Tasa-arvo ja poliittinen korrektius

[BigRedCat]

Koska ne eivät ole rationaalisia. Mitä enemmän järki on ohjenuoramme ja mitä vähemmän atavistiset vaistomme, sitä parempi tulevaisuus meillä on.

Ottamatta kantaa juuri tähän keskustelunne aiheena olevaan yksittäiseen asiaan, onkohan näin kuitenkaan yleisemmin? Ihmisen intuitio perustuu monelta osin sellaiseen evolutiiviseen logiikkaan jota emme rationaalisesti ymmärrä mutta joka kuitenkin on meille arvokasta. Useinhan tuo vie harhaan erityisesti tilastollisen ajattelun ja muun sen kaltaisen toiminnan suhteen mutta ei kaikessa kuitenkaan. Linkitin aiemmin tekstin jossa sivuttiin sitä että "interracial"-suhteesta syntyneitä lapsia pidetään yleisesti viehättävämpinä ja tätä voidaan selittää geneettisellä hyödyllä joka perimän laajenemisesta tulee. Tietenkin tämä on vain yksi esimerkki, mutta jotenkin liika rationaalisuuden korostaminen lipsahtaa sekin helposti naiivin rationaalisuuden puolelle. Maailma kun on sen verran monimutkainen että rationaalisesti optimaalisen elämänstrategian laatiminen lienee toivoton tehtävä ja sudenkuoppana on päätöstilanteiden redusointi niin etteivät ne enää vastaa todellisuutta.

 

[Byvajet]

Koska ne eivät ole rationaalisia. Mitä enemmän järki on ohjenuoramme ja mitä vähemmän atavistiset vaistomme, sitä parempi tulevaisuus meillä on.

Järki määritellään suhteessa päämäärään. Asioiden nimeäminen rationaalisiksi ja irrationaalisiksi liittyy usein vallankäyttöön, jolla pyritään oikeuttamaan omat näkemykset.

Minun kannattamani linkolalaisuus on järkevää tietynlaisesta maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä katsoen, mutta eri tavalla arvottavat kokevat toisin. Järkevä ei yleensä ole muuta kuin tunnetta siitä, kuinka asioiden kuuluu olla.

Olemme myöskin sisäsyntyisesti kykeneviä yhteistyöhön ja laajoihin liittolaisuuksiin

Ihmislaji pystyy yhteistyöhön ainoastaan, kun yksilö kokee hyötyvänsä siitä. Siksi esimerkiksi ympäristötuhoa ei saada pysäytettyä. Sen pysäyttämisestä tavallinen duunari saa vain känsät käsiinsä. Siksi hän ei suostu yhteistyöhön.

 

[Walrus21]

Ts. soimaat täysin patana kattiloita. Käsittääkseni nimittäin esim. Ukkolan ja Appelsinin kirjoitukset ovat pääosin kolumneja tai kolumniin rinnastettavia kirjoitelmia. Kannattanee sinunkin oman vinkkisi hengessä siirtyä lukemaan esim. Ylen tiede-palstaa jos kaipaat tiedonvälitystä populistisen demagogian sijaan.

Ukkola on YLEn näkyvimpiä toimittajia ja saa mm. joka viikko ruutuaikaa parhaaseen katseluaikaan. Appelsin on Ilta-Sanomien päätoimittaja ja siten vastuussa lehden journalistisesta linjasta.

Toki sillä on myös merkitystä, pyrkiikö kirjoituksillaan ravisuttelemaan vallalla olevia käsityksiä vai pönkittämään entuudestaan niskan päällä olevia ihmisryhmiä. Tässä mielessä Ukkola ja Appelsin näyttäytyvät minulle patavanhoillisina mitättömyyksinä. Kamelin suhteen minulla ei ole vahvoja näkemyksiä suuntaan tai toiseen, koska en ole juuri lukenut hänen kirjoituksiaan.

Itse aiheesta vielä sen verran, että tietenkin on olemassa rasistista pariutumiskäyttäytymistä sillä ylipäänrä on olemassa myös piinkovia rasisteja. Se on kuitenkin ihan eri asia kääntää nuoli niin päin että sellaisten ulkoisten seikkojen kuin ihonväri tms. vaikuttaminen romanttiseen halukkuuteen olisi rasismia tai vielä pidemmälle viety (ja sitäkin heikommin perusteltu) väite että tämä johtaisi rasistiseen syrjimiseen myös muilla elämän osa-alueilla kuten työelämässä.

Aiheen käsittelyssä on ollut sellainen erikoislaatuinen dilemma, että monille rasististen asenteiden vaikutuksella spekulointi tuntuu olevan henkilökohtainen loukkaus. Jos paljastuisikin, että ihminen on jokseenkin rasistinen ja tunneperäisiin virhearvioihin nojaava otus - mitä se monessa mielessä on - niin sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ihminen olisi lähtökohtaisesti paha.

