Jos ja kun nuttura niskassa kelpaa, niin luulisi rastatukankin kelpaavan. Kunhan eivät lepata.Pääsisikö kuitenkin, jos on nainen? Miten tuo menee? Koskeeko naisia samat säännöt naamakarvojen suhteen kuin mieheksi olettuvia?
Jos ja kun nuttura niskassa kelpaa, niin luulisi rastatukankin kelpaavan. Kunhan eivät lepata.Pääsisikö kuitenkin, jos on nainen? Miten tuo menee? Koskeeko naisia samat säännöt naamakarvojen suhteen kuin mieheksi olettuvia?
Niin hyvänä esimerkkinä tästä toiminnasta on tiettyjen piirien armeijaan tuoma kasvispäivä.
Se onkin sitten kaikissa sotilaskodeissa se päivä, jolloin grillillä on jono, ei se perus varusmies ole mihinkään muuttunut vaikka tuo äänekäs vähemmistö pitää meteliä.
Armeija nyt on vaan laitos, jossa ei voida tehdä kaikkea niin, että jokainen saa haluamansa siellä pitää sietää tiettyjä juttuja siihen ei vaikuta se oletko Enhroothin sukua, maahanmuuttaja itä-Helsingistä vai Möttönen Oulusta, se on sitä tasa-arvoa.
Tuo hijabin haluaminen on taas sitä omista oikeuksista tiukasta kiinni pitämistä, ettei yhteisen edun nimissä olla valmiita niistä luopumaan.
Tuosta asiasta varmaan sitten kannattaisi puhua enemmän jos valtaosa miehistä kärsii ahdistelusta. Miksi se aina on niin että epäkohdista ei voi puhua koska "kyllähän meitäkin...."?Keira Knightley sanoo suorat sanat kaikkien naisten kokemasta tilanteesta: ”V***n masentavaa”
Lainaus Keiralta
" – Oikeasti, en tunne ketään, jota ei olisi jollain tavalla ahdisteltu, oli se sitten vilauttelua tai kourimista, tai joku äijä, joka uhkaa viiltää kurkkusi tai lyödä kasvoihin, tai mitä tahansa. Kaikkia on häiritty, Knightley kertoo. "
Juloahti mieleeni. Luuleeko naiset, ettei iso osa miehistäkin olisi kokenut ahdistelua? Vai onko vain naisiin kohdistunut ahdistelu paheksuttavaa?
Itsehän en ainakaan sanonut, että asioista ei saisi puhua. Jos siis sitä tarkoitit. Pitäisikö miesten vaieta kokonaan asiasta, koska naisia ahdistellaan enemmän?Tuosta asiasta varmaan sitten kannattaisi puhua enemmän jos valtaosa miehistä kärsii ahdistelusta. Miksi se aina on niin että epäkohdista ei voi puhua koska "kyllähän meitäkin...."?
Itse en ainakaan samalla tavalla ole ahdistelusta kärsinyt kuin jotkut lähipiirini naiset.
Ei pitäisi vaieta mutta outoa se on että asiasta puhutaan ainoastaan silloin kun puhutaan naisiin kohdistuvasta ahdistelustaItsehän en ainakaan sanonut, että asioista ei saisi puhua. Jos siis sitä tarkoitit. Pitäisikö miesten vaieta kokonaan asiasta, koska naisia ahdistellaan enemmän?
Minusta on söpöä, kun palstan miesfeministit näkevät aina jonain suurena henkilökohtaisena loukkauksena sellaisen tilanteen, jossa joku mies kehtaa todeta, että häntäkin on ahdisteltu, tai että miehiäkin ahdistellaan. "Ei mua ainakaan oon ahdisteltu"- kortti jotenkin kruunaa kokonaisuuden, näistä omasta päästä heitetystä "asioista ei saisi puhua" uhriutumisista puhumattakaan.Ei pitäisi vaieta mutta outoa se on että asiasta puhutaan ainoastaan silloin kun puhutaan naisiin kohdistuvasta ahdistelusta
Jos puhut miesten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta vain silloin kun muut puhuvat naisten kokemasta ahdistelusta niin aika vahva mutkuttelun maku siitä jää. Ei miesten kokema ahdistelu ole pois naisuhreilta. Mutta älä näyttele olevasi kiinnostunut siitä jos tulet vain silloin kun joku puhuu naisten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta.Onko se miesten ahdistelu nyt sitten olevinaan jollain tasolla jotenkin pois naisuhreilta? Vai mikä homma? Mitään intersektionaalista hevonpaskaa on turha tulla sitten piipertämään. Ei kiinnosta.
