Tappelut kaudella 2005-06

[HardCore Hooligan]

Oliko/onko Lämäri-elokuvasta tuttu Iron League olemassa, mistä ne Hansonit tulivat?

Tämä oli minulle silmiinpistävin poiminta päivän "kuohuttavista" aiheista. Tästä jos jostakin aina väkisinkin heräilee.

"Iron league" taitaa olla old time hockey myytti ja legenda, jota käytettiin yleisesti tietyistä alasarjoista. Esim. Don Cherry on muistaakseni käyttänyt kyseistä termiä puhuessaan oman uransa vaiheista. Suurin osa Lämärin hahmoista sekä tapahtumista on otettu NAHL-liigasta ja erityisesti Johnstown Jetsien peleistä. Joukkueessa pelasi kirjoittajan veli Ned Dowd ja tietysti myös Dave Hanson (Carlson) sekä Jack, Jeff ja Steve Carlson (Hanson). Eli elokuva itsessään ei ole mikään myytti, vaan jonkinlainen "väritetty" dokumentti "oikeasta" ja kadonneesta kiekosta. Ja hyvä piikki se on edelleen kaikille "jääkiekon vihaajille". Tosin aika perusjuttua tämä näin luultavasti.

Ja pakko se on tähänkin taas lähteä:

Loukkaantumiset kuuluvat lajiin, tulivat ne sitten tappeluista, taklauksista tai mailan iskuista. Ainoa kenellä on oikeus/velvollisuus reagoida on vastustaja joukkue, ei liiga tai media. Ja turha niitä on lähteä yksilöimään, jääkiekko on jääkiekkoa.

Kun Bobby Clarke astui joukkueen edun vuosi esiin ja vei Harlamovin pelihalut mailallaan (1972 Summit Series), oliko se harkitsematon ylilyönti vai harkittua voitontahtoa? Joka tapauksessa kyseinen tapaus on kanadalaisessa kiekoilussa eräs niistä, johon perustuu heidän maineensa voittaa keinoja kaihtamatta.

Varsinaisten tappelijoiden välisen tilanteen pitää olla reilu, mutta tappeluun johtaneiden syiden ei. Kyllä yksi pelin lähtökohta on haastaminen, henkisen ja fyysisen yliotteen hakeminen. Mielestäni tämä on eräs koko pelin peruspilareista ja tietynlainen pelin luonteenmukainen tapa määritellä niitä joukkueiden ja pelaajien välisiä voimasuhteita. Eräs tapa voittaa on ajaa se toinen pois sieltä kaukalosta!

Muut jutut ohitan...

 

[pale]

...ja sitten odotellaan illan A-plussaa ja kuunnellaan miten Lostedt&co tällä kerralla perustelee "ei kaukalossa kukaan yritä toista tarkoituksella vahingoittaa" -mantraa.

Menikö oikein?

 

[Mace]

Loukkaantumiset kuuluvat lajiin, tulivat ne sitten tappeluista, taklauksista tai mailan iskuista. Ainoa kenellä on oikeus/velvollisuus reagoida on vastustaja joukkue, ei liiga tai media. Ja turha niitä on lähteä yksilöimään, jääkiekko on jääkiekkoa.

Tietysti myös liigalla on oikeus ja velvollisuus reagoida, otteluthan pelataan sen "alaisuudessa". Itse ottelun aikana reagointi tulee toki vastustajalta ja tuomareilta, mutta ottelun jälkeen liigan on luonnollisestikin pestävä oma pyykkinsä. Sen on pidettävä tuote kunnossa. Loukkaantumisia toki sattuu aina toisinaan, mutta tahallisuus on aina raskauttava asianhaara, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.

Varsinaisten tappelijoiden välisen tilanteen pitää olla reilu, mutta tappeluun johtaneiden syiden ei. Kyllä yksi pelin lähtökohta on haastaminen, henkisen ja fyysisen yliotteen hakeminen. Mielestäni tämä on eräs koko pelin peruspilareista ja tietynlainen pelin luonteenmukainen tapa määritellä niitä joukkueiden ja pelaajien välisiä voimasuhteita. Eräs tapa voittaa on ajaa se toinen pois sieltä kaukalosta!

Tappeluilla on ilman muuta merkittävä vaikutus joukkueiden taistelutahtoon ja tunnetilaan. Ja tuon asian merkitystä ei tule väheksyä, kuten moni tuntuu tekevän. Toisaalta jotkut pahimmat harcdore-tyypit syyllistyvät tappeluiden merkityksen ylikorostamiseen ja vievät osaltaan uskottavuutta koko asiasta. Siellä kaukalossa on molemmissa joukkueissa parikymmentä aikuista miestä, ei se pelotteleminen ole kovinkaan usein kauhean tehokas keino. Toisinaan se voi hieman auttaa, ja silloin noista tapauksista muistetaan vaahdota, mutta kukapa puhuu niistä tuhansista kerroista, kun kaikenlainen yltiöpäinen pelottelu ja uhoaminen valuu kuin paska viemäristä alas. Niistä lukuisista kerroista, kun meuhkaamisella ei ole mitään (negatiivista) vaikutusta vastustajaan. Noista tapauksista ei pidetä suurta ääntä. En siis todellakaan kiistä tappeluiden merkitystä pelitapahtumiin, päinvastoin, mutta jonkinlainen kohtuus ja objektiivisuus kannattaa pitää myös tappeluiden puolustajien leirissä.