El Kamelin referoimat tutkimukset tuntuvat antavan viitteitä siitä, että mustat jäävät pahnan pohjimmaisiksi, kun parisuhdemarkkinoita tutkaillaan yleisenä ilmiönä. Ok, tämä on kenties intuitiivisestikin odotettu lopputulema. Miten siihen sitten pitäisi reagoida? Ei juuri mitenkään.

Mikäli joku tulee esittämään minkäänlaisia velvoittavia sääntöjä parisuhteen valintaan, tulen olemaan mukana vastarinnassa. Toistaiseksi varovaisia ehdotuksia on kuulunut lähinnä Jordan Petersonin suunnalta.

 

[Jakedeus]

Viimeinen viesti aiheesta.

Se nyt vain ei ollut keskustelun kohteena oleva ilmiö.

Okei. Luulin että oli.

Öyh, mitenköhän joku muuan Jakedeus kirjoitti edellisellä sivulla seuraavaa vastaten lainattuun nimimerkin @Musta Nuoli viestiin.

Olennaista on sana ''johtaa'', minkä jo edelliseen viestiini kirjoitin.

mutta se että joku ei viehäty tai usko viehättyvänsä tietyn värisen ihon omaavista ihmisistä romanttisessa mielessä on itsessään havainnoituna lähinnä pinnallista eikä sisällä juurikaan informaatioarvoa rasismista.

No tästä olemme eri mieltä. Joskin kyse ei kuitenkaan edes ollut viehättymisestä (jos olisi ollut niin ymmärtäisin näkökantasi paremmin), vaan että ennen ihastumiselle mahdollisuuden antamista valikoidaan deittijoukousta mustat pois. Ja väitän siis että kukaan ei pelkkää deittiprofiiliin ihastu.

 

[Byvajet]

vaan että ennen ihastumiselle mahdollisuuden antamista valikoidaan deittijoukousta mustat pois.

Hyväksytkö mitään rajaamistapoja? Jos mielestäsi ilmoituksessa saa rajata, niin mitä ja millä perusteella?

 

[Undrafted]

Kyllähän esimerkiksi Suomessa sekarotuinen seurustelusuhde on varsin epätodennäköinen ellei toinen osapuoli lähde ostomarkkinoille. Nelisen vuotta tinderiä ja deittisivuja selanneena ei kauheasti ole tullut eteen mustia, latinoita tai aasialaisia. Kun tuosta hyvin pienestä porukasta seuloo iän, ruumiinrakenteen tai jonkin muun yleisemminkin poissulkevan ominaisuuden perusteella lisää väkeä pois laskuista, niin jää hyvin suppea joukko.

 

[Jakedeus]

Hyväksytkö mitään rajaamistapoja? Jos mielestäsi ilmoituksessa saa rajata, niin mitä ja millä perusteella?

No jopas on hulvatonta. Missä vaiheessa tässä tuli kyse minun hyväksynnästä? Olenko minä joku suvun patriarkka kenen siunaista ollaan pyytämässä?

 

[Lystikäs]

No, en aio vajota arvorelativismiin; mielestäni näkemykset eivät ole yhteismitallisia, vaan suurimmassa osassa poliittisista kysymyksistä on löydettävissä vastauksia, jotka ovat toisia perustellumpia.

Perustellumpia suhteessa mihin? Joku näkemys on perustellumpi kuin toinen, jos yhteiskunnallisena tavoitteena on esimerkiksi ihmisten välinen tasa-arvo, mutta mikä on perustelu sille, että tasa-arvo on jotenkin ”oikeampi” tavoite, kuin vaikka sosiaalidarwinismi, jossa vahvin alistaa heikomman? Meidän kulttuuri on muokkaantunut tukemaan tasa-arvoa idealistisella tasolla, mutta kulttuuri on sidonnainen yhteiskunnan äänelle, ja siten omaa alati muuttuvia arvoja, joihin kaikki voivat yrittää vaikuttaa. Ei ole ainoaa oikeaa arvomaailmaa. On vain arvomaailmoja, jotka ovat enemmän vallalla kuin toiset. Ja jos jokaisella on oikeus tukea näkemyksellään omanlaistaan arvomaailmaa, eivätkö näkemykset ole periaatteessa yhteismitallisia? Toki jotkut näkemykset ovat huonommin perustellumpia kuin toiset, mutta silloin pitäisi pystyä arvostelemaan niitä suhteessa siihen arvomaailmaan, johon ne tähtäävät.

Itse näen enemmänkin kuin "miedosti vähättelevänä" sen, että vielä pari sukupolvea sitten Suomessakin nainen oli de facto miehensä omaisuutta. Toki tuo "erilaiset roolit" tunnustava paradigma antoi naiselle monenlaista instrumentaalista arvoa, mutta politiikkaan tai muihin julkisiin rooleihin ei ollut juuri minkäänlaista asiaa.

