Poks tosiaan!
Pakko sanoa, että Bluesin konkurssin jälkeen pitkään aikaan en uskonut että Espoo palaisi taas liigakartalle tai että espoolainen(kaan) kiekko jaksaisi sytyttää enää tulevaisuudessa. Joidenkin vuosien ajaksi kiekon seuraaminen loppui lähes kokonaan. EU:ta yritin käydä katsomassa kerran, ei lähtenyt. Kun Kiekko-Espoo laittoi homman uudelleen tulille, ajattelin että ihan kiva ja ehkä pitäisi joskus Espoonlahdessa käydä katsomassa. En käynyt.
Jotain piristystä tapahtui, kun K-Espoo nousi Mestikseen. Siitä lähtien olen pitänyt kahta kausikorttia lähinnä kannatuksen vuoksi, mutta myös perhettä ja kavereita silloin tällöin matseihin viedäkseni. Välillä kausarien käyttö on ollut heikonlaista, mutta rahat ovat menneet hyvään tarkoitukseen. Viime vuoden Mestis-mestaruudesta huolimatta tämän kauden joukkue on lopulta ollut ensimmäinen, joka tuntuu jotenkin omalta ja olen huomannut ehtiväni katsomoon useammin kuin ennen. TV:stäkin on tiirattu. Jokeri-tappiot ovat vituttaneet yli kaiken. Sellaisia fiiliksiä ei olekaan ollut sitten Bluesin toiseksi viimeisen kauden. Viimeinen kun oli surkuhupaisuudessaan jo yhtä sumussa kulkemista eikä oikein osannut enää vituttaakaan mikään.
Eihän tämä nousu vedä vertoja edellisen liiganousun todistamiselle Nordiksella, mutta tuon alussa kuvatun jonkinlaisen lätkädepression jälkeen yllättävän hyvältä ja kiihottavalta tuntuu. Nyt on latu auki. Organisaatio tuntuu kerrankin olevan vankalla pohjalla. Hyvä tästä tulee. Nyt vain "hanaa!", niinku Häkkinen sanois.
Kausarit uusitaan liigaan, luonnollisesti.