Team FINLAND - Team CANADA Ke 15.09. klo 01.45

  • 87 134
  • 749

JimmyMac

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Pittsburgh Penguins
Re: Re: Re: Re: Harmittavan lähelle päästiin

Viestin lähetti VT
Timosen ryntäily? Kime meni täysin oikein päälle, mutta ei saanut kiekkoa riistettyä. Merkkausvirheen teki kuitenkin mielestäni Koivu, jonka olisi pitänyt pitää Doan.

Tilannehan oli niin, että Lehtinen paini Doanin kanssa kulmassa. Molemmat kaatuivat. Doan oli samantien pystyssä ja matkalla kohti maalia, sen sijaan Lehtinen jäi jostain syystä istuskelemaan jään pintaan. Siinä syy, miksi Doan oli niin vapaana maalin edessä.
 

flintstone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Re: Re: Re: Re: Harmittavan lähelle päästiin

Viestin lähetti VT
Kyllä se tilanne sai alkunsa Selänteen pehmeydestä kulmassa, osittain menee myös Lehtisen piikkiin.

Timosen ryntäily? Kime meni täysin oikein päälle, mutta ei saanut kiekkoa riistettyä. Merkkausvirheen teki kuitenkin mielestäni Koivu, jonka olisi pitänyt pitää Doan.

Olen erimieltä siitä että Kimen meno Thortonin päälle olisi ollut se oikea ratkaisu mutta ehkä sinä osaat perustella että mitä olisi tapahtunut jos Kime olisi jäänyt maalin eteen pitämään Doanin?
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Re: Re: Re: Re: Re: Harmittavan lähelle päästiin

Viestin lähetti flintstone
Olen erimieltä siitä että Kimen meno Thortonin päälle olisi ollut se oikea ratkaisu mutta ehkä sinä osaat perustella että mitä olisi tapahtunut jos Kime olisi jäänyt maalin eteen pitämään Doanin?

No koko tilannettahan ei olisi tullut jos Selänne täysin kiekon kontrollissa ei olisi heittänyt kiekkoa suoraan Thorntonille vaan pistänyt ränniin(missä oli pari omaa)/keskialueelle.

Muutenkin ykkönen oli kyllä selkeästi heikoin kenttä, vertailu Kanadaan tässä suhteessa on turhaa, mutta vertailu Suomen muihin kenttiin osoittaa sen surkeuden että lähes aina Teemun&Sakun ollessa jäällä Kanada sai paineen Suomen päätyyn.
 
Harmittavia pikkuvirheitä, joista Kanada teki maaleja tehokkaasti. Näihin pikkuvirheisiin Suomi kaatui kun ottelu kuitenkin oli hyvin tasainen eli ei Suomella mitään hävettävää ole. En olisi ennen turnausta uskonut, että Suomi pystyisi haastamaan Kanadan näinkin hyvin. Suomi pelasi nimeomaan joukkueena hyvin. Paras leijonajoukkue, jonka olen koskaan nähnyt. Toivottavasti jatkossakin tuollainen joukkuepeli onnistuu. Tottakai voitto olisi maistunut, mutta kannattaa nauttia kun Suomelta kerrankin nähtiin noin hyvää jääkiekkoa.

Kiprusoff pelasi taas hyvin vaikka ei mikään todella uskomaton peli osunutkaan kohdalle. Yksi helppo maali, mutta toisaalta monta hyvää torjuntaa. Ei Suomi maalivahtiin kaatunut missään tapauksessa; on pitkälti Kiprusoffin ansiota, että näin pitkälle mentiin. Pienestä oli kiinni eli virheisiin ei ole varaa.

Tuomo Ruutu on kyllä loistava taistelija - maali oli siitä paras osoitus. Ykkösketju oli tosiaan aikalailla kaukana tasostaan; hunoin peli heiltä tässä turnauksessa. Omassa päässä suuria vaikeuksia. Suomen "telaketju" osasto oli varsinkin tässä pelissä erittäin hyvä (Eloranta, J.Ruutu, Hagman, Kapanen, Hentunen): loistavaa taistelua, luistelua, karvausta, haastamista ja taklauksia.

Pakko on vielä kehua sitä miten hyvin "paketti pysyi koossa" eli hyvin rauhallinen joukkue, jonka asenne oli parasta mahdollista. Jokainen pystyy esittämään parastaan joukkepelissä.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Viestin lähetti #32
Peli oli aika tasainen,mutta yksilötasolla mielestäni vielä huikea ero Canadan hyväksi.Ihmettelen miksi #27 lähti kohti siniviivaa just ennen kuin Canada teki voittomaalinsa? Eiköhän maalin edestä ole tärkeämpää puolustajan ottaa ns.vapaa mies kiinni kuin viivalta!!!

