Taudinkuvana depressio

[Salama15]

Väkisin mietin, että olisinko voinut tehdä jotakin toisin.

Todennäköisesti et, korkeintaan vähän siirtämään lopullista. Käsitykseni mukaan ne, jotka on ihan tosissaan elämäänsä lopettamassa eivät apua avoimesti edes pyydä?

 

[godspeed]

Itsemurha voi tuntua todella mukavalta, helpottavalta ja kaikki ongelmat ratkaisevalta keinolta. Siksi usein moni vaikeasti masentunut on hyvin helpottunut ja iloinen, koska viimein he ovat keksineet ratkaisun kaikkeen. Klassinen tapaus.

 

[Sanainen arkku]

@rancid
Nyt ihan ensiksi, jos yhtään tuntuu että edes ehkä SAATTAISIT tuossa tilanteessa olla ammattiavun tarpeessa, niin välitön yhteydenotto lääkäriin. Nimittäin sen verran kauan saattaa kestää ennen kuin mitään apua todella järjestyy, että kuorma hartioilla painaa niskat kumaraan tai tuska sisällä koteloituu ja jää syömään voimiasi.

Voimia joka tapauksessa kaikille asianosaisille.

 

[teppana]

Mutta kun itsemurhan ja masennuksen mekaaninen yhteyskin on voimakkaasti kyseenalaistettu. Jos jälkikäteen aina todetaan, että itsemurha johtui masennuksesta, niin se ei ole erityisen perusteltu lähestymistapa asiaan.

Tätä olisi mielenkiintoista avata vähän lisää. Kaikki masentuneet ihmiset eivät tapa itseään eikä kaikki itsemurhat johdu masennuksesta.

Tässä erittäin nopeaa googlausta aiheesta.

EBSCOhost | 67333888 | Depression and suicide.

• Abstract: Suicide is the fourth leading cause of death in South Korea, which is the highest rate among the Organization for Economic Cooperation and Development member countries. The World Health Organization worldwide initiative for the prevention of suicide reported that there are at least 20 suicide attempts for every suicide committed. The lifetime prevalence of suicidal ideation, planning, and attempts in South Korea was 15.2%, 3.3%, and 3.2% (single 2.1% and multiple 1.1%), respectively. Suicide attempts showed a significant association with mental disorders, especially major depressive disorder in a Korea-based community study. Brain neuroimaging studies showed prefrontal localized hypofunction and impaired serotonergic responsivity in those attempting suicide, which are also typical findings in patients with depression. Postmortem studies have reported that approximately 60% of suicide victims suffered from major depressive disorder and other mood disorders. Family studies have suggested a genetic linkage between suicide and depression. In conclusion, suicide and suicidal behaviors are significantly associated with depression. Suicide is a medical condition which is treatable and preventable, and suicide rates can be reduced through early diagnosis and treatment for depression. Regular surveys for suicide and depression an essential tool for establishing a national policy for suicide prevention.
• (English). Copyright of Journal of the Korean Medical Association / Taehan Uisa Hyophoe Chi is the property of Korean Medical Association and its content may not be copied or emailed to multiple sites or posted to a listserv without the copyright holder's express written permission. However, users may print, download, or email articles for individual use. This abstract may be abridged. No warranty is given about the accuracy of the copy. Users should refer to the original published version of the material for the full abstract.

Impaired Repression at a 5-Hydroxytryptamine 1A Receptor Gene Polymorphism Associated with Major Depression and Suicide

