Kesäpäivän ratoksi esimerkki nykyajan pölhöfeminismistä.
Facebookissa sattui silmään jonkun tutuntutun pöyristys siitä, että eräs tietokirjailija oli kirjoittanut kirjan
"Suuret sanat" (linkki kustantamon sivulle), jossa tämä haastattelee lapsuusvuosiensa (suunnilleen 90-luku) hänelle merkityksellisimpien suomenkielisten biisien sanoittajia ja kertoo näin tarinoita näiden sanoituksien takana; facebookpöyristys johtui siis siitä, että vain yksi kirjaan haastatelluista lauluntekijöistä oli nainen, ja perään listattiin joukko suosittuja pääasiassa 2000-luvun naislaulajia (ei pääasiassa sanoittajia), joita pöyristyjän mukaan olisi mieluummin pitänyt haastatella.
Tässä parhaita paloja pöyristymispäivityksen kommenteista:
"Siis mitvit... Ei ole todellista."
"Alltså är detta på riktigt...? Jösses."
"Naiset kirjoitttaa vain pieniä sanoja
"
"Aivan pöyristyttävä keissi, varsinkin kun monipuolisempi kattaus sanoittajia todellakin löytyisi!
"
"Ei helevata- kuka vatipää tämän kokosi??"
"Kiitos tän asian nostamisesta esiin."
"Miehet on suuria, ja niiden sanat eritoten? Kauneimpien laulujen sanoitusten listaakkelista löytyisi varmaan naistekijöitäkin"
"Mietin samaa, se kauneimmat sanoitukset tosin rajaisi ulos aika paljon kriittisiä sanoituksia. Ja sehän sopisi, eihän vihaisia naisia pidä kuunnella saati nostaa esiin!"
"mä oon sanaton koska mulla ei oo enää sanoja, suuria eikä pieniä, kuvaamaan tätä"
Päivitys on saanut kohtuullisen paljon huomiota, ja huomattavan moni on reagoinut "vihainen". Mistä nämä ihmiset pöyristyvät ja ovat vihaisia? Ihan kuin lukisi jotain väsynyttä parodiaa.
e. tarkennusta