syväanalyysi
Vaiko analyysi todella syvältä? Yritetäänpä kuitenkin, kun tuo pulssikin on jo palautunut normaalilukemin.
Taktiikka
Suomen taktiikka oli odotettua. Ainoastaan Kanadan varovaisuus ja jopa pelin 'luovuttaminen' Suomalaisille yllätti ja näin he jättivät Suomelle yllättävänkin paljon tilaa kentälle. Kanadalaiset Brodeurin johdolla paljastivat, ettei heidänkään hermonsa ole rautaa. Hermostuneisuutta ja ylivarovaisuutta oli selkeästi havaittavissa heidänkin pelistään. Se on se suurin syy, mksi tappio allekirjoittanutta eniten harmittaa. Hyvällä omalla pelillä voitto olisi ollut täysin otettavissa. Tämä ei ollut Suomen paras peli näissä karkeloissa, vaikka toki siihen vaikutti vastustajankin viisas taktinen pelaaminen.
Asia, joka ratkaisi paljon, ja jota jo ennen peliä harmittelin, oli Suomen ensimmäinen häviö, eli vaihtoedun menettäminen. Tästä saimme maksaa karvasta kalkkia, kun Kanada pääsi peluuttamaan erikoiskentällistään Koivun kenttää vastaan, ja Jokisen kenttä sai vastaansa Ignla-Lemioux-Sakic kolmikon. Itse en osta täällä esitettyjä syytöksiä Jokisen (ketjun) huonosta pelistä, kun katsoo ketä siellä oli vastassa. Joka tilanne oli pakko pelata äärimmäisen tarkasti, koska jos tämän Kanadan kolmikon tasosille kavereille antaa yhtään löysää, ovat seuraukset tuhoisat.
Joka tapauksessa ainoa kritiikki Summasen suuntaan lähtee sitä, ettei (huomatessaan ykkösen tehottomuuden ja Kanadan taktiikan onnistumisen) sekoittanut kentällisiä pysyvämmin. Itse olisin vaihtanut esimerkiksi Peltosen ja Selänteen paikkaa tai vaihtoehtoisesti nostanut (esimerkiksi) Elorannan ykköseen. Nyt pelattiin taktikalla 'kaikki munat samassa korissa' ja se kostautui, kun ykkönen ei saanut peliään käyntiin. Mielestäni ykkösen peli kulminotui Joe Thorntonin huikeaan peliin, jolla hän onnistui pimentämään täysin Kovun pelin(rakentelun). Siitä saivat kärsiä niin Selänne kuin Lehtinenkin.
Kanadan taktiikassa ihmettelin eniten (tuon varovaisuuden ja pelin hallinnan Suomelle luovuttaneen taktiikan lisäksi) sitä, että Kanadalaiset loistivat poissaolollaan (jos pieni liioittelu sallitaan) Suomen maalin edestä. Olin ihan varma, että sitä kautta Kanukit pyrkivät horjuttamaan Kipperia ja Suomen puolustusta?
Maalivahtipeli
Kipperiltä yksi helppo, kuten on todettu. Sellaista sattuu ja tilanne kuitenkin kuitattiin nuoremman Ruutun loistavalla yksilösuorituksella toisen erän loppuun, parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Jokainen lätkää pelannut tietää, että tuollaista maalia on turha märehtiä ottelun ratkaisuna sen jälkeen kun tilanne on saatu nollattua. Kylmä tosiasia on, että Suomella oli kaikki avaimet voittoon ihan omissa käsissä. Kipper piti meidät monen monta kertaa pelissä mukana tuonkin osuman jälkeen.