Nytkin täällä yritettiin keskustelua avata miesten ongelmista ja miten esimerkiksi miesten ahdistelu koetaan, niin ainoa paikalle vaivautunut feministi saapui vain uhriutumaan, joka toki muiden kokemusasiantuntijoiden johdosta palkittiin tykkäyksillä.Jos puhut miesten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta vain silloin kun muut puhuvat naisten kokemasta ahdistelusta niin aika vahva mutkuttelun maku siitä jää. Ei miesten kokema ahdistelu ole pois naisuhreilta. Mutta älä näyttele olevasi kiinnostunut siitä jos tulet vain silloin kun joku puhuu naisten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta.
Jos puhut miesten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta vain silloin kun muut puhuvat naisten kokemasta ahdistelusta niin aika vahva mutkuttelun maku siitä jää. Ei miesten kokema ahdistelu ole pois naisuhreilta. Mutta älä näyttele olevasi kiinnostunut siitä jos tulet vain silloin kun joku puhuu naisten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta.
Niin noista voi puhua samaan aikaan. Mutta semmoinen että otetaan jonkun näyttelijättären haastattelu jossa hän kertoo kokemuksistaan ja siitä miten on sairasta, että naiset joutuvat toimimaan erittäin varovaisesti välttääkseen mahdollisesti raiskatuksi joutumisen ja kuoleman. Mielestäni oikea reaktio tähän ei ole sanoa "Mutta miksi tässä ei puhuta miesten kokemasta ahdistelusta?".No, toki pitää ymmärtää että asiasta voi olla olennaista puhua juuri samaan aikaan ihan sen luonteen ymmärtämiseksi. Vain puhumalla molemmista yhdessä voidaan arvioida ilmiön hierarkkista rakennetta jossa ahdistelun alakategorioina on miesten ja naisten kohtaama ahdistelu. Onko kyse yleisilmiöstä, "ahdistelusta" vai nimenomaan naisiin tai miehiin kohdistuvasta ahdistelusta? Totta kai tällä on merkitystä. Ja uskon kyllä, että näitä erityispiirteitä löytyy paljonkin, mutta tällä "nyt puhutaan naisten kohtaamasta ahdistelusta, puhukaa erikseen miesten kohtaamasta" -tyyppisellä retoriikalla ei saada taivastelua kummempaa analyysia aikaiseksi.
Kannattaa nyt kuitenkin huomioida millaisessa asiayhteydessä miehet jollekkin asialle naureskelevat. Miehillä on varsinkin tuttujen kesken tapana heittää roisiakin läppää, ihan oikeasti siis läppänä. Se ei tarkoita, että miehet jotenkin vähättelisivät itse tekoa tai eivät kykenisi suhtautumaan niihin vakavasti. Se on meidän miesten eräänlainen yhteinen puolustautumiskeinokin. Me ennemmin vitsailemme myös ikävistä asioista kuin alamme yhdessä pillittämään ja halailemaan. Yksikään niistä miehistä ei kuitenkaan menisi uhreille kertomaan, että "no sähän sait ole onnellinen" tms. Tässä on siis ero käytöksessä miesten ja naisten kesken (pl. siis toi viimeinen lause, mitä kukaan ei tekisi). Kai joku voisi tuollaisessa nähdä myös sitä, että miehet yrittää silti päästä ns. voittajana tilanteesta, tai kasvot pestynä. Siihen en ota kantaa, että onko se hyvä vai huono asia, mutta näin se ainakin omissa kaveripiireissäni on kautta linjan. Kyllä me osaamme myös vakavasti keskustella, olla empaattisia, sympaattisia ja itkeäkin, mutta ei tuolla tavalla.Miesten pitäisi puhua esim. kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä enemmän. Ei pidä ajatella, että miksi naiset eivät puhu siitä. Miesten pitää itse puhua, sillä hehän ovat asiassa asiantuntijoita.
Asiantuntijat ovat tuoneet esille, että pojat vaikenevat vielä enemmän kokemuksistaan kuin tytöt. Pelätään homoksi leimautumista ym.