Abstract
Inhibition of serotonergic raphe neurons is mediated by somatodendritic 5-HT1A autoreceptors, which may be increased in depressed patients. We report an association of the C(-1019)G 5-HT1A promoter polymorphism with major depression and suicide in separate cohorts. In depressed patients, the homozygous G(-1019) allele was enriched twofold versus controls (p = 0.0017 and 0.0006 for G/G genotype and G allele distribution, respectively), and in completed suicide cases the G(-1019) allele was enriched fourfold (p = 0.002 and 0.00008 for G/G genotype and G allele distribution, respectively). The C(-1019) allele was part of a 26 bp imperfect palindrome that bound transcription factors nuclear NUDR [nuclear deformed epidermal autoregulatory factor (DEAF-1)]/suppressin and Hairy/Enhancer-of-split-5 (Drosophila) (Hes5) to repress 5-HT1A or heterologous promoters, whereas the G(-1019) allele abolished repression by NUDR, but only partially impaired Hes5-mediated repression. Recombinant NUDR bound specifically to the 26 bp palindrome, and endogenous NUDR was present in the major protein-DNA complex from raphe nuclear extracts. Stable expression of NUDR in raphe cells reduced levels of endogenous 5-HT1A protein and binding. NUDR protein was colocalized with 5-HT1A receptors in serotonergic raphe cells, hippocampal and cortical neurons, and adult brain regions including raphe nuclei, indicating a role in regulating 5-HT1A autoreceptor expression. Our data indicate that NUDR is a repressor of the 5-HT1A receptor in raphe cells the function of which is abrogated by a promoter polymorphism. We suggest a novel transcriptional model in which the G(-1019) allele derepresses 5-HT1A autoreceptor expression to reduce serotonergic neurotransmission, predisposing to depression and suicide.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/B9780123982704000434

Abstract
This chapter reviews the literature concerning the pathophysiology of major depression and suicidal behavior. A distinction is made between the pathophysiology of mood disorders and the predisposition or diathesis for suicidal behavior. A stress diathesis model of suicidal behavior and mood disorders is reviewed. Etiological factors are genetic and early life adversity for both disorders, and gene–environment interactions that operate through epigenetic mechanisms to modify trophic and apoptotic pathways and mold neural circuitry. The resultant biological and psychosocial factors related to the pathogenesis of major depression and suicidal behavior are described. An emerging resiliency model is discussed, outlining factors that have been shown to be protective against the development of psychopathology and suicidal behavior.

The Six Reasons People Attempt Suicide

1. They're depressed. This is without question the most common reason people commit suicide. Severe depression is always accompanied by a pervasive sense of suffering as well as the belief that escape from it is hopeless. The pain of existence often becomes too much for severely depressed people to bear. The state of depression warps their thinking, allowing ideas like "Everyone would all be better off without me" to make rational sense. They shouldn't be blamed for falling prey to such distorted thoughts any more than a heart patient should be blamed for experiencing chest pain: it's simply the nature of their disease. Because depression, as we all know, is almost always treatable, we should all seek to recognize its presence in our close friends and loved ones. Often people suffer with it silently, planning suicide without anyone ever knowing. Despite making both parties uncomfortable, inquiring directly about suicidal thoughts in my experience almost always yields an honest response. If you suspect someone might be depressed, don't allow your tendency to deny the possibility of suicidal ideation prevent you from asking about it.

Mistä olet saanut tietoa siitä, että masennuksen ja itsemurhan mekaaninen yhteys olisi kyseenalaistettu? Itse en ainakaan löytänyt tällaista tietoa, vaan tutkijoilla sekä lääketieteen ammattilaisilla tuntuu olevan konsensus asiasta. Masennus lisää itsemurhan riskiä moninkertaisesti.

 

[godspeed]

Pääsen vasta illalla sängystä ylös, mutta itsetuhoajatuksia ei ole. Kaikkea muuta sitten roppakaupalla. Kaiken pitäisi silti olla ns hyvin. Ei suuria ongelmia, pieniä arkisia. Mutta silti meininki on kuin helvetistä. Tämä masennusvaihe on vain yhtä kaikki täysin selittämätön, mutta niinhän se sairauksena muutenkin vaikken pelkästään sitä sairasta. Tupakkaa ei sentään tee mieli. Onneksi lopetin sen kauan ennen näitä paskuuksia mitä nyt pukkaa ovista ja ikkunoista.

 

[Glove]

Oon tässä nyt käyny yhtä sun toista hoitoa. Ensin oli transcraniaalinen tasavirtastimulaation tuossa ennen joulua ja nyt on takana kolme viikkoa magneettistimulaatiota. Yksi viikko vielä jäljellä. Molemmista suurin muutos aikaisempaan on ollut se, etten nuku hyvin. Viiisi kuusi tuntia yössä ja sitten loppuyö on semmoista koiranunta, kääntyilyä puolelta toiselle jne. Pitää vielä varmaankin käydä sähköhoito kokeilemassa. Ehkä ne sitten antaa mulle täyden eläkkeen kun kaikki hoidot on kokeiltu. Vituttaa kyllä käydä tuolla sairaalassa joka päivä kun ei siitä mitään hyotyä ole ollut.