 

[Rexe]

En tiedä, noudatetaanko tässä kiekon kirjoittamattomia sääntöjä vai tapahtuuko ylilyöntejä. Kuitenkin tässä kiekkokulttuuria Sloveniasta olkaa hyvä.

http://video.google.com/videoplay?docid=530669738883951656

 

[Hukkaviiva]

Joo kyllähän toi ohjelma oli niin kauheeta paskaa, että pakko sinne oli palautetta pistää. Ja täytyhän sitä loppuun lainata Marttisen sanoja siitä toimittajien ammattitaidosta.

 

[peno]

Palautetta lähetin minäkin, ja saas nähdä onko kanttia vastata kritiikkiin. Kyllähän tuo oli Ylen toimittajilta rimanalitus pahimmasta päästä. Miten voi pitää kahvaamista ja tappelemista samana asiana... ei ymmärrä. Mielestäni Koivukaan ei puhunut sanaakaan NHL:n TAPPELUISTA, vaan nimenomaan kahvauksen ja ronkkkimisen karsimisesta. kyllähän änärissä tapellaan ihan yhtä lailla kuin ennenkin, jotkut "toimittajat" eivät sitä taida vaan tajuta, tai sitten ei vaan viitsitä ottaa asioista tarpeeksi selvää...

 

[Swift]

Hassu ohjelma, jota seurasin naurun- ja vihansekaisin tuntein.

Ohjelmassa näytetään pylväsdiagrammi, joka osoittaa Ässien jäähyilleen tällä kaudella ottelua kohden enemmän, kuin aikaisempien vuosien jäähy-ykköset IFK, SaiPa, Ilves jne. Toimittaja samanaikaisesti päivittelee liigan väkivaltaan suuntautuvaa linjausta isoine jäähyineen ja kertoo lopulta taustalla, että SM-Liiga tulee ottamaan tiukemman linjan tulevaisuudessa.

Välittömästi kuvaan astuu Arto I. Järvelä, joka kertoo liigan tiukentavan kahvaamisrikkeiden puhaltamista NHL:n tyyliin viimeistään ensi kaudella, mahdollisesti jossain määrin jo joulun jälkeen.

Mitä näillä asioilla on yhteistä? Ohjelma käsittelee kaukaloväkivaltaa, mutta niin Järvelä kuin Koivukin puhuvat mailahäirinnän poisottamisen eroista NHL:n ja SM-Liigan välillä. Siis mitä vittua?

Saatiinkohan montakin helppouskoista perheenisää uskomaan tuota paskaa ja jättämään vastedes lapset otteluista himaan väkivallan tähden?

Ohjelma lisäksi rinnakkaisti jossain kohtaa nakkikioskiväkivallan ja kaukalossa tapahtuvat, peliin kuuluvat taklaukset ja tappelut. "Tällaisista tempuista saisi linnatuomion kadulla". Voi herranjumala, antakaa mun kaikki kestää!

 

[Tami Talk]

...ja sitten odotellaan illan A-plussaa ja kuunnellaan miten Lostedt&co tällä kerralla perustelee "ei kaukalossa kukaan yritä toista tarkoituksella vahingoittaa" -mantraa.

Menikö oikein?

Koska ylhäällä oleva teksti oli lainattu minun aiemmasta kirjoituksesta, niin kysymys oli ilmeisesti minulle osoitettu? Valitettavasti en osaa vastata, kysymys on hieman epätäsmällinen. Tarkennusta odotellessa...

Ohjelma oli, kuten kaikki täällä ovat todenneet, hyvin sekava. Tappeleminen, estäminen, mailahäirintä, epäpuhtaat taklaukset, tappeluiden "salliminen" (eli rangaistuskäytäntöjen merkitys) jauhautui yhdeksi puuroksi, ja pointti ei todellakaan tullut esiin.

Sama puusilmäinen "Karpomaisuus" on leimannut kyseistä ohjelmaa jo muutaman vuoden ajan. Ilmeisesti Yle joutuu kilpailemaan mtv:n 45minuuttisten ja muiden populististen "semi-lööppi-ohjelmien kanssa", jolloin asiallinen käsittely (julkisen palvelun tehtävän mukaisesti) ei ole tarpeeksi vetävää. Palautetta laitetaan menemään, kuten on tehty samalle ohjelmalle aiemminkin. Näyttää kuitenkin siltä, että ohjelman linja on tietoisesti kulmikas ja huomiota herättävä. Tiimissähän on M.O.T.-ohjelmasta tuttu Ari "Taunus" Korvola, joten jäljet johtaa sylttytehtaalle...