Aika raju väite. Se, että suomalainen nainen olisi ollut periaatteessa miehensä omaisuutta, ei tue lainkaan mitään tuntemiani historian kuvauksia. Tästä olisi kiva kuulla lisää, koska tämä oli melko raflaava kommentti. Politiikka ja muut julkiset roolit olivat miesten juttuja. Perheenkasvatus ja koti naisten juttuja. Molemmat ovat olleet arvostettuja vastuualueita, josta molemmat sukupuolet ovat voineet tuntea ylpeyttä. Näkemyksesi siitä, että suomalainen nainen olisi ollut miehensä alapuolella tämän roolijaon myötä, halventaa suuresti kaikkien niiden vahvojen naisten panosta, jotka pitivät tätä maata pystyssä käytännön tasolla. Tämän yhteiskunnan todellinen voima on lähtenyt perheistä. Ja vaikka historiankirjoitus keskittyykin lähinnä vain politiikkaan, tuon ajan naiset ovat tienneet merkityksensä yhteiskunnalle ja perheelleen.

Tuo edellä mainitsemasi ”naisilla ei ole ollut asiaa politiikkaan” on feministien usein pinnalle tuoma asia. Mutta jos nyt mietitään noita aikoja, jolloin ihmishenki ei ollut kovin arvokas ja sodan uhka oli alituinen, niin olisitko mielummin ollut mies vai nainen? Jos olit nainen, sait kestää yhteiskunnan holhoavaa asennetta, jos olit mies, olit uhrattavissa.

 

[dana77]

Tuolla on aika kattavasti kerrottu miten naisten oikeudet ovat kehittänyneet:
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/aanioikeus/artikkelit/tuomaala.htm

1800-luvun loppupuolella he ovat olleet vielä täysin holhouksenalaisia ja vasta 1930-luvulla naimisissa olevien naisten rinnastaminen alaikäisiin loppui.

Ja tämä tasa-arvon mallimaassa Suomessa. Monessa muussa paikassa ei asiat ole yhtä hyvin olleet.

 

[arvee]

Tuolla on aika kattavasti kerrottu miten naisten oikeudet ovat kehittänyneet:
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/aanioikeus/artikkelit/tuomaala.htm

1800-luvun loppupuolella he ovat olleet vielä täysin holhouksenalaisia ja vasta 1930-luvulla naimisissa olevien naisten rinnastaminen alaikäisiin loppui.

Ja tämä tasa-arvon mallimaassa Suomessa. Monessa muussa paikassa ei asiat ole yhtä hyvin olleet.

Musta tuntuu, että kansan syvissä riveissä, maatalouksissa ja muissakin talouksissa tasa-arvoinen selviäminen on ollut itsestään selvää, kimpassa on hommia tehty. Lainsäädännössä tuo yhteistyö on kieltämättä varsin myöhään julistettu, mutta maailmassa oltiin kuiteskin edelläkävijöiden joukossa.

Minä vedän näitä omia sukukokemuksia tähän väliin: äitini isä oli käsittääkseni fiksu mies, vaimonsa eli Mammani oli kovettu nainen. Isääni pidin myös järkevänä tyyppinä, äitini lahjakkuuden tajusin valitettavasti oikeastaan vasta kuolemansa jälkeen. Isäni oli tajunnut äidin älyn tietysti jo alunperin, minä en hokannut. Mutta minun sukuni suomalaisuutta: naisilla on aina ollut luullakseni tai ainakin kuullakseni sananvalta, sananvaltaa.
Naiset ovat toimijoita ja vaikuttajia, äänioikeutta perheessä käyttäjiä. Tällaisessa maailmassa on arvee kasvanut, Suomessa. Ja tällaisessa Suomessa ovat isäni ja äitini kasvaneet.
Äitini äidin näkemys tyttärien koulutuksesta oli pettymys flikoille, isänsä olisi maksanut kyllä, mutta Rouva sanoi ei.
Että sen verran edistyksellisiä, aina hienoja ihmisiä kaikki naiset ovat olleet.

 

[Walrus21]

Perustellumpia suhteessa mihin? Joku näkemys on perustellumpi kuin toinen, jos yhteiskunnallisena tavoitteena on esimerkiksi ihmisten välinen tasa-arvo, mutta mikä on perustelu sille, että tasa-arvo on jotenkin ”oikeampi” tavoite, kuin vaikka sosiaalidarwinismi, jossa vahvin alistaa heikomman?

Minusta demokratia on parempi kuin diktatuuri. Tämä on normatiivinen näkemys ja perustuu siihen, että arvotan valistuksen aikana syntyneitä ihanteita korkeammalle kuin uskonnollisia dogmeja Jumalalta peritystä vallasta. Kuinka jännittäviä keskusteluja tästäkin syntyisi? Tai sitten ei.

