JJos kylmyys vaikuttaa älykkyysosamäärän geneettisen muuntelun kautta, niin tuntuu äkkiseltään, että pari sataa vuotta on aika lyhyt aika geenien muuntumiseen.
Pari sataa vuotta ei riitä yhtään mihinkään. Toisistaan eristäytyneiden populaatioiden väliset kognitiiviset ja fysiologiset erot syntyvät merkittäviksi vähintään kymmenien tuhansien vuosien aikana.
Päiväntasaajan seutu on ollut vhh-karppaajan paratiisi. Syötäviä kasveja ja eläimiä on aina ollut runsaasti saatavilla. Yhteisön jokaisen jäsenen ei ole tarvinnut osallistua ruoan hankkimiseen halutessaan. Näissä oloissa sukupuolivalinta on voinut perustua enemmän hetkelliseen tyydytykseen. Miehet olivat enemmän seksuaalisen parinmuodostuksen tarpeen ajamia kuin perherakkauden ja missä kaikkein eniten kunnioitettuja ovat ne, joilla on suurin määrä seksuaalisia valloituksia, yksittäinen lapsi tai sen äiti merkitsivät vähän niille miehille, joilla oli eniten seksipartnereita ja lapsia.
Toisaalta ankarissa oloissa joissa syntyvyys on alhaista ja kuolleisuus korkeaa miesten ja naisten on täytynyt varjella jokaista jälkeläistään. Pohjoisen karuissa oloissa on täytynyt kehittää erilaisia ravinnon varastointimenetelmiä, vaativampia asumuksia ja vaatetusta kylmyyttä vastaan ja ennenkaikkea joukkuepeliä suurriistan metsästykseen. Maan ollessa ison osan vuodesta roudassa ainoa vaihtoehto on ollut kalastaa ja metsästää tarpeeksi eläinkunnan tuotteita. Sooloilijoilla ei ole ollut menestystä tämänkaltaisissa yhteisöissä. Yhteisistä kassoista sai varastaa ainoastaan kerran ennen matkan jatkumista suohon.
Jos yhteisö riippui lähes täysin metsästyksestä, kehittyneempien aseiden kehittäminen, pyydykset ja kehittyneet strategiat olivat kriittisen tärkeitä, kun oli niukasti riistaa. Tehokas metsästys, kalastus ja pyydystäminen sellaisessa ympäristössä voivat vaatia hyvin kehittyneitä kognitiivisia taitoja. Erilaisten kekseliäiden pyydysten kehittäminen ja punominen voi vaatia korkeaa älykkyyttä. Tulenteko kylmässä ja märässä ympäristössä oli jopa kohtalonkysymys. Ankarissa oloissa on paljon helpompaa pitää tulta yllä kuin sytyttää uusi. Jotkut heimot ovat luultavasti sytyttäneet tulen syksyllä ja ylläpitivät sitä koko talven. Jos vain yksi ryhmän jäsen, jonka vastuulla oli tulen ylläpito, epäonnistui typeryyden tai vastuuttomuuden vuoksi, koko ryhmä saattoi kuolla.
Päiväntasaajan Afrikassa, jos savimajan lehtikatto romahtaa sademyrskyssä, asukkaat voivat helposti rakentaa uuden seuraavana päivänä. Jos paikallinen eksyy sademetsään Afrikassa, hän voi elää faunalla ja flooralla etsiessään tietä takaisin, kun taas jos jääkauden aikaisessa Euroopassa elänyt ihminen eksyi talvella, hän jäätyi kuoliaaksi.
Erityisesti suunnistus pitkillä talvisilla metsästysretkillä merkitsemättömillä maa-alueilla suosi sellaisten eurooppalaisten ja aasialaisten selviytymistä, joilla oli korkea avaruudellisen hahmottamisen kyky. Porojen ja muiden arktisten eläinlaumojen liikkeiden jäljittäminen suurien etäisyyksien päästä vaati älykkyyttä suurten tietomäärien käsittelemiseksi ja strategioiden kehittämiseksi, jotta laumojen liikkeet voitiin ennakoida.
Tällaisissa oloissa vapaat naiset etsivät kumppaneikseen miehiä joiden he olettivat olevan uskollisia. Jopa naisten älykkyys miehen petollisuuden havaitsemiseksi muodostui tärkeäksi geneettiseksi eduksi. Jos miehellä oli muita kumppaneita ja lapsia, hän voisi hyvinkin joutua valitsemaan ketä ruokkia kerätyillä varastoilla talven tultua. Miehen puolella oli evolutiivisesti tärkeää selvittää, josko hänen kumppaninsa petti ja näin välttää elättämästä vaimoa ja lapsia, jotka eivät olleet siirtämässä eteenpäin hänen geenejään.
Pitkillä kylmillä metsästysretkillä pohjoisessa metsästäjän täytyi usein olla hiljaa ja hillitysti pitkiä aikoja sekä, paitsi ajoittaisten suurriistan metsästyksen aikana, olla todennäköisesti pitkiä aikoja yksin. Tämä todennäköisesti suosi ennemmin itsehillintää ja sisäänpäin kääntyneisyyttä kuin puheliaisuutta ja ulospäin suuntautuneisuutta. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan epäsosiaalisten nörttien esi-isät eivät olisi päässeet levittämään geenejään impulsiivisissa yhteisöissä, joissa kunnioitettavimpia olivat häntäheikkimiehet. Ankarassa ilmastossa naisten ja heidän perheidensä täytyi valita mies hänen lojaaliutensa ja vastuullisuutensa mukaan.
