Muistan itse hyvin, kun kasarilla matinkyläläisenä pikkujätkänä heräsin siihen, että Espoossa pelaa oma jääkiekkojoukkue. Silloin tahkottiin kakkosdivarissa. Jo nousu divariin oli silloin iso juttu.
Kahdeksan kautta (neljä kakkosessa ja neljä divarissa) silloin meni siihen, että K-Espoo nousi SM-Liigaan. Ja uuden K-Espoon tulemisen alussa sanoin ääneen, että jos tämä tarina rakennetaan oikein, jaksan helposti kahdeksan vuotta odottaa toisenkin kerran.
Nousut tällä kertaa toteutui hieman eri tavalla kuin silloin, mutta tämä oli (poislukien koronan tuoma kabinettinousu Mestikseen) nyt niiden askelmerkkien mukaan, mitkä nyt on voimassa ollut. Ja olen kyllä aika vakuuttunut, että K-Espoo olisi Mestis-karsinnoissa pistänyt Hokin tiukoille ja viimeistään vuotta myöhemmin noussut pelaamalla Mestikseen.
Mestiksestä tai Mestiksen organisaatioista ei ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Niin paljon ja niin monella paikkakunnalla tehdään nöyrää työtä näissä olosuhteissa, että ei voi kuin arvostaa. Itse henkilökohtaisesti toivon, että jollain tasolla realistinen mahdollisuus nousuun on tulevaisuudessa edes unelman tasolla kaikille organisaatioille. Ihan samalla tavalla kuin Matinkylän ladossa itse junnuna unelmoin silloin utopialta tuntuvasta noususta pääsarjaan.
Nyt kuitenkin yksi ovi aukeaa ja yhden joutuu sulkemaan. Vähän haikeakin olo urheiluromantikolle. Näin tämän kuitenkin piti mennä. Ja siitä isosta duunista kiitos kaikille mukana olleille. Ja malja K-Espoon paluulle Liigaan!