Minä nyt vain en näe tässä eroa Kamelin "dissaajiin". Hän on valtakunnan suurimman päivälehden, jonka levikki on erittäin huomattava ja status Ylen veroinen, kolumnisti. Enemmän tuntuu että keksit nyt jälkikäteen heppoisia perusteluja sille miksi juuri sinun triggeröitymisesi eri tavoin ajattelevien kolumneista on ok mutta niiden toisten pitäisi lukea Ylen tiede-palstaa ja lopettaa valittaminen.
Vertaus osuisi, jos El Kamel olisi Hesarin pääkirjoitustoimittaja ja lurittaisi human interest -juttujaan lehden ykkösaukeamalle.
Kuten totesin aiemmin, eivät tällaiset El Kamelin lukioainetta muistuttavat pyörittelyt kovinkaan usein synnytä merkittäviä reaktioita. Huomioni herää yleensä silloin, kun havaitsen palstan käyttäjäkunnalle tavanomaista herkkyyttä närkästyä oman viiteryhmän kohtaamasta kritiikistä. Se on oikeastaan ainoa syy, miksi jaksan pauhata näistä vähäpätöisistä aiheista.
Mitä tulee tuohon kolumniin, niin siinä oli humanistiselle tiedekunnalle ominainen, konstruktiivinen ote kiistanalaiseen aiheeseen. Kolumni lehden sisäsivuilla on kenties se oikea formaatti tuollaiselle.
Toki Kamelin kaltaisissa kirjoittelijoissa varmasti aiheestakin ärsyttää se tapa millä omaa uraa edistetään ja asioista puhutaan. Tekopyhyys loistaa kilometrien päähän kun kyseinen itse omien sanojensakin mukaan rasistista läppää heittänyt, mm. terroristiksi opiskelijatapahtumaan pukeutunut, suomalainen päättää alkaa nimeltä mainiten leimata opiskelijatovereitaan rasisteiksi lehdessä, samalla toki antaen itselleen synninpäästön sillä hänhän on tullut järkiinsä. Sitä mahdollisuuttahan on muille turha suoda. Halveksin puhtaasti kuvatunlaista toimintaa erityisesti kun se tehdään ilmiselvästi oman uran edistämistarkoituksessa. Joku Kamelin tuttu olisi voinut viikkoa aiemmin tehdä vastaavan jutun leimaten hänet muiden lueteltujen sijaan, jolloin Kamel olisi yleisesti tiedetty rasisti eikä Hesarin toimittaja ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustaja. Ja tämä ihan ilman omia ansioitaan.
Tällaista kontekstia ei itselläni ollut tiedossa, eikä sitä alkuperäisessä kommentäärissä mainittu.
Jos pitää paikkansa, laskee El Kamelin uskottavuutta omissa silmissä.
Minusta tällainen "yleisenä ilmiönä" on yksinkertaisesti huonon tieteen, sanon jopa pseudotieteen, glorifiointia ja kuorruttamista. "Yleisenä ilmiönä" tarkasteltuna Suomessa ihonväri ennakoi raiskauksia huomattavasti. Olisi silti ihan naurettavaa ajatella että aihetta olisi millään tapaa järkevää käsitellä ilman että huomioitaisiin ne täysin ilmeiset asiaan vaikuttavat taustamuuttujat. Tällöin jäljelle jää toki mahdollisuus rasismista parinvalinnassa kuten myös esim. kulttuurin vaikutus ja joissain tapauksissa geneettinenkin erityispiirre (suomalaisten "väkivaltageeni") mutta voidaan tiedostaa ja tunnustaa että joku sodan keskeltä tuleva perheensä menettänyt kaveri kielitaidottomana vieraassa maassa voi olla alttiimpi rikoksen polulle jo ilman mitään "ihonväriselitystä", joka ei todellisuudessa kerro ilmiöstä mitään.
Tekstilaji ja lähestymiskulma ei ollut tieteellinen. Näin ollen tieteellinen kriteeristö istuu aika heikosti tähän viitekehykseen.
Yleisesti ottaen olemme luultavasti eri mieltä siitä, miten yhteiskunnallisia aiheita tulisi käsitellä. Tästä ei sen enempää, koska en aio kyseiseen keskusteluun palata tällä haavaa.
Vastaavasti meillä on jo erinomainen käsitys että esim. tulot ja koulutustaso vaikuttavat pariutumiseen huomattavasti: Ihan suomalaistenkin miesten kohdalla kouluttamattomat ja työttömät eivät tahdo elämänkumppania löytää. Kun tiedetään että Yhdysvalloissa, joka yleensä tutkimusmaana on, tummaihoinen väestö on keskimäärin sekä kouluttamattomampaa että varattomampaa/pienituloisempaa kuin valkoiset, ei ns. nollahypoteesin vallitessakaan eli "ei-rasistisen parinvalinnan" ollessa voimassa voitaisi odottaa mitään muuta tulosta kuin että tummaihoiset "jäävät pahnan pohjimmaiseksi". En väitä tämän olevan kaikenkattava selitys, mutta jotta vaihtoehtoisista selityksistä voidaan oikeasti keskustella, tulee tällaiset tunnetut muuttujat tietenkin huomioida.
Tämä on tietysti se lähtökohtaisesti helpoin ratkaisu: mustat ovat oletusarvoltaan yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa, joten myös treffimarkkinat hyljeksivät heitä. Tästä päästäänkin spekuloimaan sillä, onko kumppanin tulotason lukeminen ulkoisista indikaattoreista rasistinen lähestymistapa vai pragmaattinen valinta. Itse uskon, että ihmiset tekevät tällaisia päätöksiä myös tiedostamattaan; kun tumma ihonväri on totuttu liittämään huono-osaisuuteen, sitä myös reflektoidaan omiin ennakko-olettamiin.
Olen kuullut joitakin kertoja, kun suomalainen valkoihoinen sanoo, ettei kykene kiinnostumaan tummista kumppaniehdokkaista. Voi tietysti olla, että päätös on tehty puhtaan esteettisistä lähtökohdista, mutta epäilen myös ympäristön syöttämillä arvoilla olleen vaikutusta.