Meidän kulttuuri on muokkaantunut tukemaan tasa-arvoa idealistisella tasolla, mutta kulttuuri on sidonnainen yhteiskunnan äänelle, ja siten omaa alati muuttuvia arvoja, joihin kaikki voivat yrittää vaikuttaa. Ei ole ainoaa oikeaa arvomaailmaa. On vain arvomaailmoja, jotka ovat enemmän vallalla kuin toiset. Ja jos jokaisella on oikeus tukea näkemyksellään omanlaistaan arvomaailmaa, eivätkö näkemykset ole periaatteessa yhteismitallisia? Toki jotkut näkemykset ovat huonommin perustellumpia kuin toiset, mutta silloin pitäisi pystyä arvostelemaan niitä suhteessa siihen arvomaailmaan, johon ne tähtäävät.

Tämä on tällaista retorista pyörittelyä, joka vie meitä vain kauemmas alkuperäisestä aiheesta.

Aika raju väite. Se, että suomalainen nainen olisi ollut periaatteessa miehensä omaisuutta, ei tue lainkaan mitään tuntemiani historian kuvauksia.

Siinä tapauksessa luet nykymuotoista historiankirjoitusta valikoivalla otteella.

Toki voimme, kuten aiemmin totesin, käydä keskustelua siitä, mikä on milloinkin "raflaavaa", "halventavaa" tai "tasa-arvoista". Tällöin käymme kuitenkin semanttista keskustelua sen sijaan, että puhuisimme itse asioista.

Nainen oli de facto ja de jure holhouksellisessa asemassa pitkälle 1900-luvulle saakka. Naisella ei ollut oikeutta omistaa, vaan rahat kuuluivat miehen määräysvallan alle. Työn vastaanottaminen tai opiskelu oli erittäin hankalaa ja edellytti lähes poikkeuksetta miehen suostumusta. Lapsia tuli ehkäisyn puutteen takia paljon, mikä käytännössä pakotti naisen kotityöhön. Vaihtoehtoina olivat lähinnä irtolaisen elämä tai huoraaminen. Avioliitto oli myös normi, joka nähtiin välttämättömänä naisen tulevaisuuden kannalta.

Avioliitto oli kuitenkin instituutio, joka perustui miehen määräysvaltaan. Nainen oli pitkälti samassa asemassa kuin lapset ovat nykyisin suhteessa vanheempinsa. Toisin sanoen mies päätti perheen taloudellisista päätöksistä ja rajoitti haluamansa mukaan naisen liikkumista julkisessa tilassa. Vielä 1990-luvulle tultaessa oli juridisesti hyväksyttävää, että mies panee vaimoaan ilman tämän suostumusta.

Nämä ovat historiallisia faktoja. Toki aikalaiset kokivat asian erilaisesta näkökulmasta, koska totuus luettiin raamatusta tai ymmärrettiin kulttuurihistoriallisessa kontekstissa. Se ei kuitenkaan kumoa vallalla ollutta lainsäädäntöä ja sen implementointia.

Näkemyksesi siitä, että suomalainen nainen olisi ollut miehensä alapuolella tämän roolijaon myötä, halventaa suuresti kaikkien niiden vahvojen naisten panosta, jotka pitivät tätä maata pystyssä käytännön tasolla. Tämän yhteiskunnan todellinen voima on lähtenyt perheistä. Ja vaikka historiankirjoitus keskittyykin lähinnä vain politiikkaan, tuon ajan naiset ovat tienneet merkityksensä yhteiskunnalle ja perheelleen.

En ole ottanut mitään kantaa siihen, oliko naisten panos yhteiskuntaan merkittävä vai ei. Olen kuvaillut, millainen naisen juridinen asema oli 1900-luvulle tultaessa. Sen suhteen oli yhteneväisiä piirteitä nykypäivän Saudi-Arabiaan.

Tuo edellä mainitsemasi ”naisilla ei ole ollut asiaa politiikkaan” on feministien usein pinnalle tuoma asia. Mutta jos nyt mietitään noita aikoja, jolloin ihmishenki ei ollut kovin arvokas ja sodan uhka oli alituinen, niin olisitko mielummin ollut mies vai nainen? Jos olit nainen, sait kestää yhteiskunnan holhoavaa asennetta, jos olit mies, olit uhrattavissa.

Uhrautumisella viittaat ilmeisesti sodankäyntiin? Kyllä, siihen osallistuivat lähinnä miehet. Sodissa kuitenkin kuoli moderniin sodankäyntiin verrattuna niukalti väkeä, koska armeijat olivat pienikokoisia ja lähinnä ylempien säätyjen oikeus/velvollisuus.

Naisten ulossulkeminen julkisesta elämästä puolestaan on historiallinen tosiasia, joka on perustunut pääasiassa uskomuksiin siitä, että nainen ei ole yhtä kyvykäs järkeilemään tai edustamaan perhettään.

 

[Jesus Shaves]

paljon tekstiä....