Kaiken sekavuuden keskeltä mielenkiintoni herätti se, että Lostedt kysymyksiin kieli keskellä suuta vastatessaan tuli "myöntäneeksi", että hänen tappelunsa ovat selvästi valmentajan masinoimia. Miten uskallan tähän päätelmään tulla? Ainakin kahdella perusteella "tappeluilla annetaan viestiä toiseen aitioon" ja "en todellakaan tappelisi, jos valmentaja kieltäisi". Monissa kirjoituksissahan täällä on todettu, että tappelut johtuvat siitä, että peli on fyysistä ja intensiivistä - jolloin toisinaan spontaanisti kahdella pelaajalla palaa hihat ja mylly on valmis. Käskyttäminen (tai noutaminen) on virallisesti aina kiistetty. Tullaankohan näkemään se päivä, jolloin tämä kaikkien tietämä totuus myönnetään?

Itselläni ei ole mitään Lostedtia vastaan henkilönä. Ymmärrän täysin, että hän tekee sitä työtä, minkä parhaiten kokee itselleen sopivana. Pelin kannalta koen kuitenkin valitettavana, että tappelukulttuuri vie valtaosan huomiosta. Peliä tärkeämmäksi on nousemassa heikoimpien pelaajien edesottamukset, joilla spekuloidaan ennen ottelua ja ottelun jälkeen. Fight-card -homma (siis oikeastaan se, että kirjoittajat täällä niillä ylpeilevät) on mielestäni enemmän kuin huvittavaa. Muutama viikko sitten tuosta asiasta yritin herättää keskustelua, mutta eipä lähtenyt lentoon.

Jokaisella on mielipiteensä, tässä omani!

 

[VT]

Kaiken sekavuuden keskeltä mielenkiintoni herätti se, että Lostedt kysymyksiin kieli keskellä suuta vastatessaan tuli "myöntäneeksi", että hänen tappelunsa ovat selvästi valmentajan masinoimia. Miten uskallan tähän päätelmään tulla? Ainakin kahdella perusteella "tappeluilla annetaan viestiä toiseen aitioon" ja "en todellakaan tappelisi, jos valmentaja kieltäisi".

Osasinkin odottaa, että joku tarttuu tuohon Lostedtin jälkimmäiseen kommenttiin. Kieltäminen/käskyttäminen ovat kuitenkin toistensa vastakohtia. Kuvitteliko joku oikeasti ennen tätä, että Shedden olisi kieltänyt pelaajia tappelemasta. Se että Shedden ei ole kieltänyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Lostedtin tai jonkun muun tappelut olisivat Sheddenin masinoimia. Siinä välissä on aika laaja vyöhyke. Sinulta oli unohtunut Lostedtin kommentti siitä, että tykkää laittaa kroppansa likoon ja sellainen pelityyli johtaa välillä tappeluihin.

Ohjelma oli kyllä hirveetä sontaa. Odotan vaan, että ohjelman tekstiversio tulee sivuille, niin pääsen tarkastamaan muutaman toimittajan kommentin sieltä, jotka ensi kuulemalla kuulostivat valheellisilta. Tarkoitushakuista vedättämistähän siinä oli riittämiin, mutta se ei yllättänyt.

 

[vallu#24]

Todellakin täyttä sontaa yleltä. Ja palautetta tuli laitettua. Voiko enää juurikaan tarkoitushakuisempaa juttua edes tehdä? Yli puolet ohjelmasta puhutaan koukkimisen/estämisen/kiinnipitämisen poistamisesta tai taklauksista. Mitenhän nämä asiat millään tapaa liittyvät tappelijoihin tai tappelemiseen? Todella hienoa toimintaa yleltä, nyt ainakin tietää etteivät tv-luparahat mene hukkaan...

 

[Brett]

Jos tuota ohjelmaa ei olisi tehty tahallisesti yleisen mielipiteen muokkaamista varten tappeluita vastaan, niin en keksi muuta vaihtoehtoa kuin että toimittajat ovat joskus kuulleet sanan "hanskaaminen" ja nyt miettineet että mikähän tuo termi nyt olikaan, millä tappeluita kutsutaan. Ahaa, "kahvaaminenhan" se oli. Nyt tehdäänkin sitten juttu kuinka NHL:ssä pelaajat eivät enää nyrkeillä kahvaa toisiaan naamaan, vaan se on kitketty rangaistuksin pois...

Tappelijat korvanneet taitopelaajat ? Monta "tappelijaa" on tullut liigaan viime kauden jälkeen ? Hmm. eipä tule oikeastaan yhtään mieleen. Jos sanotaan että Lostedt, niin vastaavasti sitten esim. Honkanen on lähtenyt liigasta pois.
Aika heikolla pohjalla oleva väite.

