Eli Andylle ensimmäinen iso kisavoitto, itsekin totesi että lähtee mainiolla itseluottamuksella kohti seuraavaa kuukautta.
Olympialaiset ovat todella kiinnostavat. Kausi 2008 on muutenkin ollut varsin kiehtova ja sittenkin monilta osin yllättävä, mitä tarjoavat Pekingin helteet?
Soulissa '88 pelattiin mitaleista, silloin allekirjoittaneelta menivät kisat kyllä aika hyvin ohi, vaikka tennis oli jo kovasti elämässä. Miro Mecirin titteli oli varmasti Big Catin suurin saavutus. Merkittävästi jäi kuitenkin mieleen miten monet suurnimet jäivät kisoista pois; Becker, Lendl, Wilander, McEnroe, Agassi jne. Tenniksen lanseeraaminen kisoihin ei käynyt ilman kasvukipuja.
'92 Barcassa pelattiin itselleni aika ikimuistoiset kisat. Käytännössä kaikki maailman parhaat olivat messissä ja kisat loppukesästä lämpimässä Espanjassa, todella hitailla ja tunkkaisilla massakentillä. Muistan Samprasin, Changin ja Courierin tylyt alkukierrosten putoamiset. Beckerin ja Stichin tuskan hitaalla massalla. Sekä tietenkin Goran Ivanisevicin eläimellisen taistelun. Ylpeästi nuoren Kroatian lippua kantanut Goran tsemppasi uskomattomia 5-eräisiä ja 5-tuntisia trillereitä matkalla semeihin. Siellä mies oli pelkkä ruumis ja Marc Rosset teurasti hänet pystyyn(Rosset nylki myös silloisen ykkösen Courierin täysin). Finaalin sitten sveitsiläinen vei kotipelaajalta Jordi Arreselta tietysti viiden erän jälkeen. Nuo kisat pitivät sisällään monia huikeita hetkiä. Becker ja Stich veivät nelinpelin. Silloin kaikki rundit pelattiin paras viidestä.
Atlanta '96 oli jälleen hieman välinpudonnut juttu. Monia kovia puuttui ja lopulta Agassi sai oman olympiahetkensä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hieman vaisua, tosin Intian Leander Paesin kaksinpelipronssi oli sensaatio ja taisi olla Intian ensimmäinen yksilölajien mitali olympiahistoriassa.
Sydney 2000, silloin mukana ihan hyvin kärkinimiä. Kulta silloin kuivalle Kafelnikoville, tosin finaali Haasin kanssa oli hyvätasoinen. Federer muuten hävisi pronssimatsin.
Ateenassa oli kyllä kanssa mainiot skabat. Chileläisten hetket ovat upeasti mielessä. Massun uskomattomat venymiset olivat hänen uransa suurimmat meriitit. Tuo nelinpelin finaali, jossa Massu ja Gonzo veivät kultaa, taisi päättyä lauantai-sunnuntain välissä joskus puoli kolme, ja sitä oli väännetty neljän tunnin päälle. Ja ei kun sunnuntaina sitten kaksinpelin kimppuun Mardy Fishiä vastaan. Nico aloitti hyvin, mutta kolmannessa erässä jalat eivät jaksaneet ja kyyneleet valuivat. Taktiikan muutoksena jätkä alkoi lämimään läpilyöntejä ja vei matsin viidessä. Fish oli kuin puulla päähän lyöty. Gonzo nappasi muuten dramaattisesti pronssin.
Mitä Peking tarjoaa? Jos tenniksen olympiahetkiä muistaa, niin kaikki viittaisi ainakin pariin mehukkaaseen yllätykseen. Harmillisia pelureita puuttuu; Tsonga, Baghdatis, ja pelkään että Nalbandian/Hewitt-akseli on siinä ja siinä. Leander Paes pelaa muuten viidennet kisansa.
MACK