Varmaan siksi kun kiekko oli SUOMELLA, eikä vastustajalla. Kun kiekko on omilla hallussa yleensä haetaan vapaata paikkaa eikä niinkään oteta vastustajia kiinni. Vai pitäisikö vastustajaa merkata aina kun omilla on kiekko selvästi hallussa? Aika taktikko olet.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Noniin turnaus on sitten ohi. Tästä ei kyllä jää mieleen mitään muuta kuin se että Suomi oli finaalissa. Totta kai, olisi ollut hienoa jos Suomi olisi voittanut, mutta taas toisaalta – ansaitseeko Suomalainen jääkiekko tällaisen tittelin? Ei. Suomen peli perustui änkemiseen, tukkimiseen, vääntämiseen ja estämiseen. Nämä kuuluvat tietenkin jääkiekkoon, mutta jos joukkue sijoittaa vain satunnaisesti hyökkäyspeliin, voisimme periaatteessa suoda voiton vaikka Saksalle ja väittää että oikea joukkue voitti.

Eilinen ottelu oli finaali, moraalinen finaali käytiin tosin Tsekin ja Kanadan välillä.

Suomi onnistui hiljentämään Kanadan vauhdin, sai heidät sinne minne oli tarkoituskin. Tilaa omalle pelille jäi tosin liian vähän, Kanadan kurissa pitämisessä oli ihan tarpeeksi hommia.

Suomen ykkösketju: Jokainen joka katsoi ottelun näki varmasti miten kanadalaiset vartioivat Teemu Selännettä ja Saku Koivua. Teemu taitaa muistaa Draperin hienhajun pitkään, siitä huolimatta Teemu osoitti hyvää asennetta kotiinpäin.

Tuomo Ruudun maali jää historiaan yhtenä kaikkien aikojen hienoimmista maaleista. Hän huijasi 4 kanadalaista ja tuikkasi kiekon näyttävästi maaliin. Mahtava suoritus.

Mitens tää kolikonheitto meni, joka antoi Kanadalle kotikenttäedun? Harmitti katsoa aina aloituksissa kun Kanada sai heittää haluamansa miehistön jäälle Suomen jälkeen. Jotenkin tuntuu siltä ettei Finaalissa saisi olla tällaisia etuja, sillä molemmat joukkueethan ovat raivanneet tiensä sinne omin voimin, toisistaan riippumatta. Kyllä kai tällaisen jutun voisi järjestää jollakin toisella tavalla!

Håkan Loob oli studiossa vieraana. Hän kertoi että palohälyttimet soivat myös Vancouverissa, kun he vierailivat Calcaryn kanssa siellä. Kukaan studiossa ei uskonut että palohälyttimet soivat sattumalta. Noh, tuskin tämä vaikutti Suomen peliin, mutta kuitenkin.

Toiseksi, koko turnaus oli pelillinen katastrofi. Tähdet loistivat poissa-olollaan ja työmyyrät määräsivät tahdin. En ole koskaan ennen nähnyt niin paljon harhasyöttöjä kuin viimeisen kahden viikon aikana. Ammattimiehiä?

Voiko joku väittää että kiekko päätyyn ja koko jengi perään on sitä mihin pitäisi pyrkiä? Tätä silmällä pitäen edessä on kausi ja pelillisesti parempia otteluita. Onneksi World Cup on harvinainen turnaus.

Kaikesta huolimatta, oli hienoa nähdä turnaus, jossa Suomi meni niin pitkälle!
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
syväanalyysi

Vaiko analyysi todella syvältä? Yritetäänpä kuitenkin, kun tuo pulssikin on jo palautunut normaalilukemin.


Taktiikka

Suomen taktiikka oli odotettua. Ainoastaan Kanadan varovaisuus ja jopa pelin 'luovuttaminen' Suomalaisille yllätti ja näin he jättivät Suomelle yllättävänkin paljon tilaa kentälle. Kanadalaiset Brodeurin johdolla paljastivat, ettei heidänkään hermonsa ole rautaa. Hermostuneisuutta ja ylivarovaisuutta oli selkeästi havaittavissa heidänkin pelistään. Se on se suurin syy, mksi tappio allekirjoittanutta eniten harmittaa. Hyvällä omalla pelillä voitto olisi ollut täysin otettavissa. Tämä ei ollut Suomen paras peli näissä karkeloissa, vaikka toki siihen vaikutti vastustajankin viisas taktinen pelaaminen.

Asia, joka ratkaisi paljon, ja jota jo ennen peliä harmittelin, oli Suomen ensimmäinen häviö, eli vaihtoedun menettäminen. Tästä saimme maksaa karvasta kalkkia, kun Kanada pääsi peluuttamaan erikoiskentällistään Koivun kenttää vastaan, ja Jokisen kenttä sai vastaansa Ignla-Lemioux-Sakic kolmikon. Itse en osta täällä esitettyjä syytöksiä Jokisen (ketjun) huonosta pelistä, kun katsoo ketä siellä oli vastassa. Joka tilanne oli pakko pelata äärimmäisen tarkasti, koska jos tämän Kanadan kolmikon tasosille kavereille antaa yhtään löysää, ovat seuraukset tuhoisat.