Yksittäiset pelaajat
Enpä jaksa lähteä haukkumaan ketään yksittäisiä pelaajia. Sen sijaan täytyy ihmetellä joidenkin kirjoittajien suorastaan kroonista allergiaa muutamia pelaajia kohtaan, tekivätpä nämä mitä hyvänsä? Huikein esimerkki tästä oli Oululaisen nimimerkin syytös J Ruutulle Kanadan toisen maalin syyllisenä, heh. Mielestäni J Ruutu ja A. Berg pelasivat hyvän ottelun ja olivat tärkeitä osia suomen pelissä, kuten oikeastaan kaikki raatajat. Ainoastaan se ei omiin silmiini väittynyt, mitä J Hentunen teki kentällä niin poikkeuksellisen hyvin, että ansaitsi Jatkoajan otteluraportin perusteella kaksi tähteä Suomen pelaajista? Itse olisin antanut ne vaikkapa Elorannalle. Sanottakoon, että Eloranta ei ole koskaan kuulunut suosikkipelaajiini, vaikka näitä 'nelosketjulaisia' ehkä suhteettoman paljon yleensä arvostankin. Tämän turnauksen aikana olen kokenut valaistumisen ja ymmärrän miksi Turkulaiset miehestä niin kovin pitävät.
Selänne ja kolmas maali. Olen täysin samoilla linjolla Flintin kanssa. Jos vain Selänne inholtanne pystytte tilanteen uudestaan katsomaan, niin Selänteen hiukan löysä purku oman maalin taakse oli vain yksi osa virhettä, eikä edes melestäni se ratkaisevin. Selänne ei olisi missään nimessä (muutoin kun äärimmäisen kovalla riskillä) voinut yrittää purkua ylöspäin. Purku maaliin taakse olisi voinut olla terävämpi, mutta virhe oli tapahtunut jo siinä vaiheessa, kun Lehtinen (vaiko Koivu?) kompuroi ja hänen miehensä pääsi nousemaan maalille. Suurin 'syyllinen' tilanteessa oli kuitenkin, muutoin loistavat kisat pelannut, Timonen, joka tosiaan ylireagoi ja lähti aivan turhaan höntyilemään maalin taakse. Yksittäinen virhe, mutta tällä kertaa ratkaiseva.
Loppuun:
Mikä ihmeen ainutlaatuinen tilaisuus voittaa mitään ja koskaan näin kovassa turnauksessa? Ehkä Selänteelle, varauksin Koivulle ja muutamalle muulle vanhemmalle pelaajalle, mutta mielestäni Suomella on hyvin pullat uunissa myös tulevaisuutta ajatellen. Maailman parhaimpiin kuuluva maalivahti, jolla on vielä pelivuosia jäljellä. Toinen, kaikkien aikojen lahjakkaimmaksi suomalaiseksiki joskus nimetty, kypsymässä rinnalle. Puolustuksen materiaali on laaja ja uusia on kasvamassa. Hyökkäyksen osalta on todettavissa, että Ruutun ja nuoremman Koivun myötä uusia 'supertähtiä' on kasvamassa hyvää vauhtia. Ei ehkä samantyylisiä kuin Selänne tai Koivu, mutta tähtiä kuitenkin. Eikä se Jokinenkaan kovin vanha ole, vaikka jo vuosi onkin taalakaukaloita tahkonut. Asia, joka tuntuu unohtuvan monelta tännekin kirjoittavalta. Mielestäni Suomella on hyvä mahdollisuus pärjätä tulenakin vuosina hyvin myös näissä kaikkein kovimmissa kekkereissä. Marginaalit ovat nin pieniä.
Toivon, että tapaus Niinimaan jälkipyykki saadaan rakentavassa henggessä purettua ja näitä Suomalaisia huippuja nähdään tulevaisuudessakin kisoissa. Eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan, että Summanen jatkaa maajoukkueen peräsimessä, kunhan asioille saadaan fiksu päätös. Summasen taktista ja teknistä osaamista valmentajana en ole koskaan kyseenalaistanut. Ehkäpä tämä turnaus on opettanut Ramille uusia asioita myös tuolla mentaalisella puolella?
Niin tai näin; Suomalainen kiekko on ottanut taas yhden askeleen eteenpäin.
