Englannin kieli on tässä asiassa hitusen järkevämpi, siellä kun on eroteltu erillisiksi termeiksi sex (biologinen sukupuoli) ja gender (sosiaalisesti rakentunut sukupuoli)
Kyllä, juuri näin.
...jopa biologien keskuudessa on tänä päivänä melko selvää, ettei biologinen sukupuoli ole ainoastaan kaksijakoinen asia, vaan nykypäivänä suuri osa biologeistakin on sitä mieltä, että sukupuolia on vähintään kolme, eli englanniksi male, female ja intersex. Usein ei puhuta edes tästä, vaan asiantuntijoiden keskuudessa tunnistetaan, ettei biologinen sukupuoli ole kaksijakoinen, vaan ennemminkin meillä on olemassa laaja spektri erilaisia sukupuolia. Lisää tästä aiheesta alta, ihan tieteellisestä julkaisusta. Notta kukahan sitä tiedevastaista tavaraa tässä nyt suoltaa?
Ei se nyt ihan noin mene.
Biologisesti sukupuoli määräytyy sen mukaan, mitä sukusoluja yksilö tuottaa. Nämä jaetaan usein kahteen tyyppiin, isoihin ja pieniin, koska valtaosa - jos ei kaikki - Maapallon suvullisesti lisääntyvät eliöt niin kasvi- kuin eläinkunnassa tuottaa kahta tyyppiä sukusoluja.
Sukupuolettomuus eli se, ettei yksilö tuota kumpaakaan tyyppiä, ei ole biologisesti sukupuoli. Osalla eliöistä yksilöt saattavat myös tuottaa molempia, niinkin että pystyy lisääntymään molemmilla tavoilla. Ihmisissäkin on hermafrodiitteja, mutta muistinvaraisesti aika harva heistä pystyy sekä siittämään että synnyttämään.
Sitten toinen asia, joka ei suoranaisesti liity enää biologiseen sukupuoleen, on se, miten perimä vaikuttaa siihen, kumpia sukusoluja yksilö tuottaa ja millaisia sukupuolelleen ominaisia piirteitä hänellä on. Pelkkä XY-kromosomisto ei vielä suoraan tarkoita sitä, että yksilö tuottaa siittiöitä ja puhkuu testosteronia, eikä testosteronin tuotanto välttämättä tarkoita sitä, että yksilö reagoi siihen normaalilla tavalla, sillä perimässä saattaa olla häiriö testosteronin reseptoreissa.
Ehkä tyypillisin muoto on nk. XXY-mies, joista useimmat jäävät jollain tavalla keskivertomiesten ja -naisten välimaastoon. Toinen artikkelissakin mainittu poikkeus on se, että tavallisesti Y-kromosomissa oleva SRY-sekvenssi, joka aiheuttaa yksilön kehittymisen urokseksi, voi poikkeustapauksissa olla X-kromosomissa, ja päin vastoin eli Y-kromosomista voi puuttua SRY tai siellä voi olla WNT4.
Linkkaamassasi artikkelissa esimerkkitapauksena on kimeeri. Se on harvinaista, mutta ei tavatonta. Kyseessä on ihminen, jolla on ollut raskauden alkuvaiheessa kaksonen, mutta nämä ovat sulautuneet toisiinsa. Kimeerius on hyvin yksilöllistä, mutta piirteitä ovat mm. (1) ihmisellä on kahta eri verityyppiä, (2) eriväriset silmät, (3) laikuttain kasvavat eriväriset hiukset, (4) laikuttainen iho eli kahta eri pigmenttiä. Useimmissa tapauksissa kimeereillä on kuitenkin epämuodostumana jälki entisestä kaksosestaan jossain muodossa.
Siitä sitten saa taistella ihan maailman tappiin saakka, että millä poliittisesti korrektilla nimellä mitäkin kehityshäiriötä(*) kutsutaan, ja että millainen sukupuoli-identiteetti kelläkin on perimään ja sukusolujen tuotantoon katsomatta.
(*) Biologisesti katsottuna kyseessä on kehityshäiriö, mutta sitä ei pidä ottaa negatiivisena terminä. Valtaosalla ihmisistä on kaikenlaisia kehityshäiriöitä perimässään, osa näkyvämpiä, osa näkymättömämpiä. Kuten linkatussa artikkelissakin todetaan, useimmat eivät edes tiedä kantavansa kehityshäiriötä ja tässä oli vielä kyse vain sukupuoleen ja lisääntymiseen liittyvistä häiriöistä: "Many people never discover their condition unless they seek help for infertility, or discover it through some other brush with medicine."