Verrattain lämmin vastaanotto on tarjottu noviisivalmentajalle. Viime kauden jäljiltä tietysti mikä tahansa suunnanmuutos kelpaa. Lehterän ansioiksi voi lukea ennakkoluulottomuuden (taisi olla ensimmäisiä suomalaisjääkiekkoilijoita Venäjällä) ja esiintymistiheyden valtakunnan verkossa, mutta päävalmentajuuden lohkeaminen käytännössä elämäntyöpalkintona ei anna SaiPasta kuvaa urheilullisesti vahvana organisaationa.
Lehterä on ensimmäistä kertaa lyhyellä valmentajaurallaan irti tästä kontekstista Lappeenrannassa, vieläpä sapattivuoden jäljiltä.
Lehterä tuo SHL-jääkiekkoilun Suomeen. Kaunis ajatus, mutta eikö hakuraameja rajaamalla vielä yhden valtion länteen päin verran olisi löytynyt jo hieman enemmän työkokemusta modernin ruotsalaisjääkiekkoilun valmentamisesta.
Jatketaan Lehterän avautumisesta vielä himpan täälläkin. Eli positiivista on, että asioista puhutaan ääneen. Niin pelillisistä kuin muistakin. Kun joukkue on toukokuussa lähtöruudussa seuraavaa kautta varten, sen jäsenet tietävät samantien mitä heiltä odotetaan kesän jälkeen. Minä tuon soppaan tämän ja sinä tuon ja yhdessä koitetaan saada maukas keitto. Ruotsalaistyyliin puhetta, puhetta ja puhetta. Välillä diskuteerataan ja treenataan. Tavoite pitää olla kirkas, sitten etsitään siihen keinot ja loppu on fysiikkaa ja kemiaa. Pikkuisen karrikoiden, mutta alkuun yksilöllisyyttä korostaen.
Lehterä on tv-esiintymisissä ollut selkeä ja avoin, niissä rajoissa, jotka esim. Nyholm ja Rantanen ovat määrittäneet. On toki purrut monesti hammasta herrojen kanssa, mutta pitänyt mölyt mahassaan. Tai siilannut ne sopivasti eetteriin. Ja ymmärtää myös huumoria. Eli kyseessä on kaveri, jolla on meriittinä mm. suomalaisittain harvinainen maailmanmestaruus ja kokemusta sekä idästä että lännestä ja liigasta n. 450 ottelun verran ksm. 0,5 ppg-keskiarvolla. Pleijareitakin takana 10 kaudelta. Ihan laatuluokkaa, jotta voi vakuuttaa nuoret kyvyt kokemuksellaan. Vanhempien kanssa voi joutua vääntämään menettelytavoista, mikä olisi parasta, mutta joviaalisuus ja yhteisöllisyys palkitsee ajan mittaan. Näin uskon.
Ensi kausi SaiPan peräsimessä on tärkeä niin Lehterälle kuin SaiPallekin. Kummankin uskottavuus on vaakalaudalla ja intressi siten yhteinen. Toivotaan onnistumisia. Siitä olen varma, että pelkästään käskyttämällä mikään seura ei tänä päivänä voita mestaruutta. Edes Suomessa. Vuorovaikutustaidot ovat avainasemassa. Siinähän ruotsalaiset ovat olleet meitä edellä, aina. Vai mitä Pärre?
Lopuksi. En usko, että espoolaisuus rajoittaa mitenkään tekemisiä Lappeessa. Porukka kaudelle 17-18 on kuitenkin varsin nuorta edelleen. Toki lähtökohdat vaihtelevat.