Joka tapauksessa ainoa kritiikki Summasen suuntaan lähtee sitä, ettei (huomatessaan ykkösen tehottomuuden ja Kanadan taktiikan onnistumisen) sekoittanut kentällisiä pysyvämmin. Itse olisin vaihtanut esimerkiksi Peltosen ja Selänteen paikkaa tai vaihtoehtoisesti nostanut (esimerkiksi) Elorannan ykköseen. Nyt pelattiin taktikalla 'kaikki munat samassa korissa' ja se kostautui, kun ykkönen ei saanut peliään käyntiin. Mielestäni ykkösen peli kulminotui Joe Thorntonin huikeaan peliin, jolla hän onnistui pimentämään täysin Kovun pelin(rakentelun). Siitä saivat kärsiä niin Selänne kuin Lehtinenkin.

Kanadan taktiikassa ihmettelin eniten (tuon varovaisuuden ja pelin hallinnan Suomelle luovuttaneen taktiikan lisäksi) sitä, että Kanadalaiset loistivat poissaolollaan (jos pieni liioittelu sallitaan) Suomen maalin edestä. Olin ihan varma, että sitä kautta Kanukit pyrkivät horjuttamaan Kipperia ja Suomen puolustusta?


Maalivahtipeli

Kipperiltä yksi helppo, kuten on todettu. Sellaista sattuu ja tilanne kuitenkin kuitattiin nuoremman Ruutun loistavalla yksilösuorituksella toisen erän loppuun, parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Jokainen lätkää pelannut tietää, että tuollaista maalia on turha märehtiä ottelun ratkaisuna sen jälkeen kun tilanne on saatu nollattua. Kylmä tosiasia on, että Suomella oli kaikki avaimet voittoon ihan omissa käsissä. Kipper piti meidät monen monta kertaa pelissä mukana tuonkin osuman jälkeen.


Yksittäiset pelaajat

Enpä jaksa lähteä haukkumaan ketään yksittäisiä pelaajia. Sen sijaan täytyy ihmetellä joidenkin kirjoittajien suorastaan kroonista allergiaa muutamia pelaajia kohtaan, tekivätpä nämä mitä hyvänsä? Huikein esimerkki tästä oli Oululaisen nimimerkin syytös J Ruutulle Kanadan toisen maalin syyllisenä, heh. Mielestäni J Ruutu ja A. Berg pelasivat hyvän ottelun ja olivat tärkeitä osia suomen pelissä, kuten oikeastaan kaikki raatajat. Ainoastaan se ei omiin silmiini väittynyt, mitä J Hentunen teki kentällä niin poikkeuksellisen hyvin, että ansaitsi Jatkoajan otteluraportin perusteella kaksi tähteä Suomen pelaajista? Itse olisin antanut ne vaikkapa Elorannalle. Sanottakoon, että Eloranta ei ole koskaan kuulunut suosikkipelaajiini, vaikka näitä 'nelosketjulaisia' ehkä suhteettoman paljon yleensä arvostankin. Tämän turnauksen aikana olen kokenut valaistumisen ja ymmärrän miksi Turkulaiset miehestä niin kovin pitävät.

Selänne ja kolmas maali. Olen täysin samoilla linjolla Flintin kanssa. Jos vain Selänne inholtanne pystytte tilanteen uudestaan katsomaan, niin Selänteen hiukan löysä purku oman maalin taakse oli vain yksi osa virhettä, eikä edes melestäni se ratkaisevin. Selänne ei olisi missään nimessä (muutoin kun äärimmäisen kovalla riskillä) voinut yrittää purkua ylöspäin. Purku maaliin taakse olisi voinut olla terävämpi, mutta virhe oli tapahtunut jo siinä vaiheessa, kun Lehtinen (vaiko Koivu?) kompuroi ja hänen miehensä pääsi nousemaan maalille. Suurin 'syyllinen' tilanteessa oli kuitenkin, muutoin loistavat kisat pelannut, Timonen, joka tosiaan ylireagoi ja lähti aivan turhaan höntyilemään maalin taakse. Yksittäinen virhe, mutta tällä kertaa ratkaiseva.