Suomi on ollut monessa asiassa edelläkävijä sukupuolten tasa-arvon suhteen - kuten ylempänä on jo todettu. Esim. täydet poliittiset oikeudet 1906 etc. ja nykymittapuun mukaan naisten asema ja tasa-arvoisuus on Suomessa erittäin hyvällä tasolla.

Onko sinusta lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Ainahan voit toki käännellä historian keltaisia lehtiä, ja todeta kuinka huonosti asiat olivat aikoinaan. Historiaahan ei kukaan voi muuttaa, joten menneisyydessä on hyvä rypeä ja itkeä kuinka kamalasti asiat olivat aiemmin.

Työtä on toki vielä jäljellä ennen kuin tuohon takerrut.

 

[Walrus21]

Suomi on ollut monessa asiassa edelläkävijä sukupuolten tasa-arvon suhteen - kuten ylempänä on jo todettu. Esim. täydet poliittiset oikeudet 1906 etc. ja nykymittapuun mukaan naisten asema ja tasa-arvoisuus on Suomessa erittäin hyvällä tasolla.

Sitähän tämä keskustelu ei kuitenkaan koskenut. Jos mittapuu asetetaan globaalille tasolle, olemme totta kai melkein kaikessa "edelläkävijöitä". Pohjoismaisessa tasa-arvopolitiikan vertailussa Suomi on laahannut jo pitkään perässä - ehkä juuri tuosta vuoden 1906 perinnöstä johtuen.

Onko sinusta lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Ainahan voit toki käännellä historian keltaisia lehtiä, ja todeta kuinka huonosti asiat olivat aikoinaan.

Niin, sano sinä? Keskusteluhan lähti siitä, että totesin naisen olleen Suomessa pitkälle 1900-luvun alkuun saakka miehen omaisuutta. Ei se mitätöi Suomen ansioita muilla saroilla.

 

[BigRedCat]

Uhrautumisella viittaat ilmeisesti sodankäyntiin? Kyllä, siihen osallistuivat lähinnä miehet. Sodissa kuitenkin kuoli moderniin sodankäyntiin verrattuna niukalti väkeä, koska armeijat olivat pienikokoisia ja lähinnä ylempien säätyjen oikeus/velvollisuus.

Tähän pitää tarttua sillä kyseessä on melko yleinen harhaluulo. Joo, sodat eivät vaatineet niin suuria uhrilukuja mutta yhtälailla väestöt ja armeijat olivat paljon pienempiä. Kun katsotaan sodissa kuolleiden osuutta kulloisestakin väestöstä, voidaan huomata ettei perustaso ole olennaisesti noussut ja että kolmikymmenvuotinen sota yltää maailmansotien rinnalle tuhoisuudessaan.

https://ourworldindata.org/uploads/2018/09/Bubble-and-lines-FINAL-03.png

edit: Esim. Englannissa taas viimeiset 150 vuotta ovat olleet poikkeuksellisen rauhallista aikaa konflikteissa kuolleiden miesten osuudella mitattuna. Sotilaallisessa konfliktissa kuolemisen todennäköisyys oli siellä huipussaan vuoden 1400 paikkeilla. https://ourworldindata.org/uploads/...y-conflicts-in-england-1170s-1900s-clark0.png

 

[SergeiK]

Kun puhutaan että naiset saivat äänioikeuden ja -kelpoisuuden 1906 niin aika usein unohtuu että ennen tuota uudistusta äänioikeus- ja kelpoisuus puuttui valtaosalta miehistä myös. Säätyvaaleissa palkolliset eivät saaneet äänestää lainkaan ja vuoden 1906 äänioikeutettujen määrä ei tuplaantunut vaan kymmenkertaistui.

Jos valtaosa miehistä ei saanut äänestää niin minun on hyvin vaikea nähdä tuota sukupuolikysymyksenä, mutta minä en osakkaan nähdä näkymättömiä rakenteita.

 

[Anssi #5]

Kun puhutaan että naiset saivat äänioikeuden ja -kelpoisuuden 1906 niin aika usein unohtuu että ennen tuota uudistusta äänioikeus- ja kelpoisuus puuttui valtaosalta miehistä myös. Säätyvaaleissa palkolliset eivät saaneet äänestää lainkaan ja vuoden 1906 äänioikeutettujen määrä ei tuplaantunut vaan kymmenkertaistui.

Jos valtaosa miehistä ei saanut äänestää niin minun on hyvin vaikea nähdä tuota sukupuolikysymyksenä, mutta minä en osakkaan nähdä näkymättömiä rakenteita.

Aikamoisille mutkille sitä meninisti on näköjään valmis itsensä vääntämään. Samaa logiikkaa noudattaen ehdotan, että estetään kaikkien persujen ehdokkuus eduskuntavaaleissa. Tämä ei syrji millään tavalla ketään, koska eihän kaikki halukkaat pääse kokoomuksenkaan ehdokkaiksi. Jos joku vastustaa, niin se on vain joku näkymättömistä rakenteista vinkuva meninisti.