Miesten ajatusmaailma on muutenkin sen tyylinen, että toisilleen puhuessaan naureskellaan, mitä valitat, jos joku akka ahdistelee, eikö se ole hienoa, kun on tarjokkaita.
Kuvottavin esimerkki suhtautumisessa löytyy näistä, kun opettaja tms. käytää hyväkseen nuorta poikaa niin äijät naureskelevat, voi kun olisi itsekin samanikäisinä saanut kokea tollaista. Sekoitetaan omat unelmat ja porno nuoren ihmisen hyväksikäyttöön.
Söpöä kun aikuisella miehellä menee feministit ilmeisesti ihon alle. Näetkö heitä huoneessasi tälläkin hetkellä?Minusta on söpöä, kun palstan miesfeministit näkevät aina jonain suurena henkilökohtaisena loukkauksena sellaisen tilanteen, jossa joku mies kehtaa todeta, että häntäkin on ahdisteltu, tai että miehiäkin ahdistellaan. "Ei mua ainakaan oon ahdisteltu"- kortti jotenkin kruunaa kokonaisuuden, näistä omasta päästä heitetystä "asioista ei saisi puhua" uhriutumisista puhumattakaan.
Onko se miesten ahdistelu nyt sitten olevinaan jollain tasolla jotenkin pois naisuhreilta? Vai mikä homma? Mitään intersektionaalista hevonpaskaa on turha tulla sitten piipertämään. Ei kiinnosta.
Tämä on se oma ajatus tästä koko asiasta. Jos tänne linkitetään vaikka raiskauksen uhrin tarinaa niin onko se kovin hedelmällistä keskustelua alkaa puhumaan että myös miehiä raiskataan? Oma oletus on ainakin että jokainen aikuinen ihminen ymmärtää että ahdistelua kokevat niin miehet kuin naisetkin. Omaan kokemuksiini kuitenkin pohjaan lauseeni omasta lähipiiristäni, jossa naisten kokema ahdistelu on ollut pelottavampaa, graavimpaa ja pitkäkestoista. Edelleenkään en väitä että miehillä se ei sitä myös voisi olla.Niin noista voi puhua samaan aikaan. Mutta semmoinen että otetaan jonkun näyttelijättären haastattelu jossa hän kertoo kokemuksistaan ja siitä miten on sairasta, että naiset joutuvat toimimaan erittäin varovaisesti välttääkseen mahdollisesti raiskatuksi joutumisen ja kuoleman. Mielestäni oikea reaktio tähän ei ole sanoa "Mutta miksi tässä ei puhuta miesten kokemasta ahdistelusta?".
Söpöä kun aikuisella miehellä menee feministit ilmeisesti ihon alle. Näetkö heitä huoneessasi tälläkin hetkellä?
Puhut myös paljon uhriutumisista vaikka koviten iniset itse. Yhyy, hevonpaskaa, piiperrystä. Yhyy.
Minun täytyy rehellisesti myöntää, että en todellakaan osaa astua saappaisiin. Kun kävelen vaikka baarista kotiin, niin miksi sen naisen pitäisi tuntea itsensä uhatuksi jos se kävelee samalla kadulla? Suomessa ei ole mitään ihmeellistä puskaraiskauskulttuuria ollut koskaan. Täällä jos joku raiskaa niin se on tuttu ja paikka ihan muu. Miksi siis naisilla on tälläinen pelko, kun suomalaiset, ihan tilastojenkin pohjalta ei sellaista tee? Tässä on aika outo kokonaisuus kyseessä. Jokainen nyt varmasti osaa laskea 1+1, mutta sen sanominen olisi taas väärin ja minusta vaikuttaa, että naisten kohdalla se kynnys sanoa edes tuo on vielä korkeampi, mutta se pelko on sitäkin vahvempi, tosin moni heistä ei tunnu haluavan myöntää itselleen mistä se pelko johtuu.Naisten kokema ahdistelu on myös asia jota miehet emme täysin edes ymmärrä ja selkeästi miehinä emme osaa asettua naisten saappaisiin. Viime aikoina noussut keskustelu jossa miehet ihmettelevät minkä takia naiset pelkäävät liikkua yksin kaduilla ilta-aikaan on tästä hyvä esimerkki.