Loppuun:

Mikä ihmeen ainutlaatuinen tilaisuus voittaa mitään ja koskaan näin kovassa turnauksessa? Ehkä Selänteelle, varauksin Koivulle ja muutamalle muulle vanhemmalle pelaajalle, mutta mielestäni Suomella on hyvin pullat uunissa myös tulevaisuutta ajatellen. Maailman parhaimpiin kuuluva maalivahti, jolla on vielä pelivuosia jäljellä. Toinen, kaikkien aikojen lahjakkaimmaksi suomalaiseksiki joskus nimetty, kypsymässä rinnalle. Puolustuksen materiaali on laaja ja uusia on kasvamassa. Hyökkäyksen osalta on todettavissa, että Ruutun ja nuoremman Koivun myötä uusia 'supertähtiä' on kasvamassa hyvää vauhtia. Ei ehkä samantyylisiä kuin Selänne tai Koivu, mutta tähtiä kuitenkin. Eikä se Jokinenkaan kovin vanha ole, vaikka jo vuosi onkin taalakaukaloita tahkonut. Asia, joka tuntuu unohtuvan monelta tännekin kirjoittavalta. Mielestäni Suomella on hyvä mahdollisuus pärjätä tulenakin vuosina hyvin myös näissä kaikkein kovimmissa kekkereissä. Marginaalit ovat nin pieniä.

Toivon, että tapaus Niinimaan jälkipyykki saadaan rakentavassa henggessä purettua ja näitä Suomalaisia huippuja nähdään tulevaisuudessakin kisoissa. Eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan, että Summanen jatkaa maajoukkueen peräsimessä, kunhan asioille saadaan fiksu päätös. Summasen taktista ja teknistä osaamista valmentajana en ole koskaan kyseenalaistanut. Ehkäpä tämä turnaus on opettanut Ramille uusia asioita myös tuolla mentaalisella puolella?

Niin tai näin; Suomalainen kiekko on ottanut taas yhden askeleen eteenpäin.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Jos pitää väkisin jotain ihmetellä, niin Miksi Nieminen ei pelannut? Toisekseen harmittavaa aina katsella kuinka kädettömiä Suomen hyökkääjät tyylin Kapanen, Hagman, Eloranta ovat. Samoin ikävää oli katsella että Hensen parantaessa Ville Peltonen jatkoi yhtä paskasti kuin aiemmissakin otteluissa. Tuntui että Ville meni jokaiseen tilanteeseen kuin varoen, melkein kuin Radek Bonk tulokaskaudellaan NHL'ssä. Ehkä Ville sai liian kovaa kyytiä sitten NHL'ssä? Peli oli voitettavissa, tyhmiä ja ikäviä virheitä sattui ja harmittaa ettei voitettu. MUTTA silti tämä on helvetin hieno saavutus, aivan mahtava, Suomi pelasi kisat loistavasti joukkueena isolla J:llä, samoin pelattiin ihan taitotason ylärajoilla.

Ainiin ja loppukaneettina, Mariohan on ihan turha jätkä, niinkuin muutama palstan asiantunteva taho sanoi ennen kisoja/kisojen aikana, mitään saanut aikaan.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Re: syväanalyysi

Viestin lähetti Prof. Puck
Mikä ihmeen ainutlaatuinen tilaisuus voittaa mitään ja koskaan näin kovassa turnauksessa?
Sinäpä sen sanoit, olen nimittäin itsekin ihmetellyt näitä höpinöitä - aivan kuin jääkiekko nyt yhtäkkiä häviäisi maailmankartalta Teemun, Marion, Sakun, Forsbergin, Sundinin mukana ja NHL:n lock outin mukana.

Elämä jatkuu ja uusia turnauksia tulee, takuulla!
 

Stonecold

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Turnaus osoitti sen, että maajoukkueella on vielä matkaa sinne piikkipaikalle vaikkakin tuntumassa tällä kertaa oltiinkin. Väistämätön tosiasia on se, että sukupolvenvaihdos on edessä pikkuhiljaa näiden meidän "tähtipelaajien" osalta. Tuomo Ruutu osoitti jo sen, että kyllä takaa tullaan jo kovaa vauhtia.

Mutta ei siinä mitään, ei tässä kuitenkaan tarvitse karvalakkiansa repiä. Tämä turnaus osoitti sen että voimasuhteet elävät jatkuvasti ja Suomellakin on oma saumansa siinä suhteessa. Etenkin siltä kantilta katsottuna, että henkiset peikot taipuvat askel askeleelta riippumatta siitä missä pelataan.

Suomalainen jääkiekko on mielestäni röyhtäillyt ja piereskellyt viimeiset kymmenen vuotta MM-kullan ylipaisutetun huuman jälkimaininkeja ja tietynlaista taantumista on sen myötä joka tasolla tapahtunut. Minusta kuitenkin alkaa tuntua siltä, että pakkiin on nyt saatu rennyä sen verran, että asiat alkavat kehittyä eri tavalla.

Ne asiat ovat historiaa, kuten nyt tämä turnauskin. Tässä kohtaa kuitenkin suomalaisten pokeri piti viimeiseen jakoon asti, siinä ei hävitty yhtään. Se vain että täyskäsi ei vielä riitä värisuoraa vastaan, vaikka kuinka naama olisi näkkärillä.