 

[godspeed]

Oon tässä nyt käyny yhtä sun toista hoitoa. Ensin oli transcraniaalinen tasavirtastimulaation tuossa ennen joulua ja nyt on takana kolme viikkoa magneettistimulaatiota. Yksi viikko vielä jäljellä. Molemmista suurin muutos aikaisempaan on ollut se, etten nuku hyvin. Viiisi kuusi tuntia yössä ja sitten loppuyö on semmoista koiranunta, kääntyilyä puolelta toiselle jne. Pitää vielä varmaankin käydä sähköhoito kokeilemassa. Ehkä ne sitten antaa mulle täyden eläkkeen kun kaikki hoidot on kokeiltu. Vituttaa kyllä käydä tuolla sairaalassa joka päivä kun ei siitä mitään hyotyä ole ollut.

Tarkoitus oli kai olla jotenkin hauska?

 

[Glove]

Tarkoitus oli kai olla jotenkin hauska?

Jostainhan se positiivisuus on revittävä, ehkä joku näkee tuon positiivisena. Kyllä mua alkaa kyrsimään tuo jokapäivänen sairaalssa käynti kun mitään hyötyä ei ole ollut. Tai en minä aikanakaan itse tuota huonoa nukkumista laske plussaksi.

 

[teppana]

Tarkoitus oli kai olla jotenkin hauska?

Millä tavalla hauska?

 

[godspeed]

Millä tavalla hauska?

Ymmärsin vain väärin.

 

[Glove]

Kukin ymmärtää tavallaan. Nyt on tuo magneettistimulaatio loppu ja luultavasti seuraavaksi sähköön. Tänään kävin verikokeissa kun jotain halusivat varmistaa, ettei ole esteenä. Luultavasti ei, mutta lääkäri halusi olla varma. Saapa nähdä minkälaiset fibat siitä tulee kun pistetään vajaa ampeeri suoraan päähän. Toivottavasti siitä on apua kun mikään muu ei ole vielä auttanut. Se minua kummastuttaa, että vasta nyt reilun kahden vuoden jälkeen lääkäri pisti semmoiseen verikokeeseen, jonka avulla voidaan saadaan selville, onko elimistö myönteinen/kielteinen jonkin tyyppiselle lääkitykselle. Oishan tuon varmaan voinut aikasemminkin tehdä.

 

[godspeed]

Onneksi on aina oikeus päättää elämästään. Tarkoitan siis sitä, että elääkö vai eikö.

 

[pernaveikko]

Onneksi on aina oikeus päättää elämästään. Tarkoitan siis sitä, että elääkö vai eikö.

Oikeuksiin sisältyy myös vastuu. Sitähän ne eivät ole näkemässä enää miltä se muista tuntuu. Tuskin kukaan edes väittää, että mies ei voisi itkeä.

Se taitaa aika harvoin olla totta kuinka ketään ei muka kiinnosta.

 

[Musta Nuoli]

Oikeuksiin sisältyy myös vastuu. Sitähän ne eivät ole näkemässä enää miltä se muista tuntuu. Tuskin kukaan edes väittää, että mies ei voisi itkeä.

Se taitaa aika harvoin olla totta kuinka ketään ei muka kiinnosta.

Jos kuolemista ja hautajaisista on puhe, niin Suomessa oli viime vuonnakin reilut parisataa hautajaista vailla ainuttakaan omaista tai muuta saattoväkeä, kertoo Iltasanomat. Ainoina osallistujina pappi, kanttori ja toisinaan kuoro. Välillä myös esim. Odd Fellowsin porukka käy osallistumassa "tuntemattomien vainajien" hautajaisiin jotta näiden ei tarvitsisi tulla haudatuksi yksin. Vainajahan ei sitä tietysti enää tiedä, mutta eleenähän tämä on aika yleisinhimillinen.