 

[TosiFani]

Kun puhutaan että naiset saivat äänioikeuden ja -kelpoisuuden 1906 niin aika usein unohtuu että ennen tuota uudistusta äänioikeus- ja kelpoisuus puuttui valtaosalta miehistä myös. Säätyvaaleissa palkolliset eivät saaneet äänestää lainkaan ja vuoden 1906 äänioikeutettujen määrä ei tuplaantunut vaan kymmenkertaistui.

Jos valtaosa miehistä ei saanut äänestää niin minun on hyvin vaikea nähdä tuota sukupuolikysymyksenä, mutta minä en osakkaan nähdä näkymättömiä rakenteita.

Ei ole sukupuolikysymys, kun sukupuoli määrittää saako äänestää? Mikä se sitten on? Miksi esimerkiksi porvarissäätyyn kuulunut nainen ei saanut äänestää? Tai maatalon emäntä?

 

[Jesus Shaves]

Sitähän tämä keskustelu ei kuitenkaan koskenut. Jos mittapuu asetetaan globaalille tasolle, olemme totta kai melkein kaikessa "edelläkävijöitä". Pohjoismaisessa tasa-arvopolitiikan vertailussa Suomi on laahannut jo pitkään perässä - ehkä juuri tuosta vuoden 1906 perinnöstä johtuen.

Niin, sano sinä? Keskusteluhan lähti siitä, että totesin naisen olleen Suomessa pitkälle 1900-luvun alkuun saakka miehen omaisuutta. Ei se mitätöi Suomen ansioita muilla saroilla.

Riippuu toki miten määritellään perässä laahaaminen: esimerkiksi vuoden 2018 WE Forumin raportin mukaan Islanti on ensimmäisellä sijalla (85%) - Norja toisella sijalla (83.2% - Ruotsi ja Suomi sitä seuraavina (82.2%). Koulutuksen suhteen Suomi on esimerkiksi edellä muita Pohjoismaita.

Minusta keskusteluun tasa-arvosta vuonna 2019 on melko samantekevää mitä on tapahtunut reilu sata vuotta sitten - tai vaikka 500-vuotta sitten - nuo ovat ovat lähinnä mielenkiintoisia historiallisia tapahtumia - joilla toki on ollut vaikutuksensa omalta osaltaan nykypäivään.

Kaikista asioista löytyy aina parannettavaa - tasa-arvostakin - kysymys on minusta usein myöskin siitä, että yrittääkö tehdä epäkohdille itse jotain, vai onko tärkeämpää epäkohtien osoittaminen.

 

[SergeiK]

Ei ole sukupuolikysymys, kun sukupuoli määrittää saako äänestää?

Sukupuoli ei määrittänyt saiko äänestää. Isompi filtteri oli se että kuuluiko säätyihin ja äänestysoikeuden piiristä puuttui 90% kansasta ennen vuotta 1906. Ennen uudistusta äänioikeutettuja oli 126 000, mutta ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1 272 873 äänioikeutettua.

Jos alemmat virkamiehet, lääkärit, lakimiehet, teollisuusyrittäjät ja maattomat sekä palvelusväki ei saanut äänestää niin vuoden 1906 näkeminen naisten nostamisena miesten tasolle on historiallisesti aika näköalatonta. Se että sinulla oli kulli ei taannut äänioikeutta.

 

[Lystikäs]

Nainen oli de facto ja de jure holhouksellisessa asemassa pitkälle 1900-luvulle saakka. Naisella ei ollut oikeutta omistaa, vaan rahat kuuluivat miehen määräysvallan alle.

Edellä @dana77 laittoi linkin naisten oikeuksien kehityksestä. Tässä on pieni lainaus siitä;

"Laki 25 vuotta täyttäneen naimattoman naisen täysivaltaisuudesta säädettiin vuonna 1864. Holhouksenalaiseksi sai silti jäädä, jos sitä itse halusi. Naimisissa olevat naiset jäivät automaattisesti miehensä edusmiehisyyden alaisiksi. Tällä oli oikeus vaimon palkkatuloihin ja jollei avioehtoa ollut, myös omaisuuteen. Naimattomien naisten täysivaltaisuuteen liittyi taloudellinen itsenäisyys, joka toteutui asteittain: jo 15-vuotias sai hallita palkkatulojaan ilmoituksellaan ja 21-vuotias sai hallita omaisuuttaan anomuksella tuomioistuimelle."

Holhoavaahan tämä on, mutta se, että miehellä (avioehdon puuttuessa) on oikeus toisen omaisuuteen, ei tarkoita, etteikö naisella olisi oikeus omistaa. Yhteiskunnan miehille jakama rooli elättäjänä on varmasti pyrkinyt takaamaan pääsyä perheen omaisuuteen. Vastaavia väritettyjä epäkohtia löytyy koko tekstistäsi niin paljon, etten jaksa vaivautua, koska kuittaat näkemyksiesi kanssa ristiriitaisen informaation turhan usein tällaisella;

Tämä on tällaista retorista pyörittelyä, joka vie meitä vain kauemmas alkuperäisestä aiheesta.