(pientä fiilausta)
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Viestin lähetti finnishninja
Suomen peli perustui änkemiseen, tukkimiseen, vääntämiseen ja estämiseen. Nämä kuuluvat tietenkin jääkiekkoon, mutta jos joukkue sijoittaa vain satunnaisesti hyökkäyspeliin, voisimme periaatteessa suoda voiton vaikka Saksalle ja väittää että oikea joukkue voitti.

"Ei ängetä, eikä tukita, vaan tehdään maaleja!" -Tre Kronor 2004

TOMAS HOLMSTROM -3
MARCUS RAGNARSSON -4
DICK TARNSTROM -4
MARKUS NASLUND -5
SAMUEL PAHLSSON -5
PETER FORSBERG -6
MATTIAS NORSTROM -6
HENRIK ZETTERBERG -7

Siinäpä Ruotsin keihäänkärki. Tehot ja menestys seuraavat tätä keihäänkärkeä. Kokonaissaldo tälle joukolla oli 5+8.

Minun mielestä on aivan turha tulla v*ttuilemaan änkeämisestä ja tukkimisesta, jos toinen ylistämäsi joukkue jää "runkosarjassa" taakse ja pelaa änkeävää ja tukkivaa joukkuetta vastaan tasan 4-4, vähämaalisesti. Lisäksi viime yön pelissä laukaukset menivät niin hienosti hyökkäävän Kanadan kanssa: 29/33.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Viestin lähetti finnishninja

Voiko joku väittää että kiekko päätyyn ja koko jengi perään on sitä mihin pitäisi pyrkiä?

Jep. Samaa mieltä. Ennemmin kannattaa yrittää puskea väkisin siitä neljän miehen linjasta, joka seiskolee siniviivalla!
 

Icepowerman

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Hifk , HPK; KuPs, Zulimanit ...
Leijonien parhaat ja pettymykset kanada pelissä

Parhaat:
Tuomo Ruutu *****
4-kenttä ****
Sami Salo ***
Teppo Numminen **
Kipper *

Kaukana parhaasta(pettymykset)
Saku Koivu
Teemu Selänne

Kumpa kaikilla olisi samanlainen tst tahto kuin Tuomu Ruutulle !
 

flintstone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Viestin lähetti JHag
Selänne, Peltonen, Lehtinen...kaikki nämä ovat uransa lakipisteen jo ohittaneet ja sen huomaamiseksi ei tarvita minkäännäköisiä laseja, jotka päässään tämän kohta kiistävät jo ennalta arvatut nimimerkit. Toisaalta: triviaalien yksityiskohtien tarkkailu ja hetkittäiset onnistumiset tuonevat lohtua, kun kokonaiskuvaa ei halua nähdä. Inhimillistä. Itsekin pidän varmasti loppuun asti Karalahtea loistavana pakkina, koska haluan nin nähdä. Selänteen, Peltosen ja Lehtisen entisillä urotöillä ei ole mitään merkitystä nyt, ei ollut eilisessä finaalissakaan.

No ei mulla ainakaan ole mitään vaikeuksia tunnustaa että Selänne on jo uransa ehtoo puolella ja pelillisesti Teemu oli selvä pettymys näissä kisoissa. Silti minä olen sitä mieltä että Selänne oli paikkansa arvoinen joukkueessa. Laukaus olisi vieläkin erinomainen, ehdottomasti parhaimpia suomalaispyssyjä, mutta nopeus ja räjähtävyys ei enää kunnolla riitä huippuja vastaan paikkoihin pääsemiseen. Silti aika paljon kanadalaiset kunnioittavat Selännettä (myös Koivua ja Lehtistä) kun pistivät koko pelin ajan vartiointiketjunsa meidän ykköstä vastaan.

Lehtisen ja Peltosen suhteen sen sijaan olen melkoisen varma että kavereilla on vielä paljon annettavaa maajoukkueelle. Peltonen tosin on näissä paineissa vain auttamattoman kevyt jos kiekko ei liiku nähtyä rivakammin. Ja Jere Lehtisen tilannetta vaikeuttaa paha selkävamma, jonka tervehtyminen (vai onko kyse pysyvästä vammasta?) on vielä vaiheessa mutta jos Jere pystyy vielä pelaamaan terveenä ei kaikkea ole nähty ja mahdollisuudet urotekoihin on olemassa. Eihän siitä ole kuin yksi kausi aikaa kun Jere teki 31 maalia (NHL-uran paras), jolla luvulla Jere siis taisi olla koko Starsin paras tai toiseksi paras maalintekijä.
 
Viimeksi muokattu:

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Viestin lähetti flintstone
Lehtisen ja Peltosen suhteen sen sijaan olen melkoisen varma että kavereilla on vielä paljon annettavaa maajoukkueelle. Peltonen tosin on näissä paineissa vain auttamattoman kevyt jos kiekko ei liiku nähtyä rivakammin.