"– Usein käy jälkikäteen mielessä, miten meidän elämä ja arki rakentuvat niin, että ihminen kuolee ja haudataan yksin. Näin ohutko meidän sosiaalinen side on, että se voi katketa milloin tahansa?, kirkkoherra Kosonen pohtii.
Hautajaiset ilman saattoväkeä ovat suurten kaupunkien ilmiö. Kirkkohallituksen asiantuntija Titi Gävertin mukaan ilmiö korostuu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa, jossa yksityisyyttä halutaan vaalia.
Tietyistä rituaaleista pidetään kiinni, jotta ihminen ei lähtisi täysin huomaamatta. Kaupunkikulttuurissa esimerkiksi suruliputuksella tiedotetaan, että yhteisön jäsen on menehtynyt."

Nämä ovat nimenomaan isompien kaupunkien ilmiö. Isossa joukossa voi olla paremmin täysin eristäytynyt, yksinäinen ja ilman yhtään ihmiskontaktia kuin pienessä joukossa.

 

[Shardik]

Välillä myös esim. Odd Fellowsin porukka käy osallistumassa "tuntemattomien vainajien" hautajaisiin jotta näiden ei tarvitsisi tulla haudatuksi yksin. Vainajahan ei sitä tietysti enää tiedä, mutta eleenähän tämä on aika yleisinhimillinen.

Nimensä mukaisesti aika outoja kavereita nämä Odd Fellowsit, kun kuluttavat aikaansa kuolleen ihmisen seurassa, jottei tämän tarvitsisi tulla haudatuksi yksin. Hyödyllisemmin tuo aika tulisi käytettyä, jos pitäisivät seuraa elossa oleville yksinäisille ihmisille.

 

[Musta Nuoli]

Nimensä mukaisesti aika outoja kavereita nämä Odd Fellowsit, kun kuluttavat aikaansa kuolleen ihmisen seurassa, jottei tämän tarvitsisi tulla haudatuksi yksin. Hyödyllisemmin tuo aika tulisi käytettyä, jos pitäisivät seuraa elossa oleville yksinäisille ihmisille.

En ole järjestöön sen tarkemmin perehtynyt, mutta näyttävät tekevät ainakin kotisivujensa perusteella paljon kaikenlaista hyväntekeväisyyttä ja humanitääristä toimintaa, joten oletettavasti heillä riittää aikaa myös elävillekin ihmisille. Kaipa he saavat vapaa-aikaansa käyttää myös vainajille jos niin haluavat.

Tässä vielä tarkemmin:
"Humanitääriset avustukset erilaisten projektien muodossa ovat osa toimintaamme. Looseilla on myös omia avustushankkeita, jotka yleensä Odd Fellow -perinteen mukaisesti hoidetaan kaikessa hiljaisuudessa.
Lastenrahastosäätiö
Vuonna 2000 perustetun säätiön tarkoituksena on edistää hädänalaisten lasten hyvinvointia ja tukea sairaiden lasten hoitoa kehittävää toimintaa
Odd Fellow Samaria ry
Ahdingossa kamppaileville ikäihmisille
Odd Fellow Samaria on rekisteröity yhdistys, jonka tarkoituksena on osoittaa lähimmäisenrakkautta ja humanitaarista vastuuta tarjoamalla aineellista ja henkistä tukea ikääntyneille inhimillisessä ahdingossa.
Kertyneet varat jaetaan vuosittain hätään joutuneiden vanhusten ja ikääntyneiden tukitoimiin avustusjärjestöjen välityksellä"

Riittää siis aikaa ja varojenkeruuta lapsille, vanhuksille ja vainajillekin, vapaaehtoispohjalta.

 

[Glove]

Nyt on pari kertaa käyty sähkössä. Ekan kerran jälkeen oli kyllä kipee olo, siis fyysisesti, mutta tänään toisen kerran jälkeen ihan ok. Kummallinen on ihmisen elimistö kun se tuohonkin tottuu noin nopeasti. Muuten en ole muutoksia olotilassa huomannut, mutta on tässä suunnitelman mukaan vielä kymmenen kertaa jäljellä.

 

[Vuokralainen]

Reiluun viiteen vuoteen en ole masennuslääkkeitä syönyt, enkä saanut tautiini muutakaan hoitoa.

