Ja tässä ollaan täydellisesti ajatuksen tasolla samaa mieltä, käytännön tasolla varmaan eroja tulisi reilummin. Mutta eipä tuosta kauheasti ole nyt juttua ollut, kaikki kritisoiva on ollut rasismia, on heitelty "suomalainenkin raiskaa/hakkaa/tappaa"-puolustuksia yms. Eli oikea järkevä rakentava keskustelu on puuttunut ja tämän yhden oman elämänsä sankarin (oliko nimi De Wit?) kavereiden sekä vihervasureiden pohjasakan mielenilmaukset, vastamielenilmaukset yms ovat olleet lähes ainoa vuoropuhelu. Joka ei luonnollisesti ole kauhean rakentavaa tai kehittävää. Kummatkin ovat mielestäni samaa "ääri-ainesta", joista ei kauheasti hyötyä ole tämän(kään) asian suhteen.
Voit hakea tästä ketjusta aiemman kommenttini keskustelusta. Nyt pitää jokaisen ymmärtää, mikä keskustelu on ja miten sitä käydään. Annan vinkin: jos jomman kumman keskusteluosapuolen - huolimatta siitä onko hänen henkilökohtainen kantansa vihervasemmistolainen vai äärioikeistolainen - argumentteja ei haluta kuunnella niin keskustelua ei voi käydä. Olennainen osa keskustelua on kuunteleminen eli se, että kuunnellaan ja yritetään ymmärtää, mitä vastapuoli argumenteillaan tarkoittaa. Se on sitä KESKUSTELUA.
Keskustelu, jossa jomman kumman argumentit tyrmätään ja esimoderoidaan keskustelusta joku osio pois poistaa koko keskustelun idean. Silloin se ei ole keskustelu. Jos haluat käydä keskustelua maahanmuutosta niin silloin sinun on kuunneltava tarkasti mitä vastapuoli sanoo ja käytävä sitä keskustelua. Kummassakin ääripäässä on se pieni ongelma, että oma agenda estää todellisen keskustelun kokonaan. Julkisuudessa on käyty erilaista maahanmuuttokeskustelua viimeiset kaksi vuotta putkeen. Vuodesta 2014 Suomessa ei ole keskusteltu juurikaan muusta kuin maahanmuutosta. Silloin itse nauran ääneen väitteille, jossa joku porukka (oli sitten ääripäässä x tai y) vaatii kovaan ääneen keskustelua, mutta kun sitä keskustelua käydään aivan jatkuvasti ja silti ei suostuta käymään sitä.
En minäkään keskustele ystävieni kanssa samasta aiheesta joka päivä. Voin kertoa, että olen monen ystäväni kanssa monesta asiassa valtavan eri mieltä ihan lähtöpisteistä asti. Emme silti käy joka päivä samaa keskustelua alusta ja aloita sitä ns. nollasta uudestaan vaan käymme sitä argumentein. Jossain vaiheessa asiasta ei voi sanoa enää mitään uutta ja kumpikaan ei tule muuttamaan kantaansa. Sanon lonkalta, että ne ihmiset, jotka vaativat kovaan ääneen entistä enemmän keskustelua ovat ne, joilla on kaikista absoluuttisimmat mielipiteet ja he janoavat lisää keskustelua, koska tämä nykyinen keskustelu ei kelpaa, koska se ei ole heidän mielestään se oikea keskustelu.
Keskusteluilla on olemassa tietty kysyntä: lopeta jankkaaminen, kun muut eivät halua keskustella.