Mutta olen samaa mieltä, että yhteiskunta on suhtautunut holhoavasti naisiin läpi historian. Se ei kuitenkaan ole merkki siitä, että yhteiskunta olisi sillä halveksinut naista tai asettanut naisen miehen omaisuudeksi. Holhoaminen on suojelemista. Naiset ovat aina olleet avainasemassa yhteiskunnan kasvussa. Jos rajaseudulle on tullut epätoivottua asutusta, eliminoimalla naiset ja lapset, kyseisen yhteisön tulevaisuus on pyyhitty. Tätä ajattelutapaa näkyi vielä 2.maailmansodan aikoihin eri maailman kolkissa, kun ollaan haluttu "puhdistaa" alue tietystä väestöstä. Tämä on rönsyilevä aasinsilta vähän pidemmälle ihmiskunnan historiaan ja "naiset ja lapset ensin" ajattelumallin syntysijoille, joka haastaa sen, ettei patriarkaalinen ajatusmalli olisi naisia kohtaan alistavaa, vaan yhteiskunnan säilymiseen pyrkivää. Nainen pystyy kuitenkin lisääntymään rajatusti, kun taas mies voi siittää useampia naisia, jonka takia mies on ollut ihanteelliseempi suojelija ja elättäjä, sekä myös uhrattavissa yhteiskunnan silmissä.

Mutta se miten yhteiskunta määrittelee naisen aseman ja miten perheet keskenään määrittelevät naisen aseman, ovat kaksi eri asiaa. Kuten myös se puhummeko varakkaista kaupunkilaisnaisista, joiden kotityöt hoituivat piian avulla ja aikaa olisi ollut muuhunkin, vai maalla asuvasta valtaväestöstä, jonka arki oli selviytymistä. Kaupunkilaistuminen alkoi vasta myöhemmin. Ja täytyy ehdottomasti muistaa ajan haasteet, jos haluaa kritisoida roolijakoja. Nälkävuosina 1866-1868 kuoli eräiden laskujen mukaan noin kymmenen prosenttia koko väestöstä. Ihmisiä on oikeasti kuollut, elleivät ole pystyneet elättämään itseään ja perhettään. Roolijako on ollut fiksua. Ja ajatus siitä, että nainen fyysisesti heikompana lähtisi metsästämään, puimaan viljaa, hoitamaan karjaa, uittamaan tukkeja tms. on tuskin useimpien kotitalouksien mielessä käynyt.

Niin, sano sinä? Keskusteluhan lähti siitä, että totesin naisen olleen Suomessa pitkälle 1900-luvun alkuun saakka miehen omaisuutta. Ei se mitätöi Suomen ansioita muilla saroilla.

Keskustelu lähti siitä kun sanoit, että nykypäivänä on muodikasta halventaa naissukupuolta ja itse olin eri mieltä. Tämän kuittasit tuomalla esiin, että nainen olisi vielä 100 vuotta sitten ollut periaatteessa miehen omaisuutta, joka on mielestäni vielä virheellisempää ajattelua, koska valtaosa suomalaisista on asunut maaseudulla perhekeskeisesti yhteisin sopimuksin kaukana politiikasta.

 

[TosiFani]

Sukupuoli ei määrittänyt saiko äänestää...

...Se että sinulla oli kulli ei taannut äänioikeutta.

Sukupuoli määritteli saatko äänestää, jos sinulla oli vagina, et saanut äänestää, yhteiskunnallisesta asemastasi riippumatta.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus uudistuksena oli suuri ja maailmantasollakin radikaali uudistus. Sen osana sukupuoleen sidottu äänioikeus ja vaalikelpoisuus poistui, sukupuolista tuli tasa-arvoisia vaaliuurnilla. Jos tätä totuutta on pakko jotenkin hämärtää, katsoo maailmaa pienen avaimenreiän läpi.

 

[BigRedCat]

Sukupuoli ei määrittänyt saiko äänestää. Isompi filtteri oli se että kuuluiko säätyihin ja äänestysoikeuden piiristä puuttui 90% kansasta ennen vuotta 1906. Ennen uudistusta äänioikeutettuja oli 126 000, mutta ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1 272 873 äänioikeutettua.

Jos alemmat virkamiehet, lääkärit, lakimiehet, teollisuusyrittäjät ja maattomat sekä palvelusväki ei saanut äänestää niin vuoden 1906 näkeminen naisten nostamisena miesten tasolle on historiallisesti aika näköalatonta. Se että sinulla oli kulli ei taannut äänioikeutta.

