Pahoittelut että palaan asiaan vasta nyt! Unohtui totaalisesti tähän vastaaminen, mutta juontui nyt mieleen.
Tarve on olemassa, koska ahdistelua tapahtuu pääasiassa sanallisessa muodossa. Toistan kuitenkin, että kyseinen lakimuutos tuskin vaikuttaisi merkittävästi tuomioiden määrään (ymmärrettävistä syistä), mutta olisi periaatteellinen linjaus, jolla voisi hyvinkin olla vaikutusta yhteiskunnallisiin asenteisiin ja normeihin.
Et ehkä muista mutta käsittelin tätä argumenttiasi jo aikaisemmin etkä siihen mitään ole vastannut vieläkään. Miksi muiden sanallisessa muodossa tapahtuvien rikosten kuten uhkauksen ja kunnianloukkauksen kohdalla ei ole tarvetta tällaiseen pykälään, vai oletko sitä mieltä että olisi? Ts. sanallisuus ei näytä mitenkään perustelevan tuota tarvetta.
Olethan tietoinen että kuolleella kirjaimella laissa on usein negatiivisia vaikutuksia? Nimenomaan vaikutuksia yhteiskunnallisiin asenteisiin ja normeihin minäkin pelkään jos aletaan heitellä lakiin juttuja joita ei ole tarkoituskaan noudattaa tai seurata ihan vain "viestinä". Väitän lain muuttuvan asenteiden mukana enemmän kuin toisinpäin. Historia taitaa olla melkoisen samaa mieltä.
Biologinen ero miesten ja naisten elinajanodotteen välillä on noin kaksi vuotta. Loput johtuu sitten monista muuttujista, kuten siitä, että miehet ottavat keskimäärin enemmän riskejä, välttelevät lääkärikäyntejä, ovat emotionaalisesti sulkeutuneempia ja omaavat epäterveellisemmät elämäntavat. Kaikkiin näihin voidaan puuttua yhteiskunnallisella tasolla kannustamalla ja ohjaamalla miehiä toimimaan tavalla, joka ehkäisee näitä ongelmia.
Tästä ollaan ihan samoilla linjoilla. Tosin on vielä mahdollista että tuo riskinotto selittyy nimenomaan biologialla eikä sosiaalisilla rakenteilla.
Jos ilmiötä tarkastellaan vaikkapa tuloluokittain tai koulutusasteen perusteella, havaittaneen, että ongelmat kumuloituvat heikosti kouluttautuneeseen kansanosaan, jolla on vähemmän henkistä pääomaa ja tietoa em. asioista.
Feminismin hyödyt painottuisivat siihen ryhmään miehiä, jotka näistä asioista kärsivät ja jotka aiheuttavat häiriökäyttäytymisellään ongelmia muille.
Tämäkin on minusta hyvä huomio ja olen samaa mieltä. Toki riippuen siitä mitä feminismillä tarkoitetaan.
En tiedä, mitä tarkalleen haet tällä, mutta palaan vielä aiempaan toteamukseeni: yhteiskuntaa tutkittaessa joudutaan liikkumaan paljolti induktiivisen tutkimuksen alueella. Asiat ja ilmiöt ovat niin vahvasti toisiinsa linkittyviä, että ei voida tehdä luonnontieteellisiä kokeita kontrolloidussa ympäristössä, jotka aukottomasti todistaisivat väitteitä; aina on olemassa mahdollisuus, että kaikkia ilmiöön vaikuttavia muuttujia ei ole kyetty ottamaan huomioon.
Tämä kaikki johtuu ihan siitä yksinkertaisesta seikasta, että ihminen on tiedostava toimija, jonka käyttäytymiseen vaikuttavat ulkoiset ärsykkeet, omaksutut roolit ja muut vaikeasti määriteltävät seikat. Aina voidaan etsiä johdonmukaisuuksia, mutta loppuviimeksi niiden välinen vaikutus ja kokonaisarvio on varsin hatara.
Niin, tämä on vähän hassu kommentti sillä tuotahan minä juuri ajan takaa. Siksi minua ärsyttää suunnattomasti nämä, suo anteeksi, typerykset jotka puhuvat omista lähes tuulesta temmatuista tulkinnoistaan tai joistain valtarakenteita tms. epämääräisiä käsitteitä koskevista tutkimuksista joiden metodologiasta heillä ei ole hajuakaan kuin ne olisivat jotain fysiikan tuloksiin verrattavia kiistattomia tosiasioita.
Kuten itsekin sanot, tieto vuorovaikutuksista ja kokonaisarvio on varsin hatara. Tällöin pitäisi olla episteemistä nöyryyttä olla julistamatta totuutena kuinka tämä ja tämä asia johtuu juuri rakenteista siten ja täten. Pitäisi olla episteemistä nöyryyttä tajuta että kun luulen vangitsevani yhdessä tilanteessa koko yhteiskuntaa läpitunkevan epäkohdan, olen todennäköisesti vain sepittänyt sadun itselleni. Pitäisi olla episteemistä nöyryyttä suhtautua varauksella lainsäädäntöön jonka tarpeesta tai vaikutuksista ei todennäköisesti ole hajuakaan.
