Tämä ei pidä paikkaansa. Kannattaa katsoa Areenasta tämän viikon maanantain A-studio. Siinä suomen kielen tutkija Mila Engelberg kertoo, että se kuinka sukupuolittuneita ammattinimikkeet ovat, vaikuttaa esim. pikkutyttöjen käsityksiin siitä, miten naiset voivat tietyissä ammateissa pärjätä.
Se on feministien luoma valinta. Nainen ei ole heikko tai epäitsenäinen, mutta feministien luoma nainen on. Feministit uhriuttavat naisen, vertaavat naista mieheen ja luovat kulttuurisia malleja, joissa nainen esitetään rajoitettuna, vaikka oikeasti rajoja ei ole. Kaikenlaisen pikkusälän problematisointi ei millään muotoa lisää tasa-arvoa vaan päinvastoin heikentää poikkeuksellisia valintoja tekevät naiset kiintiönaisiksi tai osoiteltaviksi naisiksi.
Perinteisillä miehisillä aloilla ei naisia liiemmin ole, vaikka niiden ammattinimikkeet olisivat neutraaleja. Kysymys kun ei ole siitä, että kieli ohjaisi naisia, vaan siitä, että miehiä ja naisia kiinnostavat keskimäärin eri asiat. Se, että kirvesmiehestä tehdään rakentaja, ei aiheuta naisten ryntäystä rakennusalan duunarihommiin. Jos taas joku nainen on oikeasti motivoitunut hakeutumaan rakennusalan suorittaviin tehtäviin, niin ei häntä miesloppuinen ammattinimike estä.
Voihan näitä näprätä, mutta oikeasti kysymys on ainoastaan puhumisella ja kirjoittamisella leipänsä tienaavien akateemisesti koulutettujen ihmisten itsensä tärkeäksi tekemisestä. Tasa-arvotyötä ei tehdä paperilla. Sitä tehdään esimerkiksi maaseudulla, missä monet naiset tarttuvat moninaisiin käytännön hommiin. Heille moottori- tai raivaussaha tai isojen työkoneiden ajaminen ei ole vierasta. Akateemisesti rajoittuneet eivät ole vielä ehtineet kertomaan maaseudun naiselle, miten tätä rajoitetaan ja mitä tämän sopii tehdä. Siksi hän osaa tarttua moottorisahaan. Vielä.
Minä olen tehnyt mieheksi poikkeuksellisia valintoja, esimerkiksi sellaisia, että vuosikurssillani on ollut yksi tai kaksi miestä ja kaikki muut naisia. Minusta olisi ollut hyvin kiusallista, jos televisioryhmä olisi marssinut luokseni tekemään ohjelmaa naisten keskellä olevasta miehestä samalla tavalla kuin se tekee ohjelmaa naislentokapteenista. Jos minun sukupuoltani olisi osoiteltu televisio-ohjelmassa, niin miten se olisi rikkonut raja-aitoja tai lisännyt miesten vapautta tehdä haluamiaan valintoja? Ei mitenkään. Päinvastoin, taas kerran olisi vahvistunut käsitys siitä, että tuossa on nyt tuollainen poikkeuksellinen mies, mutta ei se mikään normi ole.
Voivathan nämä tasa-arvon ajajat osoitella, mutta osoittelulla ei tasa-arvoa saavuteta. Edelleenkin opiskeluvalinnoissa tulee olemaan miesten alat ja naisten alat. Ihan vain siksi, että niin biologia ohjaa.
Sama ongelma näkyy homojen keskuudessa. Jotkut homot ovat ärsyyntyneet siitä, että he eivät saa olla homoja ja elää tavallista elämää, vaan että heidän poikkeuksellisuuttaan osoitellaan ja julistetaan ja että siitä tehdään ideologian väline. Samalla tavalla kuin homoaktivistit tekevät homoista osoiteltavan kohteen, feministit tekevät naisesta osoiteltavan kohteen. Ammattinimikkeiden parissa puuhailu on taas vain yksi osoitus tällaisesta osoittelukulttuurista.
