Mutta minun mielestäni kaikista ongelmallisin kysymys on se, millä perusteella positiivinen syrjintä kohdennetaan. Voi olla sinänsä totta että arabiankielisellä nimellä työllistyminen on vaikeampaa kuin suomenkielisellä nimellä. Mutta yhtä lailla myös hörökorvilla työllistyminen voi olla vaikeaa, varsinkin asiakaspalvelua tai edustusta vaativiin tehtävin.
Siirrän keskustelun Vihreiden tukikohdasta tänne. Keskustelu koskee parhaillaan enemmän intersektionaalisuutta, kuin Vihreiden puoluetoimintaa, vaikka sitä puolueena ajavatkin.
Tämä lainaamani teksti on myös minun mielestäni se positiivisen syrjinnän ydinkysymys. Itse väitän, että älykkyys ja ulkonäkö ovat ne isoimmat haasteet elämälle ylipäätään, eikä niitä ole liitetty tuohon ”uhripiste-asteikkoon” mitenkään. Jos olet esimerkiksi kaunis/komea tai älykäs maahanmuuttaja-taustainen henkilö, elämä on yleensä paljon keskivertoa parempaa. Enkä ajattele asiaa pelkästään työllistymisen näkökulmasta, vaan elämästä yleisesti. Pärstäkerroin, paino ja pituus (erityisesti miehillä) vaikuttavat todella paljon mahdollisuuksiin parisuhdemarkkinoilla (miksei myös työrintamalla), ja joku voisi ajatella kumppanin löytämisen olevan isoimpia asioita elämässä - jotain mitä ajattelemme alitajuisesti pienestä pitäen. Jäämmekö yksin elämässä? ”En, jos olen tarpeeksi kaunis. En, jos minulla on tarpeeksi rahaa.” Jos satut olemaan luontaisesti älykäs, kaunis, komea tai urheilullinen, et ehkä osaa samaistua näihin asioihin, mutta useimmille nämä ajatukset ovat läsnä - ehkäpä vain motiiveina motiivien taustalla. Väitänkin, että monen rahan perässä juoksijan alkuperäinen, ehkä jopa tiedostamaton motiivi on alkuun ollut kohottaa statustaan parisuhdemarkkinoilla. Myöhemmin siitä on ehkä tullut vain ajatusmalli ja tapa.
Minulla oli ongelmia pituuskasvun kanssa. Minusta projisoitiin reippaasti alle 170-senttistä, enkä kasvaessani voinut olla tiedostamatta, että ainakin silloin useimmissa naisten deitti-ilmoituksissa luki ei alle 170-senttisille. (Nimimerkkini viittaakin siihen, että minua aikoinaan kutsuttiin kääpiöksi.) Onnekseni kasvoin lopulta jopa yli 180-senttiseksi, ja samalla arvoa parisuhdemarkkinoilla alkoi löytyä enemmän. Osaan kuitenkin omakohtaisen kokemukseni ansiosta tiedostaa, kuinka paljon pelkkä pituus voi vaikuttaa siihen miten minut nähdään etenkin vastakkaisen sukupuolen silmissä. Enkä usko normi mittaisen jannun pystyvän samaistumaan siihen millaista on kasvaa kohti aikuisuutta tiedostaen ison mahdollisuuden siihen, että se tullaan viettämään sinkkuna (ainakaan pituusaspektin kautta). Eikä tämä ole mikään manifesti pituuden lisäämiseksi ”uhrilistalle”, vaan huomio siitä, että todellisia esteitä elämälle on useita, vaikka emme välttämättä huomaa niitä. Ihonväriin ei useimmat täällä pysty samaistumaan, mutta tiedostamme siihen liittyvät haasteet ympäristöstämme, siksi sille on ilmeinen paikka ”uhriolympialaisissa, mikäli sellaisia haluaa vietettävän.
Jos uhriolympialaisia tulee viettää - ja sitä haluaa kutsua tasa-arvoiseksi, pisteytys ja lajivalinta tulisi tehdä sellaisen komitean kautta, joka kykenee näkemään elämää mahdollisimman monesta eri näkökulmasta ja samaistumissuunnasta. Parhaillaan kun näiden olympialaisten sääntökirja on yksinomaa feministien kainalossa, samaistumispinnan voi olettaa olevan erittäin suppea, ja siten ruma-olavi voi vaan katsella, kun armopaloja heitellään ympäriinsä, eikä yksikään lennä hänen suuntaansa. Onko naapurin kauniin Serafiinan elämä muka häntä kurjempaa?
Mutta jotta väärinkäsityksiä ei tule, itse en siis kannata minkäänlaista syrjintää - positiivista tai negatiivista. Meille kaikille on suotu syntymästä tietynlaiset pelikortit. Niillä tulisi oppia pelaamaan. Jos ei pysty, yhteiskunnan tulisi voida auttaa (kuten auttaakin). Mutta yksittäisille pelikorteille ei yhteiskunnan toimesta tulisi antaa lisäarvoa, koska se häiritsee luonnollista tapaa, jolla ihmiset ovat tottuneet korteillaan pelaamaan. Kun pelisäännöt eivät enää pelaajia miellytä, yhteiskunta voi muokata pelisääntöjä, mutta ässä olkoon edelleen ässä ja ristikutonen olkoon ristikutonen. Pelaajalla saattaa olla kädessään herttajätkä, jolla kompensoi sitä, että sieltä löytyy myös ruutu kakkonen. Mutta jos kaikki ristikortit on yhtäkkiä herttakortteja arvokkaampia, monen pelaajan käsi huononee yhtäkkiä epäluonnollisella tavalla. Ehkä kortinpeluu on epäselkeä metafora, mutta kuvailee mielestäni positiivista syrjintää osuvasti.
www.hs.fi
www.is.fi