 

[Cobol]

Jos joku kuvittelee ihan oikeasti, että kovien kavereiden tulolla liigaan ei ole mitään yhteyttä liigan taitotason putoamiseen, niin hän on yhtä pihalla kuin eilinen A-piste käsitellessään samaa asiaa. Monissa seuroissa haetaan lisäeuroja ja halutaan muokata pelitapaa sellaiseksi, että kansaa saadaan katsomoon tähtien jätettyä liigan. Edellisessä ei vaan ole mitään tuomittavaa tai ainesta sensaatiolla. Tappelut kaukalossa kun eivät ole väkivaltaa, vaan osa lajia. Kaiken lisäksi tappeluita on nähty liigassa suhteellisen vähän ja ne ovat olleet tasottomia nyhjäyksiä, jos verrataan takavuosiin.

 

[Tami Talk]

Osasinkin odottaa, että joku tarttuu tuohon Lostedtin jälkimmäiseen kommenttiin. Kieltäminen/käskyttäminen ovat kuitenkin toistensa vastakohtia. Kuvitteliko joku oikeasti ennen tätä, että Shedden olisi kieltänyt pelaajia tappelemasta. Se että Shedden ei ole kieltänyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Lostedtin tai jonkun muun tappelut olisivat Sheddenin masinoimia. Siinä välissä on aika laaja vyöhyke. Sinulta oli unohtunut Lostedtin kommentti siitä, että tykkää laittaa kroppansa likoon ja sellainen pelityyli johtaa välillä tappeluihin.

Osasin odottaa, että joku tarttuu tuohon masinointi -ilmaisuuni. On totta, että kieltäminen ja käskyttäminen ovat eri asioita, mutta ovatko ne täysin vastakohtia? Tässä kohden tiemme eroavat, kun liikumme mainitsemallasi laajalla vyöhykkeellä.

Jos vyöhykkeen laajuus on sadan yksikön levyinen, siten että ei-masinointia-piste on kohdassa nolla ja täysin-masinoituja-piste on kohdassa sata, niin voisitko kertoa, millä kohdalla mielestäsi Lostedt on?

0...10...20...30...40...50...60...70...80...90...1 00

Jos näkemyksesi on se, että Lostedtin "tykkää laittaa kroppansa likoon ja sellainen pelityyli johtaa välillä tappeluihin" ei sisällä yhtään Sheddeniä, niin arvelen Sinun vastaavan siis 0.

Itse uskon, että Lostedtin työn kuvaan kuuluu hieman enemmänkin kuin "kroppansa likoon laittaminen, joka johtaa välillä tappeluihin", jolloin joudun sijoittamaan oman arvaukseni >0. Laitetaan nyt vaikka 10.

Jos Shedden haluaisi vain "kroppaa likoon"-pelaajia, niin hän saisi samalla hinnalla myös sellaisia pelaajia, joilla olisi hieman enemmän annettavaa myös kiekollisesti (se on kuitenkin pelin kova ydin)!

Korostan, että ymmärrän Lostedtin tekevän työtään. Ymmärrän myös, että seurat hankkivat julkisuutta ja sitä kautta kiinnostavuutta, joka on hyödynnettävissä rahaksi. Itse en vain pidä tätä työtä kiekon kehittymisen kannalta hyvänä suuntana.

As you were!

 

[Cairns]

Fight-card -homma (siis oikeastaan se, että kirjoittajat täällä niillä ylpeilevät) on mielestäni enemmän kuin huvittavaa. Muutama viikko sitten tuosta asiasta yritin herättää keskustelua, mutta eipä lähtenyt lentoon.

Itse kerään ja kokoan fight-cardeja ihan sen takia, että ne ovat omanlaisensa tilasto. Muutoinkin kun enemmän näitä tappeluita seuraan ja niistä kirjoitan, niin varastoni ovat mittavat (n.14,000+ artikkelia/topiccia koneella tallennettuna vuodesta '97 lähtien, 22,000+ kuvaa, videota koneella ja nauhoilla helvetisti mutta ei riittävästi jne.) ja fight-cardit ovat olennainen osa tiedonhankkimista.

Varhaisimmat artikkelit kokoelmissani ovat 20-luvulta jotka olen saanut käsiini erään kanadalaisen iltapäivälehden nettiarkiston kautta. Tiedon kerääminen on ollut hidasta mutta siitä on saanut paljon. On mielestäni hyvä ja tärkeä asia tuntea pelaajien taustat ja hieman tietää mitä he asioista ajattelevat, kuin vain aivottomana zombiena istua koneella ja ladata mahdollisimman paljon tappeluita koneelle - se ei ole kummoistakaan tietoutta jos pystyy muistamaan muutamia tappeluja ja "kuka tyrmäsi kenet ja miten". Mitä enemmän lukee, mitä enemmän puhuu kyseisten pelaajien kanssa sitä enemmän asioista oppii. Tappeluita itsessään voi oppia katsomaan myös eri tavalla - ei välttämättä absoluuttisen oikealla tavalla - vain kokemuksen myötä. Esimerkkinä jos Lostedt vs Jämtin näytti pahalta, niin todellisuudessa Lostedt osuu (nyt ulkomuistista) 5-6 kertaa kunnolla vaikka lähettää iskuja matkaan vähintään kaksinkertaisen määrän. Sama juttu Nickerson vs Lostedt, kädet viuhuvat mutta ainoat osumat todellisuudessa tulevat vasta sitten kun jälkimmäinen on alakynnessä kentän pinnassa ja nekin iskut aivan muualle kuin kasvoihin.