Jep, Villen paikka ei ole pienessä kaukalossa, ei kestä vain fyysisyys(eikä kanttikaan taida) pienessä kaukalossa, MM-kisoissa vielä varmasti annettavaa, mutta pienessä kaukalossa ja parhaita vastaan liian heppoista tavaraa.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
flintstone: Sähän olet jo viilennyt loistavasti :). Hyvä vastaus. Peltosta pidän edelleen Euroopan oloissa huippupelaajana - ja siksi hän pelaakin Sveitsissä, ei Pohjois-Amerikassa. Aivan varmasti on käyttöä vielä MM-kisoissa ja luulen, että monissakin MM-kisoissa. Pohjois-Amerikan kinkereihin Peltosta ei kannata lähettää samasta syystä kuin Rintsiä ja Nummeliniakaan ei lähetetä. Selänne pelasi nyt mielestäni ensimmäiset kisat, jolloin hän ei selkeästi ollut koko ajan paikkansa arvoinen. Niemisen olisin nähnyt finaalissakin mieluummin. Ja en usko, että sijoitukseemme olisi vaikuttanut mitenkään, jos Selänteen paikalla olisi ollut vaikkapa Antti Laaksonenkin koko kisojen ajan. Mutta valmentaja valitsee ne, keiden uskoo joukkuetta auttavan.

Prof.Puck: Sinä sen sanoit! Maajoukkueosio on monien kirjoittajien henk.koht vendettaa tiettyjä pelaajia ja joukkueita kohtaan. Hauskaa! Tuomo Ruudun maalille ja peliesitykselle yleensäkin on ollut kovin vaikea kaivaa jokeriväriä liputtavia kehuvia faneja. Jortsun kommentoinneista puhumattakaan :). Hekottelin yöllä Tuomon maalin jälkeen, että jos Jortikka olisi ollut Lumpeen paikalla studiossa, hän olisi väkisinkin joutunut avaamaan sanallisen arkkunsa Tuomosta, jota hän ei ole maininnut sanallakaan aiemmissa analyyseissaan. Luultavasti olisi syyttänyt itsekkyydestä.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Viestin lähetti Black Adder
"Ei ängetä, eikä tukita, vaan tehdään maaleja!" -Tre Kronor 2004

TOMAS HOLMSTROM -3
MARCUS RAGNARSSON -4
DICK TARNSTROM -4
MARKUS NASLUND -5
SAMUEL PAHLSSON -5
PETER FORSBERG -6
MATTIAS NORSTROM -6
HENRIK ZETTERBERG -7

Siinäpä Ruotsin keihäänkärki. Tehot ja menestys seuraavat tätä keihäänkärkeä. Kokonaissaldo tälle joukolla oli 5+8.

Minun mielestä on aivan turha tulla v*ttuilemaan änkeämisestä ja tukkimisesta, jos toinen ylistämäsi joukkue jää "runkosarjassa" taakse ja pelaa änkeävää ja tukkivaa joukkuetta vastaan tasan 4-4, vähämaalisesti. Lisäksi viime yön pelissä laukaukset menivät niin hienosti hyökkäävän Kanadan kanssa: 29/33.
Väärässä ketjussa itket. Tässä ketjussa keskustellaan eilisestä finaalista Kanadan ja Suomen välillä, ei Ruotsin otteluista. Toki Ruotsin otteluista keskustelu sopii minulle, mutta en ole varma sopiiko se kaikille.

Siis, keskustelemmeko eilisestä ottelusta, vai Ruotsin maajoukkueesta?

Asiaan: en vittuile, vaan kirjoitin siitä mitä olen nähnyt tämän turnauksen aikana. Se jos olet eri mieltä on oma asiasi.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Viestin lähetti finnishninja
Siis, keskustelemmeko eilisestä ottelusta, vai Ruotsin maajoukkueesta?

Asiaan: en vittuile, vaan kirjoitin siitä mitä olen nähnyt tämän turnauksen aikana. Se jos olet eri mieltä on oma asiasi.
Tarkoitin lähinnä sitä, että Suomen peli oli varsin toimivaa molemmissa päissä kenttää. Ruotsilla taas ei toiminut oikein mikään vaikka viime kauden piste- ja tehotilastoa katsomalla joukkueen olisi pitänyt pelata Suomeakin paremmin myös sekä hyökkäys- että puolustuspäässä.

Sinä kritisoit Suomen pelityyliä ja totesit Ruotsi-Tsekki -pelin ketjussa: "Jos taas puhumme maajoukkueista, joihin kasataan nopeasti läjä jääkiekkoilijoita, voi taktiikan mukaan pelaaminen olla vaikeaa, varsinkin jos on kysymys hieman vanhemmista pelaajista jotka on sisääajettu ihan eri pelityyliin. Monet pelaajat vahvistavat tämän ja kertovat usein saavansa vapauden improvisoida ja pelata tavalla joka sopii ketjulle parhaiten. Tällaisissa asioissa valmentaja on enemmän tuki kuin taktikko. ".

