Voi kuinka arvostan Toomas Hendrik Ilvestä. Onhan hän ollut aika piikikäs Suomen suuntaan, mutta Halosesta hän on aivan oikeassa. Nämä viime aikojen täyslaidalliset Halosta kohtaan ovat olleet ihan priceless.
Perintösi tuhoaminen kokonaan oman elämäsi aikana on todellinen saavutus.
Voitko sitä sen paremmin sanoa. Lisää näitä vittuiluja, kyllä Twitteriin mahtuu. Lisää löylyä Haloskalle! Ja kaikelle suomettumispaskalle.
Itse asiassa kysymys ei ole nyt Halosen perinnön arvioinnista, ainakaan pelkästään. Sitä tulevat käsittelemään monet kolumnistit ja tutkijat.
Koko kysymys Halosesta voidaan asettaa näin: miten on mahdollista, että sama ihminen on herkkä havaitsemaan yhteiskunnallisia epäkohtia, sortoakin ja täysin sokea vielä suuremmille epäkohdille, vielä suuremmalle sorrolle? Tämä on Halosta koskeva psykologinen kysymys.
Oikeuttaako sorron se, että sen takana on omaan maailmankatsomukseen läheisesti liittyvä asia tai että omaa maailmankatsomusta tukevana maailmankatsomuksena pidetään sellaista, joka taisteleepi vielä pahempaa maailmankatsomusta vastaan?
Tapa katsoa maailmaa on Halosen kohdalla omituinen, on toisaalta ihmeellistä sekin, että hän on v a i n demari. Tässä tavassa katsotaan asioita kaksoisstandardilla: länsimaista katsotaan ne huonot puolet ja niitä liioitellaan, sosialistimaista sen sijaan katsottiin vain hyvät puolet ja niitä korostettiin.
Halosen ja kumppaneiden neukkulanvierailut olivat tunnetusti havaintojen teon riemujuhlaa. Kun siellä havaittiin kaiken olevan rempallaan, ei tehty sitä ilmeistä johtopäätöstä, että koko systeemi oli täysin syvältä. Vaan oltiin halukkaita aina antamaan lisäaikaa virheiden korjaamiselle. Jospa sieltä joskus nousisi kollektiivi, jossa saisimme mekin olla mukana, turvallisesti.
Mitä Halonen Putinissa näki tai kuvitteli näkevänsä? Miksi hän kääntyi Putinin puoleen, kun halusi puhua demokratiasta ja ihmisoikeuksista? Miksi nimenomaan Venäjän osoittamat merkit tästä kehityksestä olivat tärkeitä, vaikka länsimaissa nämä samat asiat ovat olleet olemassa vähintään sata vuotta? Odottiko Halonen vaistomaisesti, että Putinin myötä saataisiin da capo sosialistinen jälkinäytös?
Toisaalta, Haloselle Venäjä ei ollut uhka, joten sekään ei selitä Halosen intoa heilastella Putinin kanssa. Päinvastoin, piti jopa poistaa olennainen puolustuselementti SA:lta.
Kysymys on sikäli olennainen, koska toisaalta Haloselle Venäjän demokratiakehitys oli tärkeä, mutta miksi hän tällaista kehitystä edes odotti, koska kehityshän vei välttämättä kohti länsimaisia arvoja? Halosella on arvoissaan todella kummallinen sokea piste. Hänen mielestään pitäisi tavoitella jotakin, mitä ei kumminkaan saa sanoa. Oliko Venäjällä jotakin sellaista hyvää, mistä Halonen erityisesti piti? Ja mitähän se sitten olikaan?
Jos virolaiset todella halusivat länsimaistua, nekin tavoittelivat länsimaisia arvoja, siis demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Mutta niiden olisi ollut parempi olla osana kollektiivista turvajärjestelmää. Eikä ainakaan paeta sitä Naton turviin. Halosen ajattelussa länsimaiset arvot eivät tarvitse turvajärjestelmää, koska mikään ei niitä uhkaa.
Halonen on koko ajan yrittänyt naittaa keskenään magneetin samannimisiä napoja. Tässä on hänen dilemmansa: demokraattinen sosialismi on käsitemahdottomuus. Demokratia ja sosialismi eivät tule toimeen keskenään lainkaan. Koska kapitalismi on siittänyt demokratian, sosialismi on taas kapitalismin äpärä, jota ei koskaan kutsuttu perhejuhliin. Haloselle ei vain ymmärry - eikä tämä mitenkään harvinaista ole vasemmalla - että vapaus edellyttää myös taloudellista vapautta. Tästä kaikenkattavasta vapaudesta syntyivät myös Halosen ydinarvot.
Loppukevennys: Jos se kävelee kuin derkku, puhuu kuin derkku ja pukeutuu kuin derkku, silloin se vaan on derkku. SDDR:n entinen presidentti, Tarja "nukkumatin vaimo" Halonen. Tunnettu Virossa lähinnä Frankesteinin morsiamena, jopa sikäläisten demarien keskuudessa.
www.hs.fi
www.is.fi