Ja mikäli jotakuta nyt kismittää ylläolevassa mahdollinen puolueellisuus niin kannattaa huomioida kaksi asiaa: tunnustan rehellisesti että Lostedtin iskut eivät osu niin kovalla tarkkuudella kuin miltä ehkä ensikatsomalta voisi näyttää ja samalla tunnustan myös että hän jäi kaikesta huolimatta alakynteen Porissa. Niin ja eiköhän meidän jokaisen mielipide/näkökulma ole jollain tavalla "puolueellinen" joten siitä on turha syyttää muita. Molemmat tappelut jotka mainitsin olisi sivuutettu "perustansseina" monessa muussa sarjassa, harmi että SM-liigassa on liian vähän viihdettä niin näistäkin asioista jaksetaan vääntää, toki olen siihen itsekin syyllinen (pitäisi varmaan keksiä parempaa tekemistä?).

Aiheesta eksyin - fight-cardit ovat siis olellinen osa tiedonkeruuta ja nykyhetken pelaajien kohdalla fight-cardien kerääminen on helppoa touhua. Haasteellisinta on ollut koota fight-cardeja juuri em. uutisarkiston kautta 50/60-luvun lehdistä jolloin tappelutkin jo merkattiin lehden urheilusivujen tilastoihin. Sieltä ajoilta on sekä NHL:ssä että farmeissa pelannut monen monta nimeä, joista ei nykypäivänä monikaan tiedä mitään - sen takia haluankin kerätä tietoa ja on aina yhtä upea fiilis jos jostain saan käsiini vanhaa ja rakeista filmimateriaalia jostain todella vanhan koulukunnan kovanaamasta, se on palkitsevaa nähdä pelaaja toiminnassa jonka uratietojen keräämiseen on kuluttanut aikaa useita tunteja.

Se mitä tällä tiedon keräämisellä teen ja mitä itse siitä saan on varmasti oma asiani, mutta mielenkiintoisempaa tämä minulle on kuin highlight-maalien katsominen (vaikka niitäkin kyllä - ihme kyllä - mielelläni katson ajoittain, siltikin kuka tahansa voi olla maalintekijä).

Kukin tyylillään.

 

[HardCore Hooligan]

Kunnioitettava kirjoitus tuossa yläpuolella!

Ja kyllä tuo tietyn faktan ja tarinoiden "keräily" on täälläkin ollut alusta lähtien se kiinnostavin juttu tässä pelissä (näin katsojana/lajin seuraajana).

"Vastustajan ajamista kentältä" voi pitää eräänlaisena henkisenä lähtökohtana, tapana yhdistää oma joukkue. En tiedä, onko kukaan muu kuin Flyers aikanaan kirjaimellisesti pystynyt siihen. Pelottelukin voi toimia enemmän oman latauksen nostattajana, kuin varsinaisena vastustajan pelotteluna. Esimerkkinä voisi heittää tähän liityvän pelin sisäisen "klassikon": Dave "hammer" Schultz hyökkäsi Rangersin Dale Rolfen kimppuun ja alkoi takomaan tätä surutta, eli "hammer" toimitti siinä vahvaa viestiä perille. Rangers pelaajat vain katselivat ympärillä, mikä oli äärimmäisen poikkeuksellista siihen aikaan. Viesti oli siis mennyt perille, Rangers oli ajettu kaukalosta. He jäivät myös pelin historiaan joukkueena joka nöyrtyi pelottelun ja haastamisen alla. Tuohon aikaanhan ei ollut vielä tuota "third man" sääntöä ja silloin kyllä lähes järjestään mentiin hätiin/apuihin jos tilanne siltä vaikutti. Eli oli aivan ymmärrettävää hypätä tappeluun mukaan, jos oma kaveri oli vaikeuksissa tai jos siinä selkeästi "noudettiin" jotakin.

Käskyttämisen kyseenlaistaminen/tuomitseminen ovat molemmat selkeästi ulkopäin omaksuttuja käsitteitä pelistä. Pelkitettynä jokainen vaihto tietylle pelaajalle, on tietynlainen käskytys valmennukselta, vaikka mitään ei tapahtuisi ja miksi aina pitäisikään. Tämä kysyy myös peluutuksellista vastuuta vastustajan valmentajalta:oikeat pelaajat kentällä, oikeaan aikaan. Jos jotain sattuisi tapahtumaan. Myös katsojien pitää vaatia tätä oman joukkueensa valmentajalta, ei kannattajiakaan pidä häpäistä alistumalla.