Ja Hardyhan tunnetuin tuloksin antoi pelaajien improvisoida ja siirtyi itse aina taka-alalle, kun peli meni tiukoille. Ei ollut mukavaa seurattavaa sekään. Vai oliko kiva hävitä vapaasti improvisoiden?
 

flintstone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit&DT, V.Lehikoinen, Bellie, Kadi, Käpä<3
Viestin lähetti JHag
flintstone: Sähän olet jo viilennyt loistavasti :). Hyvä vastaus.

Pakkohan se on tosiasiat tunnustaa vaikka Teme edelleen mun suosikkini onkin. Ja pelillisesti olisin toivonut koko Suomen ykkösen onnistuvan paremmin, mutta toisaalta turnauksen pistepörssissä koko kolmikko on edelleen ihan mukavasti sijoittuneena (16. Saku Koivu 3+1, 25. Teemu Selänne 1+3, 26. Jere Lehtinen 1+3) ja taakse jää varsin nimekästä porukkaa. Pelillinen dominointi ei kuitenkaan ollut sitä mitä minä odotin.

Tässä linkki pistepörssiin.

Edit: ja vielä JHagille niin eiköhän Tuomo Ruudun huikeaa maalia ole hehkutettu lähes kaikkien kirjoittajien toimesta. Ja Tuomon esitystä finaalissa on pidetty erinomaisena.
 
Viimeksi muokattu:

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Viestin lähetti Murmeli
Lienemme yhtä mieltä siitä, että jokaista Suomen pelaajaa vituttaa niin maan perkeleesti. Siitähän tässä ei olekaan kyse. Kommentissani oli kyse vain siitä, että tällaisen finaalitappion jälkeen on mielestäni naurettavaa väittää, että koko turnaus vesittyi. Tällaisen kommentin tai asenteen omaava "fani" ei tuolloin välitä menestyksestä, vaan vain voitosta. Tämän vuoksi vertasin sellaista henkilöä gloryhunteriin.

"En mä ala mitään ko ne ei ollu parhait. Ne on ihan surkeit."


Sitten olen kai gloryhunter. Mielestäni menestys ja voittaminen käyvät käsi kädessä, eivätkä _milloinkaan_ eroa toisistaan. Häviämällä ei voi menestyä. Toisin kuin Suomessa ilmeisesti luullaan, on finaalitappio _aina_ häviö, ei koskaan mikään saavutus.

Kuten aiemmin sanoin, Suomen voitto jenkeistä oli kiekkohistorian paras maajoukkuesaavutus. Suomen tappio Kanadalle oli vain yksi luku lisää hävittyjen, tärkeiden matsien nälkävuoden pituiseen kirjaan.
 

Mikke73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat, Ässät
Viestin lähetti Juhaht
Sitten olen kai gloryhunter. Mielestäni menestys ja voittaminen käyvät käsi kädessä, eivätkä _milloinkaan_ eroa toisistaan. Häviämällä ei voi menestyä. Toisin kuin Suomessa ilmeisesti luullaan, on finaalitappio _aina_ häviö, ei koskaan mikään saavutus.

Kuten aiemmin sanoin, Suomen voitto jenkeistä oli kiekkohistorian paras maajoukkuesaavutus. Suomen tappio Kanadalle oli vain yksi luku lisää hävittyjen, tärkeiden matsien nälkävuoden pituiseen kirjaan.
Siinä mielessä olen samaa mieltä, että USA-voitolla saadun sijoituksen parantamiseksi olisi pitänyt voittaa seuraavakin peli. Mutta hyvällä pelillä tullut tappio paperilla ylivertaista vastustajaa vastaan on myös saavutus. Sillä voitetaan ainakin kunnioitus, jos ei muuta.

Melkein tekisi mieli sanoa jotain Bluesin saavutuksista, mutta olkoon.
 

Lapanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Roihu
Ottelu oli parhaimmillaan juuri sitä mitä odotinkin.

Hyvää kamppailua Suomelta monin verroin vahvempaa vastustajaa vastaan. Ennen kaikkea peli oli jännittävä ja hyvää viihdettä.

Vaikka häviö toki harmittaa, ei tässä pahemmin murheenlaaksoon jaksa upota. Turnaus ylitti moninkertaisesti kaikki odotukset. Suomi teki historian suurimman kiekkotekonsa turnauksessa, jossa siltä ei yltiöoptimistisimmissakaan haaveissa kukaan odottanut mitään koetun kaltaista.

Kanada osoittautui lopulta ainoaksi liian kovaksi vastustajaksi Leijonille. Ennen turnausta niitä vahvempia piti olla 4-6. Lisäksi Leijonat pelasivat finaalin loistavalla taistelevalla ilmeellä, eivätkä antaneet isommalleen periksi.

Harmitella voi, valittaa ei.