Myös samaa mutta ehkä kuitenkin enemmän eri mieltä. Jos naiset eivät saaneet äänestää mutta miehistä sai äänestää vain kymmenys asemansa perusteella, onhan tuo päivänselvästi sukupuoliasia. Se että miehet eivät olleet keskenään tasa-arvoisia ei poista räikeää epätasa-arvoa miesten ja naisten välillä äänioikeudessa. Tietenkin uudistus tarkoitti paljon muutakin kuin naisten äänioikeutta, kuten aiheesta huomautatkin. Ylipäänsä uudistus takasi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden kaikille, ei keskittyen purkamaan naisten epätasa-arvoista kohtelua.

 

[Walrus21]

Riippuu toki miten määritellään perässä laahaaminen: esimerkiksi vuoden 2018 WE Forumin raportin mukaan Islanti on ensimmäisellä sijalla (85%) - Norja toisella sijalla (83.2% - Ruotsi ja Suomi sitä seuraavina (82.2%). Koulutuksen suhteen Suomi on esimerkiksi edellä muita Pohjoismaita.

Minä määrittelen sen vuosikymmenten jatkumona, jossa Suomi on näyttäytynyt vastahakoisena edistämään niin sukupuolten välistä tasa-arvoa kuin vähemmistöjen oikeuksiakin. Olen listannut aiemmin esimerkkejä, joten en aio tehdä sitä tässä. Totean kuitenkin, että Suomi on kansainvälisessä vertailussa edistyksellinen mutta pohjoismaisessa vertailussa jonkinasteinen poikkeustapaus.

Minusta keskusteluun tasa-arvosta vuonna 2019 on melko samantekevää mitä on tapahtunut reilu sata vuotta sitten - tai vaikka 500-vuotta sitten - nuo ovat ovat lähinnä mielenkiintoisia historiallisia tapahtumia - joilla toki on ollut vaikutuksensa omalta osaltaan nykypäivään.

Niin siis minullehan on yhdentekevää, mitä jokin oma viiteryhmäni on historian saatossa tehnyt. Historia on mennyttä aikaa ja sitä tulisi mielestäni tarkastella sellaisena kuin se on - kaikesta ikävyydestään huolimatta.

Aika monelle historia on kuitenkin myös osa omaa identiteettiä, minkä vuoksi vuoden 1918 sisällissota aiheuttaa edelleen leiriytymistä tai liittolaisuus natsien kanssa tarvetta valkopesulle. Kun lähdetään johtamaan omasta ideologiasta käsin johdonmukaista ajallista narratiivia, joudutaan tekemisiin ikävien tosiasioiden kanssa; tämä näkyy niin sisällissodan ja jatkosodan muistelussa kuin 1970-luvun taistolaisuuden perinteessäkin.

Kaikista asioista löytyy aina parannettavaa - tasa-arvostakin - kysymys on minusta usein myöskin siitä, että yrittääkö tehdä epäkohdille itse jotain, vai onko tärkeämpää epäkohtien osoittaminen.

Miten tämä liittyi mihinkään?

 

[Walrus21]

Tähän pitää tarttua sillä kyseessä on melko yleinen harhaluulo. Joo, sodat eivät vaatineet niin suuria uhrilukuja mutta yhtälailla väestöt ja armeijat olivat paljon pienempiä. Kun katsotaan sodissa kuolleiden osuutta kulloisestakin väestöstä, voidaan huomata ettei perustaso ole olennaisesti noussut ja että kolmikymmenvuotinen sota yltää maailmansotien rinnalle tuhoisuudessaan.

Aiheellinen huomautus. Tässä on toki hyvä muistaa, että sodissa on ylipäänsä kuollut aika vähän ihmisiä suhteessa tauteihin ja muihin ikäviin ajan ilmiöihin. Pitkä 1800-luku oli myös sotien osalta aika rauhallista aikaa, kun Euroopassa ainoa merkittävä konflikti oli Krimin sota.

Kirjoittaja kysyi, olisinko halunnut syntyä naiseksi vai mieheksi. Luultavasti olisin valinnut miessukupuolen pelkästään siitä syystä, että on aika kova rasti synnyttää jopa toistakymmentä mukulaa - jos siitä nyt edes hengissä selviää.

 

[Lystikäs]

Sukupuoli määritteli saatko äänestää, jos sinulla oli vagina, et saanut äänestää, yhteiskunnallisesta asemastasi riippumatta.

Mielestäni @SergeiK tarkoitti sitä, ettei sukupuoli ollut se ainoa määrittävä tekijä, vaan yksi tekijä lukuisien eri tekijöiden joukossa, jonka takia vain pienellä prosentilla oli äänioikeus - eikä näin ollen äänioikeutta katsottu silloin niinkään sukupuolietuna, vaan enemmän yhteiskunta-aseman etuna. Syrjintäähän siinä kuitenkin tapahtui monessa eri suhteessa. Erityisesti sukupuolen suhteen.