Edmontonin 80-luvun joukkueen rakenne ja roolitus myös kertoo vahvaa viestiä. Ei niitä useampia tappelijoita olisi tarvittu, ilman minkäänlaista uhkaa. Kyllä se 70-luvun Goonikiekko perustui osin myös siihen vastustajat tähtipelaajien pelotteluun ja tämä sitten näkyi vielä pitkään 80-luvullakin joukkueiden kokoonpanoissa. Esim. "hammer" Schultz oli "kova" pelaaja. Gooni, joka kyllä surutta lähetti sitä viestiä kenelle tahansa, myös niille tähtipelaajille. Tosin sitten seisoi myös tekojensa takana ja otti ne isot tilaukset vastaan. Niin ikään kuin perinteinen kiekkokaukaloiden stick-fight ( jota ei pidä sekoittaa huitomiseen, mailalla hakkaamiseen) tuo vanha Gooni-ajattelu varmasti nykyään näyttäytyisi monelle raukkamaisuutena, vaikka se juuri sitä pelottelua, yliotteen hakemista, viestin viemistä harkituimmillaan oli. Tosin vaikea olisi nimetä viimeinen puhdas Gooni, mutta enää sellaisia ei kehissä viiletä (NHL-tasolla, ainakaan). Ja vahvasti tämäkin rooli tehtiin joukkueelle, ei itselle. Vaikea olisi kuvitella 70-luvun "tyhmää", "rumaa", hampaatonta peruskanukkia huomionkipeänä paistattelemassa tappeluidensa loistossa.

Itse ajattelen niin, että kaikki nämä menneet "totuudet" ovat tärkeä osa tätä peliä, nyt ja tulevaisuudessa.

 

[Tami Talk]

Itse kerään ja kokoan fight-cardeja ihan sen takia, että ne ovat omanlaisensa tilasto...varastoni ovat mittavat (n.14,000+ artikkelia/topiccia koneella tallennettuna vuodesta '97 lähtien, 22,000+ kuvaa, videota koneella ja nauhoilla helvetisti mutta ei riittävästi jne.) ja fight-cardit ovat olennainen osa tiedonhankkimista.

On mielestäni hyvä ja tärkeä asia tuntea pelaajien taustat ja hieman tietää mitä he asioista ajattelevat, kuin vain aivottomana zombiena istua koneella ja ladata mahdollisimman paljon tappeluita koneelle...Mitä enemmän lukee, mitä enemmän puhuu kyseisten pelaajien kanssa sitä enemmän asioista oppii. Tappeluita itsessään voi oppia katsomaan myös eri tavalla...

...sen takia haluankin kerätä tietoa ja on aina yhtä upea fiilis jos jostain saan käsiini vanhaa ja rakeista filmimateriaalia jostain todella vanhan koulukunnan kovanaamasta, se on palkitsevaa nähdä pelaaja toiminnassa jonka uratietojen keräämiseen on kuluttanut aikaa useita tunteja.

Se mitä tällä tiedon keräämisellä teen ja mitä itse siitä saan on varmasti oma asiani, mutta mielenkiintoisempaa tämä minulle on kuin highlight-maalien katsominen...

Kukin tyylillään.

Lyhentelin hieman, ettei tule liian pitkää quotea...

Hatun nosto! Itselleni on jäänyt nimenomaan kuva tällaisesta zombie-kuka_voitti_kenet kinastelusta, mutta tämä avasi silmiä kokonaan uuteen suuntaan. Kyse on siis makuasiasta ja harrastuneisuuden suuntautumisesta eri alakulttuureihin.

Voisitko vielä valottaa n kuukausi sitten heittämääni kysymykseen vastausta siitä, että miten näitä fight-cardeja ylläpidetään? Kuka/miten määritellään lopputulos? Voiko sama tappelu olla toisen pelaajan kortissa voitto ja toisella tasapeli? Itselleni on jäänyt se kuva, että yleensä voittaja riippuu siitä, kumman joukkueen kannattajilta kysytään eli tappelun tulosta selitellään itselle parhain päin.

...ja mitä mieltä olet itse Lostedtin sijoittamisesta ylläolevalle asteikolleni. Olet kuitenkin asiassa paljon syvemmälle kuin me tavalliset tallaajat. Vai joudutko jääväämään ja pitämään kieltä keskellä suuta? Olenko väärässä jos luulen, että Lostedtin tappelut ovat myös jotain muuta kuin "kroppansa likoon laittamista ja siitä johtuvia"?