Nyt on ollut vähän pakko tunnustaa itselleen tosiasioita ettei homma äityisi taas liian pahaksi.

Kävin tänään lekurissa ja sain lääkkeeksi Agomelatine nimistä lääkettä. Onkos kellään kokemusta kyseisistä nappuloista? Aiemmin en kokenut lääkkeistä juurikaan olevan hyötyä masennukseni hoidossa, vaan terapia oli se mun juttu. Ongelmana mulla on nykyään, että nukun ihan helvetin huonosti ja kaikenmaailman ajatukset pyörii päässä nimenomaan öisin. Unenlaatu on minulla todella huono ja sitä huonoa untakin nukun todella vähän. Melatoniinilla kyllä nukahdan hetkeksi, mutta sitten tämän hetken jälkeen uni nukkuminen onkin todella levotonta.

Tarkoitus olisi nyt saada mies nukkumaan paremmin ennenkuin pää hajoaa ihan täysin. Luotto ja usko tulevaisuuteen mulla on nyt kuitenkin tällä kertaa olemassa.

 

[Byvajet]

Joka neljäs sairausloma aiheutuu mielenterveyden ongelmista.

20-29-vuotiailla mielenterveysongelmat ovat yleisin sairauspoissaolon syy.

En usko, että työelämässä olisi tapahtunut ratkaiseva käänne huonompaan. Pikemminkin luulen, että nykykulttuuri, jossa ollaan jatkuvan ärsykepommituksen ja median ja somen luoman huolestuneisuuskulttuurin keskellä, pistää ihmisten päät sekaisin.

Ärsykkeitä ja niiden luomia paineita ja ristiriitaisia tavoitteita on yksinkertaisesti niin paljon, ettei psyyke enää selviä niistä.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/4adc5712-f502-4781-897e-463bc0a110ae

 

[JoMe84]

Sieltä se sitten pukkas diagnoosia, eli keskivaikea masennus. Ensimmäinen terapiakäynti takana ja sairauslomaa ensialkuun elokuulle.
Lääkkeeksi Ketipinoria ja Mirtazapinia, sekä unettomuuteen 6 mg melatoniinia ja tarvittaessa bentsoja, tai siis tarkemmin ottaen Imovanea. Yöunet 2-4 tunnin luokkaa ja sen takia kuuppa on niin sekasin että selkeän lauseen muodostaminenkin tuottaa hankaluuksia. Tätäkin viestiä puolisen tuntia jo kirjoittanut. Huhhuh sentään. Taitaa olla pitkä ja kivinen tie edessä...

 

[teppana]

Sieltä se sitten pukkas diagnoosia, eli keskivaikea masennus. Ensimmäinen terapiakäynti takana ja sairauslomaa ensialkuun elokuulle.
Lääkkeeksi Ketipinoria ja Mirtazapinia, sekä unettomuuteen 6 mg melatoniinia ja tarvittaessa bentsoja, tai siis tarkemmin ottaen Imovanea. Yöunet 2-4 tunnin luokkaa ja sen takia kuuppa on niin sekasin että selkeän lauseen muodostaminenkin tuottaa hankaluuksia. Tätäkin viestiä puolisen tuntia jo kirjoittanut. Huhhuh sentään. Taitaa olla pitkä ja kivinen tie edessä...

Tsemppiä parantumiseen! Kunhan saat ensin tuon univajeen paikattua alkaa tilanne näyttämään paremmalta. Liian pieni unimäärä ajaa piippuun ihmisen joka ei edes sairasta masennusta. Nyt vain muistat laittaa tuon levon kaiken edelle. Tai no, muista myös syödä jotain.

 

[Salama15]

Taitaa olla pitkä ja kivinen tie edessä...

Pitkä tai lyhyt, tuo tie, aina se alkaa ekasta askeleesta... Se, että olet saanut käytyä ammattiavun parissa, saanut hoitosuunnitelman & lääkkeet, ja kirjoitit vielä asiasta tänne kertoo, että olet jo matkalla, et lähtöruudussa. Tsempit sinne!

