Selinin aikaan joukkueen pelaamisessa oli sentään jotain rakennetta ja ideaa. Lehterä onnistui 2017-2018 luomaan altavastaajana lähteneestä nuoresta joukkueesta taistelevan joukkueen huippuveskarilla. Seuraavilla kausilla piti saada aikaan pelitavallisesti jotain aikaan, eikä Tero siinä onnistunut. Joukkuehengen luomisessakin oli haasteensa, kun 2018-2019 "syntyi kuppikuntia", 2019-2020 Persson ja Ramstedt -setit ja tällä kaudella Tuen Grillille asti on huokunut kentällä oleva epätoivo.
Minä olen ylpeä siitä, että SaiPalla on kannattajia, jotka eivät ole mitään puudeleita vaan uskaltavat näyttää seurasta välittämisen myös jaloillaan. Siltä osin hieman kummaksun kritisointia ja ihmettelyä siitä, että jäädään pois peleistä valmentajan takia. Kyllä tätä asiaa pitää osata katsoa myös laajemmassa kuvassa - se oli viesti kannattajilta, että nyt tarttis tehrä jottain. Hieman on kapea ajattelutapa ihmisillä, jos "aina tukena" tarkoittaa sitä, että pitäisi olla puudelina heiluttamassa lippuja huutamassa 60min saipaa. Tukea voi monella tavalla.
Mutta mennään nyt eteenpäin. Seura ja Villet ovat äärimmäisen kovassa paikassa, mutta ainakin ensimmäisen pelin perusteella viisikkopelaamisessa on taas parin vuoden tauon jälkeen jotain ideaa. Kausi on toki vasta nuori ja kaikkea ehtii tapahtumaan. Hämäläinen on todella nuori ja kokematon valmentaja. On mielenkiintoista nähdä, pystyvätkö Villet pitämään hyvän fiiliksen joukkueessa, sillä on selvää että tappioita tulee kun vastaan tulee hyvin organisoituja ja laadukkaita joukkueita.
Kävi miten kävi tällä kaudella urheilullisesti, niin minusta kaikkein tärkeintä on se, että seura selviää hengissä tästä kaudesta. Toiseksi tärkein asia on se, että joukkue pelaa isolla sydämellä - ja minä olen ainakin sitä mieltä, että todennäköisyydet sille on isommat Willemiesten alaisuudessa kuin Lehterän, jonka naama valitettavasti on jo nähty SaiPan pukukopissa.