 

[Cairns]

"Vastustajan ajamista kentältä" voi pitää eräänlaisena henkisenä lähtökohtana, tapana yhdistää oma joukkue. En tiedä, onko kukaan muu kuin Flyers aikanaan kirjaimellisesti pystynyt siihen. Pelottelukin voi toimia enemmän oman latauksen nostattajana, kuin varsinaisena vastustajan pelotteluna. Esimerkkinä voisi heittää tähän liityvän pelin sisäisen "klassikon": Dave "hammer" Schultz hyökkäsi Rangersin Dale Rolfen kimppuun ja alkoi takomaan tätä surutta

Ylläolevan tapauksen toin julki myös itse jo aikoinani kun olin ensimmäisen kerran lukenut Schultzin kirjan - myöhemmin kun olen kuullut kahdelta kyseisessä ottelussa pelanneelta Rangersin pelaajalta tuntoja tapahtuneesta, on mielikuva vain vahvistunut siitä että Schultz todellakin käänsi kyseisen ottelusarjan ja siinä on turha kenenkään ruikuttaa vastaan mikäli vastustaja(t) tämän myös myöntävät. Schultzin kirjaa suomennan parhaillaan, saa nähdä mikä on sen kohtalo ja milloin tulee ulos.

Danbury Trashers pelotteli viime kaudella vastustajiaan todella, todella paljon. Tulevassa Jäähyaition jaksossa Semir Ben-Amor - joka pelasi Danburyssakin - kertoo rehellisesti että "siinä mentiin välillä jo hieman yli, meillä oli viisi goonia kentällä, ei varmasti ollut kivaa vastustajilla. Kävi kerran oikeasti jopa sääliksi erästä vastustajaa, kun he eivät uskaltaneet edes taklata eivätkä halunneet pelata, sen näki niin selvästi että heitä pelotti." Ja totta tosiaan, Danburyn "Bad Boys Of The UHL" & "The Evil Empire" meininki oli ainutlaatuista, jopa LNAH-joukkueetkin olisivat hävinneet tälle porukalle niin maaleissa kuin tappeluissa.

 

[morningstar]

Tarkoitushakuista vedättämistähän siinä oli riittämiin

Tähän olen itsekin päätynyt. Tuo soopa ei selity toimittajan tietämättömyydellä. Järvelän ja Koivun haastattelut antavat selvästi ymmärtää, että toimittaja on osannut kysyä "oikeasta" asiasta, eli kahvaamisesta. Se, että nämä insertit on sitten ympätty, sopivasti editoituina, tukemaan toimittajan valeita tappeluista ja niiden kuvitellusta kitkemisestä NHL:ssä, osoittaa että toimittaja on tiennyt mitä teki. Itse en ole hyvä salaliittoteorioiden virittämisessä, joten en osaa edes arvailla mikä on ollut ohjelman tekijöiden agenda.

 

[Cairns]

Lyhentelin hieman, ettei tule liian pitkää quotea...

Hatun nosto! Itselleni on jäänyt nimenomaan kuva tällaisesta zombie-kuka_voitti_kenet kinastelusta, mutta tämä avasi silmiä kokonaan uuteen suuntaan. Kyse on siis makuasiasta ja harrastuneisuuden suuntautumisesta eri alakulttuureihin.

Voisitko vielä valottaa n kuukausi sitten heittämääni kysymykseen vastausta siitä, että miten näitä fight-cardeja ylläpidetään? Kuka/miten määritellään lopputulos? Voiko sama tappelu olla toisen pelaajan kortissa voitto ja toisella tasapeli? Itselleni on jäänyt se kuva, että yleensä voittaja riippuu siitä, kumman joukkueen kannattajilta kysytään eli tappelun tulosta selitellään itselle parhain päin.

...ja mitä mieltä olet itse Lostedtin sijoittamisesta ylläolevalle asteikolleni. Olet kuitenkin asiassa paljon syvemmälle kuin me tavalliset tallaajat. Vai joudutko jääväämään ja pitämään kieltä keskellä suuta? Olenko väärässä jos luulen, että Lostedtin tappelut ovat myös jotain muuta kuin "kroppansa likoon laittamista ja siitä johtuvia"?

No, ne jotka "vain" haluavat katsoa tappeluita niin katsokoon. Jos taas joku haluaa paneutua asioihin hartaammin niin tehköön niin, kumpikaan "tapa" ei ole toista välttämättä parempi, mutta itse haluan olla taustoista selvillä.

Lostedtin fight-cardiin merkitsin sen joskus tehdessäni voitot/tappiot, koska ne tiedot olivat tuolloin helposti saatavilla - ja tein ne lähinnä omaksi huvikseni ja omaan käyttööni. Jokainen tekee varmasti omat fight-cardinsa eri tavalla, välillä laitan omiin tietoihini merkinnät voitoista/tappioista/tasureista jotta se data olisi saatavilla helposti jos sitä joskus tarvitsee. Jos tietoa ei ole jonkun tietyn tappelun tapahtumista, jätän sarakkeen tyhjäksi. Toki se voiton/tasapelin raja on joskus tiukassa tappelussa hyvinkin häilyvä, makuasioita.