 

[Breeze Harbour]

@JoMe84 mulle määrättiin 18-vuotiaana Ketipinoria masentuneisuus- ja ahdistuneisuusoireisiin ja kyseinen lääke auttoi toki saamaan unta, mutta haittavaikutuksina sitten lamaannutti minut tovissa lähes toimintakyvyttömäksi niin että oli pakko käydä makuulle ja seuraavana päivänä herätessä olo ei ollut silleen levänneen pirteä vaan ennemminkin veltto kuin lapamadolla ja lisäksi mua saattoi helposti alkaa huimaamaan jos vähänkään liikuin missään. Kaipa toikin lääke joillekin sopii sitten paremmin mutta itse totesin lyhyen käytön jälkeen, kun mielialanikin jälleen koheni että never again Ketipinoria ahdistukseen.

Bentsoja mulle kans koitettiin tyrkyttää tämän nykyisen lääkitykseni ohelle "epileptisiin oireisiin" joita minulla ei todellisuudessa ole ollut vuosiin. Jostain syystä vaan aivosähkökäyrissäni näkyi vielä joku "piikki" josta lääkäri veti omat hätäiset johtopäätöksensä, mutta mitenkään tuo piikki ei arkielämääni mielestäni nykyisin konkreettisesti vaikuta ja lisäksi olen pärjännyt tällä suht kevyellä psyykelääkityksellä (Olantzapin 5mg nykyisin) varsin mainiosti jo pitkään ja ensi vuonna kun psykoosistani on kulunut se viisi vuotta, niin saatan jo halutessani kokeilla jälleen lääkkeetöntä elämää. Tälläkin hetkellä jo tuntuu siltä, että saattaisin tulla toimeen ilman tätä Olantzapinia mutta pelataan nyt varman päälle kun tuo viisi vuotta diagnoosista eteenpäin on tutkitusti ollut monelle sellainen aika hyvä ajanjakso.

Niin ja niistä bentsoista mä kohteliaasti kieltäydyin. Tuumin, että haitat noiden käytöstä olisi ollut isommat kuin ne hyödyt, kun tilani oli tuolloin kuitenkin jo melko vakaa ja pahin psyykkinen vaihe oli ohi. Mutta tsemppiä sulle masennuksen päihittämiseen. Itsekin pari kertaa elämäni aikana raskaamman masennusjakson kokeneena tiedän että masentuneena se oma mieli on melko paska paikka olla. Pahinta on tosiaan se, että eihän sitä masentuneena pysty nukkumaan ja pitkään kertyneestä univajeesta mieli menee entistä enemmän sekaisin ja matalalle. Univaje ruokkii masennusta and vice versa. Mutta tsemppiä tosiaan toipumisellesi!

 

[Warrington]

Tsemppiä parantumiseen! Kunhan saat ensin tuon univajeen paikattua alkaa tilanne näyttämään paremmalta. Liian pieni unimäärä ajaa piippuun ihmisen joka ei edes sairasta masennusta. Nyt vain muistat laittaa tuon levon kaiken edelle. Tai no, muista myös syödä jotain.

Kyllä, yöuni on äärimmäisen tärkeää masennuksessa. Tai pikemminkin myös masennuksessa. Aivot piiputtaa ja huutaa lepoa, ja lyhyet yöunet laittaa vielä kropankin sekaisin. Lisään vielä AP:lle, että kun univaje on kuitattu, niin kannattaa katsoa ettei tule nukuttua liikaa. Ainakin itsellä se pahentaa oloa ja mielialaa, jos vetää övereitä yöunia. Mutta alkuun kannattaa nukkua ne univelat pois, sitten sellaisia itselle sopivia yöunia, ja jos yhtään sietää edes ajatusta liikunnasta niin sitä kannattaa lisätä/aloittaa. Mielellään vielä luontoon jossa unohtuu helposti ajatukset, ja saa nollattua pääkopan. Liikunta myös saattaa auttaa unettomuuteen ja parantaa unenlaatua, kunhan ei juuri ennen nukkumaanmenoa ala rehkimään. Ravinto, liikunta ja lepo, nuo kolme asiaa kun on kunnossa, niin kaikki on helpompaa. Pienin askelin eteenpäin. Matka on pitkä, ja tulokset tulee hitaasti, mutta varmasti.

 

[JoMe84]

Kiitos kommenteista/mielipiteistä ja tsempeistä ylläkirjoittaneille!