Sekin on toisaalta varmaan vaan äärifeministien mädätystä koko keskustelu.
En ole epäillyt että olen ihosi alle päässyt. Joku selkeästi on.-Kukaan ei ollut kieltänyt aiheesta puhumista, mutta ratsastit kuitenkin feministisen luetunymmärtämisen lyhyellä oppimäärällä uhriutumaan paikalle. Vituiksi meni.
-Intersektionaalinen feminismi on hevonpaskaa.
Ihon alle pääsemisen luuleminen, menee kyllä teillä miesfeministeillä aina vähän sinne voimafantasian puolelle.
Niin. Myönnettävä on etten itsekään osaa. Kyllähän se pelko voi liittyä ulkomaalaistaustaisiinkin tai olla liittymättä, mutta onhan tuo ilmiö ilmeisesti naisten keskuudessa melko yleinen. Itseä se on myös ihmetyttänyt kun keskustelu on pohjautunut hyvinkin pieneen kaupunkiin, jossa en itse turvattomuutta ole tuntenut vaikkapa baarista lähtiessä (humalatila toki voi vaikuttaa). Toki pystyisin itseäni puolustamaan paremmin tilanteen vaatiessa. Nuo fyysiset tekijät kyllä on myös varmasti iso tekijä tuomaan turvallisuuden tai turvattomuuden tunnetta.Minun täytyy rehellisesti myöntää, että en todellakaan osaa astua saappaisiin. Kun kävelen vaikka baarista kotiin, niin miksi sen naisen pitäisi tuntea itsensä uhatuksi jos se kävelee samalla kadulla? Suomessa ei ole mitään ihmeellistä puskaraiskauskulttuuria ollut koskaan. Täällä jos joku raiskaa niin se on tuttu ja paikka ihan muu. Miksi siis naisilla on tälläinen pelko, kun suomalaiset, ihan tilastojenkin pohjalta ei sellaista tee? Tässä on aika outo kokonaisuus kyseessä. Jokainen nyt varmasti osaa laskea 1+1, mutta sen sanominen olisi taas väärin ja minusta vaikuttaa, että naisten kohdalla se kynnys sanoa edes tuo on vielä korkeampi, mutta se pelko on sitäkin vahvempi, tosin moni heistä ei tunnu haluavan myöntää itselleen mistä se pelko johtuu.
Niin noista voi puhua samaan aikaan. Mutta semmoinen että otetaan jonkun näyttelijättären haastattelu jossa hän kertoo kokemuksistaan ja siitä miten on sairasta, että naiset joutuvat toimimaan erittäin varovaisesti välttääkseen mahdollisesti raiskatuksi joutumisen ja kuoleman. Mielestäni oikea reaktio tähän ei ole sanoa "Mutta miksi tässä ei puhuta miesten kokemasta ahdistelusta?".
Kesäpäivän ratoksi esimerkki nykyajan pölhöfeminismistä.
Facebookissa sattui silmään jonkun tutuntutun pöyristys siitä, että eräs tietokirjailija oli kirjoittanut kirjan "Suuret sanat" (linkki kustantamon sivulle), jossa tämä haastattelee lapsuusvuosiensa (suunnilleen 90-luku) hänelle merkityksellisimpien suomenkielisten biisien sanoittajia ja kertoo näin tarinoita näiden sanoituksien takana; facebookpöyristys johtui siis siitä, että vain yksi kirjaan haastatelluista lauluntekijöistä oli nainen, ja perään listattiin joukko suosittuja pääasiassa 2000-luvun naislaulajia (ei pääasiassa sanoittajia), joita pöyristyjän mukaan olisi mieluummin pitänyt haastatella.
Tässä parhaita paloja pöyristymispäivityksen kommenteista:
"Siis mitvit... Ei ole todellista."
"Alltså är detta på riktigt...? Jösses."
"Naiset kirjoitttaa vain pieniä sanoja "
"Aivan pöyristyttävä keissi, varsinkin kun monipuolisempi kattaus sanoittajia todellakin löytyisi! "
"Ei helevata- kuka vatipää tämän kokosi??"
"Kiitos tän asian nostamisesta esiin."
