No, kun se mielestäni tosiaan erosi siitä kommunismista. Suorastaan useimmissa suhteissa. Ei ollut demokraattista sentralismia, ei anti-demokraattisia menettelytapoja, ei pyrkimystä konspiratiiviseen vallankumoukseen ja proletariaatin diktatuuriin. Hölmöjä he varmasti olivat.
No, myönnetään nyt sitten, ettei vasemmistodemareita ja kommunisteja voi niputtaa aivan samaan kategoriaan. Toki on totta, että vasemmistodemarit eivät vaatineet proletariaatin diktatuuria jne. Erinäisiä kommunistien suuntaan kallellaan olevia avauksia heillä kylläkin oli. Tässä malliksi muutama:
1. Osa vasemmistodemareista oli mukana "puhdistamassa" yliopistojen kurssikirjoja "neuvostovastaisista" aineksista.
2. Osa vasemmistodemareista oli mukana EEC:n vastaisessa kampanjassa motiivina NL:n liehittely.
3. Vasemmistodemarit leimasivat eduskunnassa hulluiksi ja fasisteiksi ne, jotka vastustivat Kekkosen kauden jatkamista poikkeuslailla.
4. Vasemmistodemarit olivat aktiiveja DDR:n tunnustamisen ajamisessa.
5. Vasemmistodemarit eivät koskaan tuominneet NL:n agressioita Tsekkoslovakiassa, Afganistanissa tai missään muuallakaan. Tässä suhteessa jopa Saarisen enemmistökommunistit olivat selkärankaisempia.
Siinä muutama tämän jengin ansio demokratian poluilla. Länsimaisten arvojen ja instituutioiden vastustamista, kommunistidiktatuurien liehittelyssä sekä sananvapauden vastustamisessa kotimaassa. Esimerkiksi kohta 3 on aika synkkä luku suomalaisen demokratiavajeen historiassa ja syyllisiin tuolloin kuului mitä suurimmassa määrin Tarja Halonen. Asian voi tarkistaa eduskunnan keskustelupöytäkirjoista.
Ja nyt haluankin sitten perustellun vastauksen:
Miksi mielestäsi 70-luvun vasemmistodemarit voi rinnastaa 40-luvun asevelidemareihin? Miten Väinö Tanneria (joka todellakaan ei ollut rähmällään NL:n edessä) voi verrata Tarja Haloseen (joka on edelleen rähmällään itään kun ei ole huomannut, että siellä on vallalla nykyään melko raaka ryöstökapitalismi). Vinkkinä: Perusteluksi ei tässä yhteydessä kelpaa se, että molemmilla oli SDP:n jäsenkirja.
Loppukaneettina voisi vielä todeta, että Kepun K-linjalaiset, vasemmistodemarit ja Kokoomuksen nuorisopoliitikot (Ike ja muut Tehtaankadun kävijät) olivat se jengi, joka 70- ja 80-luvuilla tuhosivat moraalin suomalaisesta politiikasta eikä parannusta ole odotettavissa, ennen kuin tämä sakki ja heidän uuden polven opetuslapsensa siivotaan kaikista merkittävistä tehtävistä.
