Olen nyt jo jonkin aikaa seurannut keskustelua tappeluista jääkiekossa, enkä äkkiseltään muista oikeastaan viimeisen 20 vuoden ajalta yhtään uutta argumenttia. Tämä on ihmeellinen ikiliikkuja, jonka soisi jo häviävän. Turkukin sentään sai vihdoin sen toriparkkinsa.
Joo, arvot ja ihanteet muuttuvat urheilussa ja sen ulkopuolella. Toki silloin pelikin muuttuu - ja on muuttunutkin jo. Esimerkiksi tappeluiden määrä on pudonnut kaikkialla, eikä taida yksikään NHL-joukkuekaan heittää ykköskenttään adamfooteja tai scottstevensejä, kun calemakarit dominoivat. Peli näyttää silti hyvältä. Mutta hämmästyttävästi tappelukeskustelu Suomessa ei ole muuttunut mihinkään, vaikka lääketieteellistä dataa, tilastoja ja vaikka mitä olisi mahdollista hyödyntää.
Lajia seuraamattomien näkemyksiäkään ei ole syytä sivuuttaa vain periaatteesta, koska joskus ulkopuoliset näkökulmat auttavat tunnistamaan ongelmia ja vievät eteenpäin. "Näin on aina tehty" ei ole hyvä perustelu millekään. Mutta jossain tulee toki se piste, jossa on vaan todettava että anna jo olla. Tilannetta voisi verrata siihen, että joku haukkuisi kategorisesti kotimaisen elokuvan, vaikka ainoa kokemus suomalaisesta elokuvatuotannosta olisi Pekka ja Pätkä Suezilla. Kaikki ymmärtävät missä silloin mättää.
Ehdottaisin, että koko väittely vaan haudataan ellei mitään uutta sanottavaa ole ja jokainen vaan etsii matseista sitä mistä nauttii. Minusta tappelut ovat osa jääkiekkoa ja Risto Dufvasta voisi jo päästä eroon. Siksi katson liigakierrokselta tappelut enkä Risto Dufvaa pressitilaisuuksia.