"Miehet on suuria, ja niiden sanat eritoten? Kauneimpien laulujen sanoitusten listaakkelista löytyisi varmaan naistekijöitäkin"
"Mietin samaa, se kauneimmat sanoitukset tosin rajaisi ulos aika paljon kriittisiä sanoituksia. Ja sehän sopisi, eihän vihaisia naisia pidä kuunnella saati nostaa esiin!"
"mä oon sanaton koska mulla ei oo enää sanoja, suuria eikä pieniä, kuvaamaan tätä"
Päivitys on saanut kohtuullisen paljon huomiota, ja huomattavan moni on reagoinut "vihainen". Mistä nämä ihmiset pöyristyvät ja ovat vihaisia? Ihan kuin lukisi jotain väsynyttä parodiaa.
e. tarkennusta
Ja vieläpä naisen kirjoittama kirja, miten Janita kehtaa!? "Ei helevata- kuka vatipää tämän kokosi??" -kommentin kirjoittaja osaa auttavasti kirjoittaa muttei lukea, kirjoittajan nimihän on näkyvillä komeasti.Kesäpäivän ratoksi esimerkki nykyajan pölhöfeminismistä.
Facebookissa sattui silmään jonkun tutuntutun pöyristys siitä, että eräs tietokirjailija oli kirjoittanut kirjan "Suuret sanat" (linkki kustantamon sivulle), jossa tämä haastattelee lapsuusvuosiensa (suunnilleen 90-luku) hänelle merkityksellisimpien suomenkielisten biisien sanoittajia ja kertoo näin tarinoita näiden sanoituksien takana; facebookpöyristys johtui siis siitä, että vain yksi kirjaan haastatelluista lauluntekijöistä oli nainen, ja perään listattiin joukko suosittuja pääasiassa 2000-luvun naislaulajia (ei pääasiassa sanoittajia), joita pöyristyjän mukaan olisi mieluummin pitänyt haastatella.
Tässä parhaita paloja pöyristymispäivityksen kommenteista:
"Siis mitvit... Ei ole todellista."
"Alltså är detta på riktigt...? Jösses."
"Naiset kirjoitttaa vain pieniä sanoja "
"Aivan pöyristyttävä keissi, varsinkin kun monipuolisempi kattaus sanoittajia todellakin löytyisi! "
"Ei helevata- kuka vatipää tämän kokosi??"
"Kiitos tän asian nostamisesta esiin."
"Miehet on suuria, ja niiden sanat eritoten? Kauneimpien laulujen sanoitusten listaakkelista löytyisi varmaan naistekijöitäkin"
"Mietin samaa, se kauneimmat sanoitukset tosin rajaisi ulos aika paljon kriittisiä sanoituksia. Ja sehän sopisi, eihän vihaisia naisia pidä kuunnella saati nostaa esiin!"
"mä oon sanaton koska mulla ei oo enää sanoja, suuria eikä pieniä, kuvaamaan tätä"
Päivitys on saanut kohtuullisen paljon huomiota, ja huomattavan moni on reagoinut "vihainen". Mistä nämä ihmiset pöyristyvät ja ovat vihaisia? Ihan kuin lukisi jotain väsynyttä parodiaa.
e. tarkennusta
Nyt on kovaa linkkiä kaikille melensä pahoittajille ja nettikinaajille. Nuori neito on sanonut väärän sanan varhaisteininä. Linkki juttuun.
Eniten vituttaa, että nykyään pitää tuollaisia vanhoja asioita pyytää anteeksi ja olla pahoillaan.Varsinkin kun ei ole edes sanonut mitään vaan lauleskellut jonkun muun tekemää poppikappaletta. Toi muka-rasisminvastainen yhteisö on kyllä mielisairas porukka.
Mikä tämä sana siis oli?Nyt on kovaa linkkiä kaikille melensä pahoittajille ja nettikinaajille. Nuori neito on sanonut väärän sanan varhaisteininä. Linkki juttuun.
Billie Eilish kohun keskellä: käytti viisi vuotta sitten rasistista sanaa
Billie Eilish on joutunut rasismikohun keskelle. Tätä nykyä 19-vuotiaasta supertähdestä on TikTok-palvelussa pyörinyt video, jossa hän sanailee Tyler, The Creatorin Fish-kappaleen mukana. Heti biisin ensimmäisten lauseiden joukossa on aasialaisia halventava termi. Nyt Eilish on pyytänyt anteeksi...www.rumba.fi