Kun keskustellaan Somessa, niin kaikki vastuu tunnutaan lykkäävän kirjoittajalle vaikka samallatavalla vastuu pitää olla myös lukijalla. Sosiaalisessa maailmassa keskustelussa lukijakunnan voi jakaa karkeasti kolmeen, niihin jotka lukevat (Twitterin tapauksessa) twiitit kirjaimellisesti, niihin jotka lähtevät ajattelemaan ajatusta twiitin takana ja niihin jotka pystyvät poimimaan ydinasian twiiteistä. Kaksi ensiksi mainittua ryhmää tuppaavat löytämään sen ristiriidan ja pointin johon tarttua, monesti sellaisen mitä alkuperäinen kirjoittaja ei ole halunnut tuoda esiin.
"Ulkomaalaiset raiskaajat ovat ongelma"
1. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ajattelevat että kirjoittaja ajattelee että pelkästään ulkomaalaiset raiskaajat ovat ongelma,
2. Tässä ajatellaan että kirjoittaja haluaa tuoda ulkomaalaiset esiin, joten hänellä on jotain heitä vastaan. Yleinen argumentti on että eikö kotimaiset raiskaajat ole ongelma? Tämän jälkeen tuodaan tilasto ja yritetään todenneta että näin ole ja mielipiteesi voi olla väärä.
3. Tähän ryhmään kuuluu mielestäni 95% somen käyttäjistä, jotka tuppaavat olemaan myös ne kaikkein vähiten äänessä. Tässä ymmärretään että twiittaaja on tiedostanut yhden epäkohdan, mutta yhden lauseen perusteella ei voi tietää pitääkö hän myös kotimaisia raiskaajia ongelmana vai kenties vielä suurempana ongelmana kuin ulkomaalaisia.
Mitenkä tämä sitten liityy Selänteeseen? No Selänteen twiitit ovat tavoittaneet niin laajan lukijakunnan, että mukaan mahtuu niin paljon erilaisia tulkitsijoita ja mielestäni on jopa surullista kuinka muutamasta lauseesta on pystytty vetämään useamman romaanin verran tulkintoja Selänteen ajatusmailmasta.