Lostedtin suhteen olen varmasti suhteellisen puusilmäinen vaikkakin koitan pitää kirjoittelun asiallisena (kuitenkaan siinä aina onnistumatta). Kun kaveri jumittui Mestikseen halusin auttaa häntä ja sain miehelle pari sopimustarjousta rapakon takaa. Sitten Samu Kuitunen antoi hänelle mahdollisuuden päästä HIFK:n rinkiin ja hyvä niin, se oli hänen nuoruusvuosiensa unelman täyttymys saada HIFK:n kanssa sopimus. Lostedt on ammattimies kuten valmentaja Sheddenkin. Sheddenin ei tarvitse käskyttää, Lostedt on tarpeeksi fiksu ammattilainen ja tietää mitä tarvitsee tietyissä tilanteissa tehdä (kuten eilen kertoikin A-Pisteen haastattelussa). Edelleen huvittaa vallitseva uskomus "Schneiderin noudosta". Schneider aloitti koko tapahtumasarjan itse ja mitään ohjeistusta ei tullut. Jos ei joku tätä usko niin sitten ei, kutittakoon napaansa.

Tällä hetkellä teen kaikkeni jotta voin auttaa nuorta Miikka Luodesta saavuttamaan unelmansa. Raportoimme tästä myöhemmin, mutta paljon on asioita tapahtumassa.

 

[hermano]

Niin ikään kuin perinteinen kiekkokaukaloiden stick-fight ( jota ei pidä sekoittaa huitomiseen, mailalla hakkaamiseen) ...

Mitä tuo siis itse asiassa tarkoittaa. Onko pelaajat oikeasti mäiskineet toisiaan mailoilla vai kui? Joskus olen naureskellut jossain lätkäelokuvassa (Youngblood taisi olla) tapahtuvalle 'miekkailukaksintaistelulle' että juupa juu.

 

[Cairns]

Mitä tuo siis itse asiassa tarkoittaa. Onko pelaajat oikeasti mäiskineet toisiaan mailoilla vai kui? Joskus olen naureskellut jossain lätkäelokuvassa (Youngblood taisi olla) tapahtuvalle 'miekkailukaksintaistelulle' että juupa juu.

Onhan noita ollut paljon, etenkin vanhassa EHL-liigassa (ei Euroopan Liiga) oli useita kaukaloiden errolflynnejä, onpa omissa kokoelmissakin pari stick-fightia.

 

[HardCore Hooligan]

Ymmärtääkseni pelin kaukaisessa historiassa (ainakin "legendojen" tasolla) noita on nähty enemmänkin. Nopeasti heittäisin Bill Barber vs. Gord Lane 1979-80 viimeiseksi (NHL- tasolla), mutta siitä olen nähnyt vain kuvia. Lisää tietoa otan mielelläni vastaan. Osittain nämä loppuivat pelikieltoihin, esim Wilf Paiement 15-peliä. Mutta varmasti myös siihen valitettavaan yleisen "ilmapiirin" muutokseen.

Noissa myyttisissä "iron league" peleissä näitä "dr hook" kavereita taisi myös aikanaan pelailla. Tietysti tarinat aina suurenevat vanhetessaan, mutta Ernie Dupont nimisen kaverin huhuillaan kunnostautuneen pelin tällä osa-alueella. Jääkiekkoahan se oli, koska kaukalossa tapahtui!

Itse näen pelaajan Fight-Cardin kannalta tärkeimpänä, ketä vastaan on ottanut. Yksittäisten matsien voitot tai tappiot eivät siinä merkitse niin kauheasti. Ja toisaalta se on ihan normaalia jääkiekko tilastointia.

 

[eagle]

Aivan samaa huttuahan niiden ajankohtaisohjelmat ovat aina olleet aiheesta riippumatta. Kaikista aiheista ei vain kukaan voi tietää niin paljon, että pystyisi pelleilyn tunnistamaan. Aivan samanlaista asenteellista, ymmärtämätöntä sontaa YLE suoltaa myös muista, vakavammista aiheista. Sylttytehdas on Tampereella.

Eli mielestäsi vertailussa vaikkapa Maikkarin tai Nelosen dokkareihin esim. Silminnäkijä on täyttä tuubaa? Joopajoo.

 

[morningstar]

A-pisteelle oma ketju vapaan keskustelun puolella

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=30661

 

[JimmyMac]

Voisitko vielä valottaa n kuukausi sitten heittämääni kysymykseen vastausta siitä, että miten näitä fight-cardeja ylläpidetään? Kuka/miten määritellään lopputulos? Voiko sama tappelu olla toisen pelaajan kortissa voitto ja toisella tasapeli? Itselleni on jäänyt se kuva, että yleensä voittaja riippuu siitä, kumman joukkueen kannattajilta kysytään eli tappelun tulosta selitellään itselle parhain päin.

Itsekin on jonkin verran noita tappelutilastoja tullut keräiltyä ja varmaankiin ainoastaan yhteen promilleen tappeluista on merkittynä "voittaja". Eli se tilastollinen faktatieto, jota fight cardien muodossa talletetaan on nimen omaan tieto siitä, kuka on tapellut kenen kanssa ja koska. Ei niinkään se, kuka voitti. Se on usein - kuten sanoit - makuasia.