Taannoin Hakaniemen Ympyrätalon kulmilla eräs WWF:n feissari tuli kyselemään minulta, että jos minua kiinnostaisi ryhtyä tukemaan WWF:n toimintaa. Henkilökohtaisesti suhtaudun erittäin kielteisesti WWF:n tapaisiin välistävetäjiin enkä halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan, mutta tuona päivänä päätin kokeilla, miten feissari suhtautuu tilanteeseen, jossa asiakas yrittää myydä hänelle jotain.
Annoin kundin kertoa myyntitarinaansa noin neljän minuutin ajan ja heti kun hän hiljeni, kysyin häneltä, onko hän kenties WWF:n markkinointiasioista vastaava henkilö. Kundi meni hetkeksi sanattomaksi, jolloin jatkoin: "Edustan tässä Kallion alueella ilmestyvää Kallio-lehteä, joka on ilmestynyt vuodesta 19xx lähtien. Juuri nyt olemme tekemässä kesänumeroa täksi suveksi ja kun näin kauniilla ilmalla satuttiin tapaamaan, niin mikäs sen parempaa kuin osallistua rahallisesti Kallion alueen omaan julkaisuun. Minulla on tässä mediakortti mukana, josta näkyvät ilmoitushinnat ja koot. Jos sinua ei haittaa, niin voimme käydä neuvottelun joko tässä tai sitten vaikka tuossa Mäkkärissä." Tämän jälkeen rupesin kaivamaan salkkuani ihan vaan näön vuoksi.
Kundi alkoi peruutella ja halusi lopettaa keskustelun siihen paikkaan, mutta kieltäydyin lopettamasta, kun kerran olin päässyt vauhtiin. Seuraavat viisi minuuttia puhuin niin paljon paskaa ja markkinapuhetta Kallio-lehdestä sallimatta WWF:n tyypille hetkeäkään hengähdystaukoa, että kun viimein lopetin monologini, hän suorastaan pakeni kadun toiselle puolen. Teki kyllä nannaa nähdä hänen katsovan minua kuin mielenvikaista.
Pari tuntia myöhemmin palailin samaa reittiä takaisin ja samainen kundi oli taas väijyksissä Ympyrätalon edessä. Pokkana kävelin hänen luokseen ja kysyin, onko hän ehtinyt jo tehdä päätöksen. Ei kuulemma ollut ja käski minua painumaan muualle.
Hitto ette usko yhtä juttua. Mä sivuduunina kerään porukkaa lahjoittamaan rahaa yhdelle ympäristöjärjestölle ja tossa joku aika sitten Hakiksen ympyrätalon kulmilla yks hölmöltä näyttävä jätkä kuunteli mua hetken ja mä jo ajattelin et nyt kerrankin tärppäs, mut hitto se alkoikin höpöttämään jostain Kallio-lehdestä ja että mun pitäis jotain maksaa sille. Ja sitä samaa settiä se heitti siinä vaikka kuinka kauan. Siis mä kelasin et onks se joku dorka.
Työtään nekin tietty vain tekevät. Mutta mutta. Mitä isompi osuus ihmisistä koettaisi tehdä feissarin työn ikäväksi, sitä vähemmän näitä katujen perskärpäsiä olisi riesanamme. Lopulta hommaa ei enää kukaan viitsisi tehdä.Saattaa hyvinkin olla, että tuollainen ajatus käväisi hänen päässään useampaankin otteeseen kokouksemme aikana. Mutta mitäs tuli kyselemään minulta mielipidettä ja rahaa kavereilleen.
Tiedän täsmälleen, miten kovasti tuollainen toiminta vituttaa, koska olen joutunut usein olemaan sekä puhujan että kuuntelijan roolissa. Ilmeisesti jossain pääni sisällä vaan naksahti.
Mulle hyökkäsi silmille joku Amnestyn tyyppi. Kysyi että mitä mieltä olet ihmisoikeuksista. Mie sanoin että niitä on ihan liikaa, vähentää pitäisi oikeuksia ja velvollisuuksia lisätä. Sain jatkaa matkaa rauhassa.
Minulta taasen Amnestyn herttainen feissari-tyttö kysäisi kerran, olenko kiinnostunut ihmisoikeuksista. Vastasin vauhtiani hidastamatta "No en" ja hymyilin. Tytöllä ei ollut minulle enää mitään asiaa sen jälkeen.
Näihin tekisi joskus mieli vastata vaikkapa "olen kiinnostunut ihmisoikeuskysymyksen lopullisesta ratkaisusta, olen matkalla konferenssiin jossa se ratkaistaan kahvin ja pullan ääressä kauniissa huvilassa". Saattaisi tietysti mennä viittaus ohi ja liian pitkähän litania tuo olisi vauhdissa lausuttavaksi, eli minun pitäisi oikein pysähtyä feissarin lähistölle. Tätähän en tee.
Mä aina vastaan kysymykseen: "Oletko kiinnostunut ihmisoikeuksista?" seuraavasti: Ei kiitti, mulla on jo.
Copyright Kyösti Pöysti (1. Kausi, 7. jakso, Algamis)
Tuota en tiennytkään. Pitääpä etsiä tuo jakso ja katsoa.
Enpä osaa ottaa tuohon juridiseen puoleen kantaa. On tullut mietittyä kans tuota, että kun penska on koulussa niin aika nopeasti nuo kuvat kaivetaan esille (sikäli mikäli että ovat enää facebookissa). Piti oikein tarkistaa, niin vajaat 600 kuvaa kansiossa "ipana <3". Ei paha kun ottaa huomioon että penska on vuoden ikäinen.
"Ei ole sinuakaan näköjään kukaan estellyt.""Sie se saat syyä, kun olet noin laiha"
"Sie se saat syyä, kun olet noin laiha", tokaisee minulle eräs huomattavan ylipainoinen viisikymppinen akka työpaikkaruokalassamme melkeinpä aina, kun siellä kohtaamme. Tokihan minä sille kohteliaasti vastaan, että "heh, juu'u", mutta se mitä mielessäni oikeasti velloo, on: "haista sinä vitun mätisäkki vittu". Varmasti on olemassa nokkelampiakin vastausvaihtoehtoja, mutta tuo nyt vaan sattuu tulemaan aina ensimmäisenä mieleen.