johtuuko se myös hälvenneistä ja vajaista muistoista ykkösosan suhteen, koska sinnehän tuo Ellien ja Joelin suhde pitkälti noita paria flashbackia lukuunottamatta jäi, joten itsellä ei ollut välttämättä sen kautta ihan balanssissa haettu myllerrys.

Edit. Sisältää spoilereita peleistä The Last of Us Part2, Red Dead Redemption 2 ja Metal Gear Solid V: The Phantom Pain.

Spoileri

Itsellä ykkösosa juuri muistinvirkistämiseksi pelattuna ennen kakkososaa joten: Muuten samoilla linjoilla mutta en itse lähtenyt syyllistämään Ellietäkään, tai vielä vähemmän halunnut häntä tappaa. Hän oli matkalla kadotukseen mutta ei tehnyt sitä tietoisesti. Ellie oli täynnä surua, katkeruutta ja vihaa(Abbya ja itseään kohtaan) kuten Joel ensimmäisessä pelissä mutta Joel raavaana miehenä oli vuosien saatossa tehty sitä varten.
Ellie taas suhteellisen viattomana ja kokemattomana musertui noiden tunteidensa alle ja oli kadottamassa itseään.

Niin teatteritappelu kuin veneiden välinenkin matsi oli jotain sellaista mitä AAA-pelit eivät ole tähän mennessä tehneet(ainakaan minä en ole tietoinen), eli pakottivat meidät taistelemaan sellaista henkilöä vastaan joita vastaan ei kukaan olisi halunnut siinä vaiheessa tapella.
Toki tässäkin ketjussa heti pelin julkaisun jälkeen ensimmäiset kommentit olivat aika puusilmäisiä ja lapsellisia uhoamisia miten pelissä olisi pitänyt olla vaihtoehto tappaa Abby mutta näillä ihmisille Abby-osa pelistä oli muutenkin ajantuhlausta.

Suuria tunteita peli herätti ja se on aina onnistunut peli silloin. Kaikille ei se kuitenkaan toiminut joten ymmärrystä heille.
Vastaavaa palleaiskua ei ole mikään peli onnistunut meikäläiselle antamaan. RDR2 pääsi lähelle kun hypättiin Johnin saappaisiin Arthurin jälkeen.
Samoin MGS V kun totuus paljastui lopussa, Quietin uhrautuminen ja Kojiman jäähyväiset pelisarjalle Pazin puhumana.

 

[Fironic]

Kannattaa muuten @Tifosi mainita ennen spoileria, jos se sisältää juonipaljastuksia muidenkin pelien osalta. Itsellä vielä MGS V kesken ja tuossa tuli nyt vähän tahattomasti spoilaannuttua. Tietysti kyseessä jo vanha peli eli sikäli oma moka. :)

 

[Tifosi]

Kannattaa muuten @Tifosi mainita ennen spoileria, jos se sisältää juonipaljastuksia muidenkin pelien osalta. Itsellä vielä MGS V kesken ja tuossa tuli nyt vähän tahattomasti spoilaannuttua. Tietysti kyseessä jo vanha peli eli sikäli oma moka. :)

Oi perkele sori. No onneksi käytin isosta juonesta vain "totuus" sanaa joten ei se (ainakaan räikeästi) spoilannut mutta pahoittelut silti sen ja noiden muiden osalta. Onhan se vanha peli mutta en silti tullut ajatelleeksi ja sen verran merkittävästä pelistä itselleni kyse etten haluaisi spoilata mitään keneltäkään.

 

[A Siente]

Paranihan tämä alun jälkeen. Viimeiset kymmenen tuntia meni yhdeltä istumalta. Harvoin saa mikään videopeli nykyisin samalla tavalla mukaansa. Onneksi vältyin spoilereilta, niin kaikki tapahtumat tulivat yllätyksenä. En täysin ymmärrä miten tämä tuomittiin kasaksi paskaa jo ennen julkaisua. Omasta mielestä tarina oli monipuolisempi kuin ykkösessä.

