Tatuointi on hyvin henkilökohtainen juttu. Uskoakseni loppujen lopuksi harva ottaa tatskan kavereita varten, vaikka se "cool" juttu onkin. Toisaalta jos joku sen kavereita varten hankkii, niin silloin se voi helposti alkaa myöhemmässä vaiheessa kaduttamaankin.Routainen Sydän kirjoitti:Ei ole tatuointeja. Henk. koht. arvelen, että iän karttuessa tulisi vitutustila tatuointien suhteen. Katumusta riittäisikin sitten loppuelämä ja poistattaminenkin on älyttömän kallista (?) En tiedä, ei oikein nappaa, mutta onhan ne mahtavan näköisiä oikeissa paikoissa - oikeanlaiset tatuoinnit.
Naapuriyrittäjä sattuu olemaan tatuoija, jolle olen usein ihmetellyt ääneen esim. vapauden albatrossin persposkeensa ikuistavia tai ankkurin käsivarteensa laittavia ja sitä, kuinka varmasti 80-vuotiaana sitten kaduttaa. Hänen mielestään usein ihoon otettu kuva edustaa tiettyä ajanjaksoa tai tapahtumaa elämässä. Toki ihmisellä voi tulla eteen sellainenkin aikajakso elämässä, jonka haluaa pyyhkiä tyystin pois, mutta harvoin elettyä elämää saa elämättömäksi. Jos tatskan on ottanut itselleen, niin silloin tuskin tarvitsee murehtia sitä, miltä se kuva näyttää kropassa 40 vuoden päästä. Sehän näyttää siltä, että ihminen on elänyt!
Juu, itselläni on lapsen syntymän jälkeen otettu tatuointi. Kuva ei ole mitenkään trendikäs, mutta kuvastaa uuden elämän alkutaipaleen hankaluuksia. Ja tyttären nimen hakkasin alapuolelle. Jos lapsia joskus tulee lisää, niin jokainen saa minun kehosta oman paikan. Nimellä varustettuna.