Me Naiset -lehti oli koonnut yhdeksän merkkiä, mistä tunnistaa omat mikroaggressiot.
Ainoa järkevä
tuolla oli tämä:
-
Oletat, että kaikki homoseksuaalit ovat samanlaisia ja pitävät samoista asioista
Homouteen liittyy usein mielikuvia naisellisuudesta ja nenäkkyydestä. Tämän kaltaiset oletukset joutavat romukoppaan, sillä seksuaalisuus ei kerro mitään toisen persoonasta tai mielenkiinnonkohteista.
-
Tämä koskee kaikkea muutakin. Vähemmistö ei tarkoita samoja arvoja, asenteita tai toiveita. Minä olen monesta asiasta eri mieltä julkista ääntä pitävien kinkyilijöiden kanssa, enkä pidä lainkaan siitä, että he yrittävät kertoa puolestani, mitä ajattelen, toivon ja tahdon. Vielä vähemmän arvostan sitä, että ulkopuoliset nostavat itsensä tulkitsevaksi normiksi, jota pitäisi noudattaa. Se on pikemminkin narsismia ja vallankäyttöä kuin pyrkimystä aidosti ajaa vähemmistöjen asemaa.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä tärkeitä arvoja ovat hyväntahtoisuus, kunnioitus, vilpittömyys ja avoimuus. Noita ei voi eikä pidä korvata ulkoisilla normeilla, koska normit eivät lisää oikeuksia vaan kaventavat niitä.
Esimerkiksi hetero-oletus on täysin perusteltu, koska homoparit ovat harvassa. Jokaista poikkeusta ei tarvitse ajattelussaan valmiiksi huomioida, koska se tekee ihmisten välisestä kanssakäymisestä tavattoman vaikeaa. Sen sijaan on hyvä pyrkiä kulttuuriin, jossa hetero-oletuksen voi luontevasti korjata, eikä siitä tarvitse valehdella.
Jos isovanhemmat olettavat, että pojanpojalla on tyttöystävä, se ei ketään loukkaa. Sen sijaan moni homo loukkaantuu, jos oletuksen korjauksen jälkeen tulee tuomio.
Viestintä on yleensäkin jatkuvaa ohipuhumista ja virhetulkintaa, joten on elämälle vierasta pyrkiä viestintätyyliin, jossa tosielämän kaikki poikkeukset huomioidaan. Tämä ei koske pelkästään vähemmistöjä vaan kaikkea muutakin. Jos joku puhuu maasta pallona, virheen voi ohittaa luontevasti tekemättä itsestään numeroa ja vaatimatta ehdotonta tarkkuutta.
Palaan vielä siihen, että korrektin puheen takana on viime kädessä halu käyttää valtaa ja kontrolloida. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka ihmisten puhe saataisiin putoilemaan tarkasti tietynmuotoisista rei'istä, niin se ei poista perusongelmaa, joka on kohtaamisen ja hyväntahtoisuuden puute. Viimeksi mainittu koskee erityisen voimakkaasti vähemmistöjen puolesta taistelevia. He tahtovat nähdä rumuutta sielläkin, missä motiivit ovat myönteiset.