Vieläkään ei pystynyt lyömään ylhäältä alas. Rappusissa tai alemmalta tasolta ylös kiipeävää vihollista lyödessä, tuli monesti huitaistua ilmaa. Lähitaisteluissa kamera käyttäytyy edelleen ajoittain hieman oudosti. Pieniä asioita, mutta ajoittain hieman rasittavia. Edelleen oli myös mahdollista poimia esineitä seinän läpi. Joissain kohtaan häiritsi myös pienet valkoiset alueet, joissa ei ollut mitään, mutta näyttivät kauempaa kerättäviltä esineiltä. Muistan ykkösestä paljon samanlaisia pieniä ongelmakohtia, joten hieman harmi ettei niitä ole saatu täysin korjattua. Taistelumekaniikka oli muuten toimiva. Hiippailu oli tehty helpommaksi, kunhan sitä malttoi vaan hyödyntää.

Alueet tuntui myös paljon laajemmilta. Pieni puuduttava tekijä oli tyypillinen ongelmanratkaisu, että mistäköhän pääsee esim. katolle yms. Välillä joutu kiertämään monta kertaa läpi, että löysi mistä pääsee etenemään. Voi olla myös omaakin sokeutta.

Yleisesti koen saanneeni rahoilleni vastinetta. Alkuun tuli hieman moitittua, mutta kun juoni alkoi etenemään, niin muuttui tutuksi Last of Us peliksi. En mä ykköstäkään minään maailman parhaana 10/10 pelinä pitänyt, vaikka hyvä olikin. Loppujen lopuksi laittaisin tämän melko samalle tasolle sen perusteella, millainen fiilis pelin jälkeen jäi.

Juonesta pari sanaa:

Spoileri

Joelin kuolema pisti aluksi vihaksi. Peli eteni sen jälkeen suht pitkään ennen kuin edes saatiin mitään selitystä. Pelin loputtua tajusi lopulta, että Joel sai mitä ansaitsi. Olihan se ihan täys kusipää, kuten Elliekin viimeisessä dialogissa totesi. Abbyn tarinan olisi voinut kertoa toisin. Hieman häiritsi, kun tiesi jo hänen kavereidensa kohtalot. Tykkäsin kuitenkin todella paljon miten asioille saatiin kaksi puolta.

 

[Tuleva mestari]

Last of Us 2 oli eilen järjestetyn tämän vuoden Game Awardsin suurin voittaja saaden ennätykselliset 11 ehdokkuutta ja niistä voitti seitsemän. Palkinnot tulivat kategorioissa:

Vuoden paras peli
Paras toiminta/seikkailupeli
Paras näyttelysuoritus: Laura Bailey Abbyna (Myös Ashley Johnson eli Ellie oli ehdolla)
Paras tarina
Paras äänisuunnittelu
Paras pelisuunnittelu
Innovaatio esteettömyydessä

Moni on varmasti eri mieltä, että oliko nämä kaikki palkinnot ansaittuja ja se oikeus myönnettäköön heille. Itselläni ei ole pahemmin tästä nokan koputtamista varsinkin, kun en muita ehdokkaita vuoden peliksi ollut pelannut sekuntiakaan. En ole vielä ehtinyt mietteitäni sen enempää tästä pelistä jakaa, katsotaan josko sitä pitäisi vielä sekin tehdä. Mutta long story short: Ymmärrän miksi jotkut vihaavat tätä peliä, mutta itse pystyin katsomaan asian erilailla. Pidin Last of Us 2:sta yhtä lailla kuin ensimmäisestäkin. Peli jätti miettimään todella paljon vielä pitkäksi aikaa läpi vetämisen jälkeen ja toivon sekä uskon, että jatkoa saadaan vielä.

Tykkäsin myös Laura Baileylle myönnetystä palkinnosta Abbyn roolista. Kyseessä on yksi videopelihistorian ristiriitaisimmista rooleista, mutta silti palkinto meni mielestäni oikeaan osoitteeseen, niin vakuuttava Baileyn suoritus oli (jälleen toki muiden ehdokkaiden taidonnäytteitä paitsi Ellien näkemättä). Itse pidin kyseisestä hahmosta todella paljon, kun pelin pelasin syksyllä.