Voi taas mennä hetken aikaa ennen kuin yllämme samaan, jääkiekon maailmancupin finaaliin. Vaikka valmennus- ja maalivahtiosasto jatkaisikin seuraavaan suurturnaukseen jossa parhaat ovat mukana, tulee Suomella lähivuosina väkisinkin liikaa paikattavaa sekä hyökkäys- että puolustusosastoon.

Vaikka toisaalta, eihän tämänkään pitänyt näin mennä.
 

finnishninja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gunnilse IF
Viestin lähetti Black Adder
Tarkoitin lähinnä sitä, että Suomen peli oli varsin toimivaa molemmissa päissä kenttää. Ruotsilla taas ei toiminut oikein mikään vaikka viime kauden piste- ja tehotilastoa katsomalla joukkueen olisi pitänyt pelata Suomeakin paremmin myös sekä hyökkäys- että puolustuspäässä.

Sinä kritisoit Suomen pelityyliä ja totesit Ruotsi-Tsekki -pelin ketjussa: "Jos taas puhumme maajoukkueista, joihin kasataan nopeasti läjä jääkiekkoilijoita, voi taktiikan mukaan pelaaminen olla vaikeaa, varsinkin jos on kysymys hieman vanhemmista pelaajista jotka on sisääajettu ihan eri pelityyliin. Monet pelaajat vahvistavat tämän ja kertovat usein saavansa vapauden improvisoida ja pelata tavalla joka sopii ketjulle parhaiten. Tällaisissa asioissa valmentaja on enemmän tuki kuin taktikko. ".

Ja Hardyhan tunnetuin tuloksin antoi pelaajien improvisoida ja siirtyi itse aina taka-alalle, kun peli meni tiukoille. Ei ollut mukavaa seurattavaa sekään. Vai oliko kiva hävitä vapaasti improvisoiden?
En vieläkään tajua miten Ruotsin pelit liittyvät eiliseen finaaliin:-/

Kiva hävitä, siis kenelle?

Oletko nyt ihan varmasti selvinpäin?
 

torni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Muikisteleva rightin kanukkipakki
Viestin lähetti #32
Peli oli aika tasainen,mutta yksilötasolla mielestäni vielä huikea ero Canadan hyväksi.Ihmettelen miksi #27 lähti kohti siniviivaa just ennen kuin Canada teki voittomaalinsa? Eiköhän maalin edestä ole tärkeämpää puolustajan ottaa ns.vapaa mies kiinni kuin viivalta!!!

Tätä ihmettelin minäkin. Ei Tepon paikka voi olla kulmaväännön aikana b-pisteen yläpuolella! Varsinkaan kun omalla maalilla ei ketään ollut.

Saku Koivu pääsi ilmeisesti USA-pelin maalilla all-starsiin? Tänään kanadalaisten ennakkoon nimeämät selänne-koivu olivat ehkä heikoimmat Suomen pelaajista. Bergin eka erä samaa kastia.

Ja Kipper ei vielä voittanut Brodeuria, tämäkin olisi voinut riittää.

Mutta mahtavasti Leijona pisti hanttiin, Kanadan nimivahva joukkue oli todella tiukilla...

Taistelevin leijona-joukkue mitä olen ikinä nähnyt.
 

Möksy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Punainen. Musta. Valkoinen.
Kahdeksan tuntia hävityn finaalin jälkeen on aika miettiä, että mitä tuo tullessaan tulevaisuus. Ilokseen Möksy huomaa, että Suomella on kasvamassa uusi loistava kiekkosukupolvi johtajinaan Tuomo Ruutu ja Olli Jokinen. Näiden herrojen ympärille on hyvä rakentaa tulevaisuuden joukkueita. Kylmä totuus on se, että aika on ajamassa Teemusta ja monesta muustakin pelaajasta kylmästi ohi. Mutta ei anneta sen meitä haittata, sillä meillä on tulossa nipullinen uusia tähtiä (Immonen, Niskala, Pitkänen, Viuhkola, Pihlman, jne, jne, jne...) ja ties kuinka monta tähteä on vielä syttymättä.

Ja niille jotka haukkuvat Ramin pelitaktiikkaa, niin se on vain hyväksyttävä, että nykykiekko on tällaista. Pelejä ei ratkota enää klap-klap-klap-maali -taktiikoilla, vaan hien hajuisilla kulmauksilla ja mustelmilla olevilla vartaloilla, se on pelinhenki. Varsin usein joukkueiden tähdet saavat niskaansa päällystakit, jotka parhaansa mukaan yrittävät kaikin keinoin saada tähden pelin pois uomistaan.

Ei meillä ole todellakaan syytä huoleen, sillä Leijonat tulevat pelaamaan näissä finaaleissa tulevaisuudessa useita kertoja. Ja nyt on tullut viimein se päivä, jolloin jalometallintuoksuisen 90-luvun jälkeen on leijona jälleen herännyt karjahtelemaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös